sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Blogi 5v!

Niin se aika vierii ja blogille on kertynyt ikää jo viisi vuotta! Edelleen tarinaa riittää suokkipoikien kanssa puuhastelusta ja kisailusta :)


Kisapostauksia onkin tullut paljon, sillä molemmat hepat ovat pysyneet hyvässä kuosissa koko kauden ja tehneet ihan kivaa tulosta. Riksun kanssa käytiin parin vuoden tauon jälkeen suokkien kenttämestaruuksissa kokeilemassa onneamme, joka tosin ei vielä riittänyt mitaleille.

Vakavamielisten treenien lisäksi ohjelmaan on mahtunut paljon muutakin, mm. veljesten yhteiset paritreenit, pulkkaratsastusta ja villiintymistä ilman satulaa. Viime marraskuu osallistuttiin no stirrup november -haasteeseen ja selvittiin (lähes) koko kuukausi ilman jalustimia.

© Tanja Ukkonen
Asiapostaukset jäi varsin vähälle tällä kertaa, vuoden mittaan kirjoitin vain sääntömuutoksista ja siitä miksi olen päätynyt juuri suomenhevosilla kilpailemaan.

Pääasiassa olen keskittynyt omien hevosten kanssa treenaamiseen ja kisaamiseen. Sen lisäksi kävin jokusen kerran hyppäämässä kaverini Nooran hevosella Ekillä. Ja pääsinpä parin issikankin kyytiin! Se oli hauskaa vaihtelua suokkipojille.


Omien valmentajien tunneilla olen oppinut taas vuoden aikana paljon (vaikka ei siltä näytäkkään). Saamiani oppeja olen jakanut myös omille oppilailleni. Riksu on toiminut mainiona opetusratsuna myös pienimmille kuskeille ja aloittelijoille :)

Valmentajan taitoja olen harjoitellut pitämällä myös tunteja uusille tuttavuuksille, tottakai vanhoja oppilaita unohtamatta. On aina yhtä hienoa saada uusi ratsastaja innostumaan varsinkin kenttäratsastuksesta!

Viime joulukuussa pidin parhaalle ystävälleni parin päivän alkeisleirin, joka oli pohjustusta lajihaaste-projektille. Tänä ollaan joka kuukausi testattu eri urheilulajeja etsien ratsastuksen oheisliikunnaksi sopivaa lajia. Tälle vuodelle onkin vielä pari kokeilua jäljellä!


Aikaisempien synttäripostauksien tunnelmaan pääset linkeistä: blogin aloitus, blogi 1v, blogi 2v, blogi 3v ja blogi 4v

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Koulukisoissa 110v suomenhevosen kunniaksi

Pari viikkoa sitten käytiin Wiurilan hevosurheilijoiden koulukisoissa molempien heppojen kanssa. Kyseessä oli suomenhevosten 110v juhlavuoden kunniaksi järjestetty, vain suokeille avoin luokka. Kouluohjelmana oli helppo B:0. Luokassa oli pääpalkintona 110 euron lahjakortti Hankkijaan.

Alunperin en ollut ajatellut lähteä, mutta kouluvalmennuksen päätteeksi valmentaja sai ylipuhuttua. Lisäksi kevään kisoista palkinnoksi saamani 20 e lahjakortti lähtömaksuihin oli vielä käyttämättä, joten kahden startin hinnaksi jäi yhteensä vain 12 euroa. Ei paha! Wiurilan kisoissa viimeksi homma toimi ja oli kiva tunnelmakin :) Eipä siis syytä olla menemättä. Plussana vielä kisapäivälle osui mukavan lämmin syyskeli.


Riksun vuoro oli luokan ekana. Ei edelleenkään mun suosikkivuoro starttiin, mutta kun on kahdella hevosella samassa luokassa, niin näin se tuppaa vaan käymään. Luokan ensimmäinen määrittelee tason ja varsin kova taso määriteltiinkin. Tuomarilla tuntui olevan tiukka linja, mutta sama linja sentään säilyi koko luokan ajan. 10 lähtijän luokassa vain kolme ratsukkoa pääsi yli 60% tulokseen...


Riksu ei ollut verkassa parhaimmillaan, mutta paransi onneksi radalla. Kuitenkin se tuntui paikoitellen karkaavan ohjan ja pohkeen välistä milloin mihinkin suuntaan pullahtaen. Ei ehkä meidän pehmein rata, mutta ihan kiva tasainen puksuttelu. 

Tulokseksi saatiin 63,4 %. Itse odotin vähän parempia pisteitä. Keskikäynnistäkin saatiin vain 5,5 vaikka mielestäni Riksu käveli ihan hyvin. Tuomarilla oli kuitenkin paljon hyviä pointteja ja kommentteja, joista ottaa opiksi. 

Tuomarin loppukommentti: "Huolellisesti esitetty, raamikas sh joka saisi kuitenkin liikkua rennommalla selällä. Keskiaskellajeissa ylälinja venymään." Lisäksi jotain taivutuksista, mutta en saa siitä selvää. Parissa tehtävä kommentissa ainakin kaivattiin vielä parempaa taivutusta.


Alkuperäisen lähtölistan mukaan luokassa piti olla 15 ratsukkoa, mutta viisi olikin syystä tai toisesta jäänyt pois. Onneksi verkkaryhmien jako oli tehty järkevästi, joten minulla oli poisjäänneistä huolimatta hyvin aikaa vaihtaa hevosta ja verrytellä Rölliä riittävästi.

Rölli oli alkuun varsin kiireinen ja vahva oikealta. Jumppailin tuttuun tapaan väistöjä ja avoja joissa Rölli joutuu oikeasti keskittymään eikä vain juoksentelemaan omiaan. Verkkailun myötä pääsin vaikuttamaan paremmin takajalkoihinkin ja saatiin kivoja siirtymiä tehtyä. 


Röllin vuoro oli luonnollisesti sitten taas luokan viimeisenä. Edellinen ratsastaja ystävällisesti kysyi, haluanko että he jää maneesiin kaveriksi, mutta annoin luvan lähteä. Viime kisoissa Rölli keskittyi turhaankin muihin hevosiin niin saatiinpahan olla ihan yksin areenalla.



Ennen lähtömerkkiä Rölli tuntui paikoitellen jännittyneeltä. Radalla meno tuntui rennommalta. Tämä rata olikin ehkä kauden onnistunein rata ratsastettavuuden suhteen. Oli siellä edelleen jännittyneitä pätkiä ja liikaa kädellä ratsastusta, mutta muuten tuntui että pystyin keskittymään hyvin kaikkiin kulmiin ratsastuksiin, huolellisiin reitteihin ja riittäviin valmisteluihin.

Jälkimmäisen keskiravin tosin Rölli rikkoi laukalle. En oikein tiedä miksi, ehkä lähdin liikaa sisäpohkeella tai olin jotenkin vinossa. Kotitreenissä ajattelin että kiire tulee kun lyhyen radan diagonaalilla pitäisi ehtiä esittämään sujuvaa keskilaukkaa, koota takaisin harjoituslaukkaan ja saada vielä hallittua siirtyminen harjoitusraviin. Rölli toimi kuitenkin varsin kuuliaisesti ja saatiin tehtävät onnistumaan kohdallaan.

"Täsmällisesti esitetty. Kuitenkin lisää rentoutta, vielä pyöreämmälle selälle."

Tuloksena Röllille yksi piste enemmän kuin Riksulle ja prosentteja 63,8 %.


Lopputulemana napattiin sijat 2 ja 3. Ei siis ihan turha reissu!

Ei voi sanoa että tultiin viemään lasten tikkarit, kun luokan voitti 17-vuotias Nelli Qvintus ja hieno Notholmens Timjan. Tosin suokkitädit taisivat jäädä nuolemaan näppejään ;) Eikä toisaalta ollut edes tikkareita jaossa. Pääsiäisen kisoissa sentään oli sijoittuneille pääsiäismunia :D

Nyt saatiin palkinnoksi Vetcaren E-vitamiinia ja uudet lahjakortit lähtömaksuihin. Täytyy siis tulla Wiurilaan kisailemaan taas uudelleen!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Syyskuun lajihaaste: metsäkävely

Mitä muutakaan syyskuussa voi ottaa lajihaasteeseen kuin ruskaretken? Täällä Lounais-Suomessa tosin ruska ei ole ihan vielä räikeimmillään, vaikka kesän vihreys onkin jo hiipumassa. Tytin kanssa suunnattiin viime viikolla Paimion luontopolulle nautiskelemaan kivasta syyskelistä ja luonnosta.


Koska ollaan kiireisiä ihmisiä, saatiin sovittua molemmille sopiva aika vain kello ysiin aamulla. Sääennuste oli luvannut aurinkoa ja lämpöä lähemmäs +20 astetta. Niihin lukemiin ei ihan päästy, mutta hieno päivä kuitenkin osui reippailulle. Saatiinkin aamupäivän rauhassa kiertää reittiä ihan omaan tahtiin näkemättä muita ihmisiä. Autolle palatessa alkoi väkeä valua luontopolulle enemmänkin viettämään kaunista lauantaipäivää.


Paimion luontopolku on noin neljä kilometriä pitkä reitti, joka sisältää vaihtelevasti polkuja, pitkospuita ja kalliokiipeilyä. Matkan varrella ihasteltiin lampimaisemia ja ihmeteltiin keskellä metsää olevaa pirunpeltoa.

Reilun neljän kilometrin matkaan meillä meni aikaa noin puolitoista tuntia. Ei tosiaan pidetty kiirettä, vaan otettiin enemmän rauhoittumisen ja rentoutumisen puolesta tämä lajihaaste. Ja sitä se olikin. Leveämmillä poluilla mahtui mukavasti kulkemaan vierekkäin ja kertaamaan kuulumisia. Lämmin tuli kuitenkin kävellessä ja mäkiä kiipeillessä, että ei ihan löysäilyä kuitenkaan ollut.


Olin varautunut retkeen kumisaappain ja villasukin, mutta hyvin pärjäsi tossuillakin matkassa. Muutamia märempiä kohtia lukuunottamatta polku oli hyvässä kunnossa. Aamukasteen jäljiltä osa pitkospuista oli hieman niljakkaita ja kalliokin paikoitellen märkä. Liukastumisilta onneksi vältyttiin. Kallioreiteillä oli myös haastavimmissa kohdissa köysikaiteet apuna. 

Mäkien ja kallioiden myötä saatiin kävelylenkkiin myös tehokasta "rappustreeniä". Sama se on hevosillakin, maastoilusta saa monipuolisuutta liikuntaan pepputreeniä unohtamatta. Täytyykin mennä joku kaunis päivä metsäretkelle myös ratsain! 


Yleisesti kenttäratsastajia pidetään hulluina tai hurjapäinä, mutta pakko myöntää etten ole sellainen. Ainakaan ilman hevosta :D Pelkään korkeita paikkoja sekä esimerkiksi suurinta osaa huvipuistojen laitteista. Metsäretkellä kuitenkin uskalsin kiivetä näköalatorniin ja katsella maisemia jopa reunalta.


Luontopolun loppupuolelta löytyy harvinainen kaksirunkoinen mänty. Eikä mikä tahansa puu olekaan, vaan tarun mukaan sen muodostaman portin läpi kulkemalla pienet murheet ja vaivat paranee. Onnistunut loppuhuipennus siis metsäretkelle ;)


Metsäkävelyn plussat ja miinukset:
+ rentouttava irtiotto arjesta
+ monipuolista maastoa ja maisemia
+ leppoisaa urheilua
+ ilmainen
+ mahdollista ympäri vuoden
- hämähäkin seitit
- hirvikärpäset
- märkä kallio

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***
Tytti: ***


Aikaisemmat lajihaasteet: luistelu, salitreeni, SuperPark, pyöräily, ilmajooga, frisbeegolf, suppailu ja rullaluistelu

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Aluemestaruudet: sunnuntai

Aluemestaruudet jatkuivat sunnuntaina 17.9. Salossa esteratsastuksen parissa. Suokeille oli oma aluemestaruusluokka 90 cm arvostelulla AM5 (korotettu uusinta), johon osallistuin molemmilla hevosilla.

Postauksen kuvat © Henni-Leena Helenius


Riksun vuoro oli ensin, luokan kolmantena lähtijänä. Verryttelyssä Riksu tuntui aika vahvalta varsinkin laukassa. Olisin toivonut myös hieman nopeampaa reaktiota apuihin. Nyt verkassa oli aika ruuhka ja välillä sai väistellä muita nopeasti tai tiukoilla kurveilla, missä Riksu oli varsin hidas. Jotkut muut halusivat hypellä alkuun pieniä esteitä ja oman esteiden nostajan puuttuessa tyydyttiin mekin hyppäämään vain niitä pienempiä. Riksu hyppäsi ihan hyvin, mutta esteiden jälkeen se jäi taas vähän etupainoiseksi roikkumaan.


Ei Riksu radallakaan ihan kevyt tai pehmeä ollut, mutta päästiin aika sujuvasti etenemään. Takapää jäi helposti oikealle roikkumaan ja kurvit oikealle meni enemmän tai vähemmän oikaisten.

Vitosen jälkeen Riksu lähti kiihdyttelemään ja tuli vahvaksi. Kutoselle paikka oli ihan toimiva, mutta en saanut Riksua ajoissa valmiiksi. Hyppy jäi matalaksi ja puomihan sieltä tipahti. Loppurata hypättiin taas puhtaasti, vaikka sarjan ekalle tulikin paikka lähelle. Muut lähestymiset meni tasaisemmin ja ajatus oli paremmin mukana tekemisessä.

Aikamoinen pettymys kuitenkin oli ottaa puomi perusradalta eikä näin ollen päästy korotettuun uusintaan taistelemaan mitaleista. Lopputuloksissa Riksu oli 6/18.



Riksun kanssa ravailtiin hetkinen kentällä ennen kuin vahdoin Röllin kyytiin. Rölli oli alkukäynneissä aika rauhallinen ja tallusteli kiltisti niin talutettuna kuin selästä käsin. Ravissa ja laukassa sitten ei vauhtia puuttunutkaan. Lisämausteena oikea ohja oli kuin puuhun sidottu eikä toiminut juuri yhtään. Yritin työstää apuja läpi ja malttia menoon väistöjen ja avojen kautta. Hetkellisesti tuli rennompia pätkiä, mutta taas hetken päästä vauhti kiristyi. Onneksi Rölli oli luokan viimeisenä, niin verkka ehti hieman tyhjentyä ratsukoista. 

Ekat verkkahypyt oli ihan mahdottomia. Rölli ampui taas pahemmin kuin pitkään aikaan. Ei se niinkään haittaisi jos paikat osuisi ja hypyt onnistuisi, mutta yleensä ryntäilyn seurauksena hevonen pääsee pitkäksi ja paikka valuu pohjaan. Eikä puomeilta voi välttyä. Toinen ääripää on se, että en päästä yhtään vaan nypin laukkaa pois. Tuli jotenkin tosi avuton olo, kun en osannut yhtään ratkaista ongelmaa. Toistojen kautta hyppyihin tuli jotain tolkkua, mutta ei se mitenkään sujuvaa menoa ollut. Ei kovin suuria odotuksia radalta...


Rölli kuitenkin yllätti ja pysyi aika kivasti kontrollissa alkuradan. Vaikka jokusen kerran ratkaisin lähetsymisen eteen, oltiin Röllin kanssa yhteisessä suunnitelmassa ja puomit pysyivät kannattimillaan. Vitosen jälkeen sain pidätteen läpi ja uskalsin päästää Rölliä etenemään. Kuitenkin ihan hyvästä paikkaa tuli puomi mukaan kutoselta Röllillekin. Ja siitäpä alamäki sitten alkoi.

Ratsastus tuntui tosi vaikealta, enkä osannut yhtään ratkaista etäisyyksiä suuntaan tai toiseen. Rölli pääsi juoksentelemaan omien ideoidensa mukaan, mikä ei tunnetusti ole kovin vahvaa suorittamista. Seiskalle työnsin kaukaa, mutta Rölli ei lähtenyt. Sitten yritys ottaa vauhtia pois, mutta en tehnyt suunnitelmaa loppuun ja juoksenteluksihan se meni. Sarjan a-osalta puomi. Isolla kaarteella löytyi hieman jo kontrolliakin hetkeksi, kunnes taas ysille Rölli ryntäsi ja valui vielä tosi reunaankin. Oli jo reitti ohi viimeisestä esteestä, mutta sain kuin sainkin mutkittelun kautta linjan korjattua ja vikalle ihan ok hyppy.

Tosi huono fiilis jäi radasta Ei mitenkään nautinnolista suorittamista (eikä videon katsominenkaan näin jälkikäteen). Pottiin kertyi tältä radalta 16 virhepistettä. Yksi tai kaksikin puomia voisi olla Röllille suvaittu tulos, mutta neljä puomia on aivan liikaa. Kauhea taantuma Röllin ratsastuksen suhteen, kun sentään kauden alkupuolella meno tuntui sujuvalta ja helpohkolta. Täytyy palata pieniin korkeuksiin ja perusasioiden äärelle.


maanantai 25. syyskuuta 2017

Aluemestaruudet: lauantai

Ympäri Suomenmaata kisailtiin syyskuun puolessa välissä aluemestaruuksista. Meillä Lounais-Suomessa lauantaina 16.9. kisailtiin kouluratsastuksessa ja sunnuntaina 17.9. esteratsastuksessa. Kenttäratsastuksen aluemestaruudet ratkottiinkin jo heinäkuussa Niinisalossa.

Viime vuonna Rölli osallistui aluekoulumestaruuksissa nuorten hevosten helppo B -luokkaan, mutta nyt suuntana oli suomenhevosten sarja ja ohjelmana helppo A FEI:n World Dressage Challenge. Riksu jäi kotiin ja kisaratsuksi lähti siis vain Rölli.

Postauksen kuvat © Henni-Leena Helenius.


Oltiin hyvissä ajoin kisapaikalla, ja kisat olivatkin vähäsen myöhässä. No eipä mitään, Rölli vaan oli kovin ihmeissään kun pääsi takaisin traikkuun vaikka ei käyty edes ratsastamassa vielä. Puolisen tuntia odoteltiin aikataulua kiinni ja sitten suunnattiin verryttelyyn. Odottelun aikana onneksi sade ehti loppua :)


Mun tuuria taas kun Röllin vuoro oli luokan ekana. Maneesiverkassa Rölli oli ihan kivan tuntuinen, mutta laukassa paikoitellen hidas jalalle. Ravi-käynti-siirtymiset onnistui aika kivasti, samoin pysähdykset. Avotaivutuksien ja väistöjen jumppailuissa sai olla tarkkana ulko-ohjan ja oman könötyksen kanssa. Jokunen takaosakäännöskin ehdittiin kokeilla, ekat oli laajoja ja hitaita mutta seuraavat jo aktiivisempia.

Kentän puolella tein vähän käyntiä ja ravipätkiä yrittäen saada Röllin rennoksi ja jalan eteen. Aitojen sisällä vielä reippaampaa ravia keventäen (ja Rölli maisemia katsellen).


Rata alkoi alkutervehdyksen jälkeen heti keskiravilla. Rölli lähti hyvin, mutta oma istunta ei pysynyt kasassa. Valuin lyttyyn ja takanojoon mikä taas sai Röllinkin paketin leviämään. Otin liikaa kiinni ohjasta, että sain edes oman kropan haltuun. Lyhyen sivun läpi tasattiin hengitystä ja valmistauduttiin seuraavaan tehtävään, nimittäin avotaivutukseen jota en ole kuin joskus muinoin Tumpin kanssa esittänyt kouluradalla.

Ei mennyt ihan nappiin kumpaankaan suuntaan. Ensin vasemmalle mutkiteltiin ja taivutus vaihteli matkan mittaan. Sittenpä keskittyminen herpaantui kun Rölli bongasi jonkun hevosen kulkevan tallipihalla ja alkoi hirnumaan... Eikä ollut edes musta hevonen että olisi voinut Riksuksi kuvitella. No, puolikkailla volteilla ei ollut keskittymisestä tai kuuliaisuudesta tietoakaan. Jälkimmäisessä avossa Rölli taipui jo turhankin paljon eikä pysytty kolmella uralla.


Takaosakäännöksissäkään ei erityisemmin loistettu. Keskikäynti ja lisätty käynti olivat jo sujuvampia kuin aikaisemmin kisoissa, mutta edelleen Rölli voisi kävellä rennommin ja irtonaisemmin. Kaikki ohjelman laukannostot oli aika hitaita ja liikaa ylös. Ensimmäisessä laukasta käyntiin siirtymisessä Rölli lyhensi kyllä ihan kelvollisesti, mutta jäi pahasti jalan taakse. Laukannostossa käynnistä lähdinkin tuuppaamaan itse liikaa ylävartalolla ja Rölli nostikin ensin löysästi väärän laukan. Nopea korjaus oikeaan laukkaan ja matka jatkui. Vähän kiukuttelua keskilaukassa, kun piti pysyä molemmilla ohjilla eikä saanut roikkua. Vastalaukassa taas jäi turhan tahmeaksi eikä laukka pyörinyt ihan kunnolla. Toisen kerran laukasta käyntiin ja takaisin laukkaan päästiin ihan ok.


Viimeisessä laukasta raviin siirtymisessä Rölli jäi vähän kiireiseksi eikä pidäte mennyt ihan perille asti. Kun siitä seuraavassa kirjaimessa pitikin jo lähteä taas keskiraviin, oli Rölli lähdössä uudelleen laukkaan. Eikä Rölli meinannut uskoa sen diagonaalin olevan raville varattu, vaan se rikkoi heti perään laukalle uudelleen. Neloset paukahti pöytäkirjaan siitä sählingistä kaikilta kolmelta tuomarilta. Lopun kahdeksikko ei sekään ottanut sujuakseen, kun Röllillä jäi vauhti päälle ja taipuminen pois. Yritin vähän hymyillä lopputervehdykseen tultaessa, vaikka päälimmäisenä mielessä oli että vihdoin se loppu.


Oli radassa jokunen onnistuneempikin pätkä, mutta muutama ihan selvä rikko sekä paljon ylimääräistä jännitystä. Tiesin heti, että kovatasoisessa luokassa ei olisi asiaa palkinnoille (ja eihän 7 ratsukon luokassa muutenkaan sijoittuisi kuin 2). Keventelin hetken vielä maneesissa, sitten kävelyt traikulle ja Rölli kyytiin.


Lopputulemana koululapuissa numeroita välillä 4-7 ja tulos 60,26%. Jonkun oli pakko olla tuloslistalla viimeinen ja tällä kertaa se oltiin me. Tasaisuutta ja rentoutta, siinäpä puuhaa talvitreeneihin.

Tuomari C: "Vielä lisää tasaisuutta. Ajoittain jännittyy" 60,20 %

Tuomari M: "Mukavia pätkiä. Tänään ajoittain jännittyy ja tulee pois avuilta" 59,4 %

Tuomari H: "Mukava hevonen. Tänään hyviä pätkiä mutta myös epätasaisuutta" 61,20 %