Kisareportaasi: Lapinlahden kenttäkisat 19.-21.7.

Kauas on pitkä matka !

Lapinlahdella kilpailtiin junioreiden, nuorien ja senioreiden Suomen mestaruuksista 19.-21.7. Sennujen vaativa a, nuorien vaativa b ja junnujen helppo ratsastettiin pitkänä kilpailuna, eli jokainen osakoe oli omana päivänään. Tumpin kanssa osallistuttiin nuorten SM-taistoon eli luokkaan vaativa b, CNC*.

Keskiviikkoiltana kiillotetut tavarat ja Tumppi kyydissä lähdimme vanhempieni kanssa ajamaan Auraan Emmin luokse. Aurassa oltiin ke-to välinen yö, jotta torstaina päästiin kätevästi ajelemaan kohti Lapinlahtea. Oli kiva, että Tumppi pääsi vähän tutustumaan matkakaveriinsa Samuun jo ennen pitkää matkaa.

Tumppi, Samu ja Elli tutustumassa

Torstaiaamuna kymmenen maissa auto ja traileri oli pakattu täyteen, ja lähdimme matkaan. Navigaattorin lukemat olivat oikein kannustavat, 490 km jäljellä määränpäähän... Ei se kelikään ihan hemmotellut, sillä jo Loimaan kohdalla alkoi lähes koko matkan kestänyt sade.

Tavaraa piisasi: neljä satulaa, Tumpin huovat ja romaanit, loimia, suojia, liina, juoma- ja ruokakippoja, yms. sekä tärkein eli kastelukannu pakattuna traikun sivuluukkuun

Matkalla pysähdyttiin syömään ja kävelyttämään hevosia Jyväskylässä Vaajakosken ABC:lla. Tumppi ja Samu matkustivat hyvin yhdessä. Tumppi ei ollut kävelytyksen jälkeen kovin innostunut menemään takaisin traikkuun, mutta pienellä kannustuksella tepasteli koppii. Matka jatkui vielä jokusen tunnin ja perillä Purolan ratsastuskeskuksella oltiin muistaakseni kuuden aikaan.Perillä satoi vettä ihan täysillä, joten odoteltiin hetki sateen laantumista autossa etsien kumisaappaita (tietysti tavarakasan alimmaisena).

Lapinlahdella oli samanlaiset jabat kuin Uusikaarlepyyssä, eikä Tumppi nytkään innostunut alkuun sinne menosta. Pienen keskusteluhetken jälkeen käppäili sinne ja seuraavilla kerroilla ei mitään ongelmaa. Käytiin illalla maneesissa ratsastamassa hevoset läpi. Oli vähän eri meininki kuin Uusikaarlepyyssä, saimme Emmin kanssa ison maneesin vallata ihan kahdestaan. Illalla haetiin vielä ruokatarvikkeita ja sitten suunnattiin mökille, jossa majoituimme reissun ajan. Kaunismäen mökki oli oikeastaan ihan hieno talo, jossa kaikki mukavuudet saunasta aina pesukoneeseen! Emmin, Emmin äitin ja minun lisäksi mökissä majoittui myös Nea huoltojoukkoineen.

Perjantaina alkoivat kolmipäiväiset kilpailut. Ensimmäisenä oli tuttuun tapaan kouluosuus. Mun luokan koulut alkoivat vasta illalla puoli seitsemältä, joten aamupäivällä oli hyvin aikaa kävelyttää hevoset, kävellä (helpon) maastorata, kokkailla ja katsoa mökillä elokuvaa. Koko aamupäivän satoi, mutta onneksi sade loppui ennen mun koulustarttia. Koulu oli nurmella, jonka pohja ei oikein kestänyt kahden päivän sadetta, vaan oli aivan mutainen.

 

Koulun verryttely oli maneesissa. Siellä Tumppi oli aika rento ja kiva. Tein siirtymisiä ja muutamia väistöpätkiä. Mielessäni kaikuivat Maijan ohjeet "Riittävän lyhyet ohjat" ja "Leuka ulkokorvaan". Radalle oli maneesilta kohtuu pitkä matka, ja siinä meni yllättävän paljon aikaa. Olin tuomaripäädyssä kun mut kuulutettiin seuraavana valmistautuvana, mutta siinä olikin kuuluttajalle tullut virhe. Tullessani verkka-alueelle olin kauhuissani pohjasta. Sain Tumpin kuitenkin aika hyväksi ja herkäksi vaikka verkan muta vei sitä vähäistäkin lennokkuutta. 

Kun oli vihdoin mun vuoro mennä radalle, kauhistuin taas. Ura oli aivan kaameassa kunnossa, samaten keskihalkaisija. Tumppi ei olisi halunnut mennä uralle lainkaan. Vauhti ja liike imaistiin mudan syövereihin. Ravi oli kauhea istua eikä pohkeilla tuntunut enää olevan mitään merkitystä. Tumppi liikkui jännittyneesti ja kiireisesti kuin päästäkseen nopeammin pois. Radalla unohtui kaikki suoruuden vahtimiset ja vinkit hyvään suoritukseen. Pysähdykseen kun tultiin, niin siihen tuntui että jäätiin. Peruutus oli vaikeaa, keskikäynnissä ja lisätyssä käynnissä tuskin oli minkään sortin yliastuntaa, vaikka se on yleensä Tumpille helppoa. Keskilaukkakaarilta kun piti palata uralle, jäi Tumppi sisälapa vinkuralle eikä olisi halunnut uppoutua takaisin mutauraan. Videota radalta ei ole, eikä kukaan sitä olisi varmaan kestänytkään katsoa... 

Koulusta prosentteja 58,3 ja 55,4 eli keskiarvoksi 56,8 %. Virhepisteitä koulukokeesta 64,7. Koulun jälkeen oltiin SM-taistossa 6/7 ja koko luokassa 13/15.

Lauantaina vuorossa oli pitkän kilpailun kaavan mukaan maasto-osuus. Radan kävelin puoliksi Emmin kanssa ja jälkimmäisen puoliskon yksin. Maastoesteiden kuvat vaativasta (ja helposta) löytyy taas mun kuvasivulta. Sen verran piti keskittyä radankävelyssä, että radan eka ja vika este jäi kuvaamatta. (Roosa oli kierroksellaan onnistunut kuvaamaan kaikki radan esteet). Rata ei vaikuttanut pahalta, mutta tehtävää oli jonkin verran. Yhden tähden esteet alkoivat näyttää varsin pieniltä ja ystävällisiltä, kun käveli kahden ja kolmen tähden mammuttimaisten esteiden keskellä :D Yhdessä tähdessä rata oli 3100 metriä, vauhti 520 m/min, esteitä 21 ja hyppyjä 27. Yhden tähden maastoesteiden korkeus saa olla 110 cm, risujen kera voipi olla 130 cm.

En muista enää mihin aikaan mulla oli maastostartti, mutta joskus iltapäivällä kuitenkin. Tein taas lyhyehkön verkan, sen verran että Tumppi lämpesi ja muutama hyppy verkkaesteillä. Perjantai-illan jälkeen ei onneksi enää satanut ja nurmikin oli ainakin hiukan ehtinyt kuivua. Lähtö oli lähtökarsinasta, vähän harmittaa ettei Tumppi kuumu, niinkuin jotkut kenttähepat, ja ampaise kuin raketti matkaan. Kyllähän Tumppi lähtee ihan kivasti, mutta ehkä hippasen sais olla säpäkämpi ;)

Ykkönen oli kohtuu iso biljardipöytä, johon lennätin Tumpin vähän kaukaa. Kaarteessa kakkoselle Tumppi valui aavistuksen ulos. Se oli ihan innoissaan menossa, mikä tahansa este neljän esteen rivistä olisi kelvannut, myös kolmen tähden pöytä :D Banketin jälkeen mentiin metsän läpi. Metsätiellä istuskeli ihan tyytyväisenä musta kissa, joka lähestyessämme lampsi laiskasti tien yli. Metsän jälkeen alamäessä jarruttelin, sillä hiekan jälkeen nurmi näytti mutaiselta ja liukkaalta. Käytiin toisella pellolla hyppäämässä pöytä ja steepeli-sarja ihan mallikkaasti. Matka jatkui sinisen sianselän yli kulma-kapea-linjalle. Kulmalle ratsastin tarkasti ja välissä jäin turhaan himmailemaan, seurauksena 6 laukkaa 5 laukan välissä ja pohjaan kapealle. Linjan jälkeen meinasin unohtaa mihin seuraavaksi olin menossa, mutta onneksi vaativan siniset numerolaput osuivat näkökenttään ja suunnattiin coffinille. Tulin aika rauhassa sisään, sillä halusin Tumpille aikaa katsoa hautaa. Eihän se sitä katsonut, mutta varoiksi, kun Niinisalossa coffinilla ei mennyt ihan niin tyylikkäästi.

(c) Henna Kaskinen

Tulikohan tää pohjaan vai pohjaan?
(c) Henna Kaskinen

Coffinin jälkeen kaarrettiin alamäkeen kohti vettä. Tulin ihan hyvällä reitillä, mutta vauhti alkoi hiipumaan ja Tumppi kielsi(!) delfiinikuvioiselle sianselälle. Ensimmäisenä mielessä lenteli voimasanoja, mutta sitten ajatuksena "äkkiä vaan uudelleen". Tulin uudelleen ehkä turhan lyhyellä tiellä eikä Tumppi lähtenyt kunnolla laukkaan. Tässä oltaisiin kaivattu sitä rakettimaisuutta niin oltaisiin lennetty vaan ylitse, vaan ei kun otettiin samalla tavalla toinen kielto.  Olihan siinä pohjan vaihtelua nurmesta pehmeäksi hiekaksi, jonka jälkeen kovemman tien yli, kummalliset betoniseinämät oikealla ja paljon yleisöä veden äärellä. Suurin syy kieltoihin oli kuitenkin surkea kuski...Ärsytti niin paljon!!! Miten voi ratsastaa kaksi kertaa yhtä huonosti?! Kolmannella yli ja melkein ehtisin huokaista helpotuksesta, kunnes hevonen ei mene veteen. Alkuaikoina vesi oli radan vaikeimmista osista, mutta kyllä nyt jo kolme viimeistä kautta on vesi mennyt sujuvasti, joten olin ihan hämmentynyt. Ja kiukkuinen. Tein taas voltin ja sitten veteen. Muut esteet menikin sitten taas normaalisti ilman ihmettelyjä, myös itseäni hiukan jännittänyt isohko alashyppy veteen. Siinäkään ei mitään probleemia.

Kohti estettä 12

Päästiin vihdoin yli
(c) Milla Heikkinen

(c) Milla Heikkinen

(c) Milla Heikkinen

(c) Mari Järvinen

(c) Milla Heikkinen

(c) Henna Kaskinen

Jutta Koivula sekä tuomaroi että kuvasi kisoissa, ja meidänkin menosta löytyy kuva Hevoset ja Ratsastus -lehden facebook-sivuilta.

Kotona vielä iskän kanssa analysoitiin tapahtumia esteellä 12. Iskä meinasi, ettei Tumppi uskaltanut hypätä sianselkää, kun ei tiennyt mitä sen jälkeen tulee. Niinisalossahan coffinin eka oli sianselkä, jonka jälkeen tuli ehkä hiukan yllättäen hauta. Voi kai tämmöinenkin vaikuttaa Tumpin rohkeuteen...

Maastosta tuli kuitenkin ennätyssurkeat virhepisteet rasitteeksi. Kaksi kieltoa samalle esteelle on vielä pahempi kuin kaksi kieltoa eri esteille... Ekasta kiellosta tulee normit -20 vp, mutta toisesta kiellosta samalle esteelle napsahtaakin jo -40 vp. Lisäksi tietysti yliaikaa reippaasti, yhteensä miinuksia maastosta 75,2. Tähän mennessä siis yhteensä -139,9 vp. SM-taistossa 5/7 maaston jälkeen.

Istuntakin näyttää niin kevyeltä...
(c) Henna Kaskinen

Reissulla ajoin ekaa kertaa automaattivaihteisella autolla! Kaikkea sitä kenttäratsastuksen kautta voikin oppia :) Käytiin nimittäin Emmin kanssa kahdestaan parina aamuna ruokkimassa hepat.

Sunnuntaiaamuna käytiin taas ruokkimassa hepat ja tsekkaamassa aikatauluja esteille. Aikataulut oli alkuun ihan päin honkia, sillä nuorten SM-luokan alkamisajaksi oli ilmoitettu kello 18.30! Myöhemmin selvisi, että listat olikin entiset koulujen lähtöajat. En kyllä ymmärrä, miksi ne piti sitten seinälle laittaa. No samalla ihmettelyllä huomattiin, että eläinlääkäritarkastukset oli siinä parin tunnin päästä. Käytiin mökillä haukkaamassa aamupalaa ja ajeltiin sitten taas takaisin esittämään hepat eläinlääkärille.

Tumpilla oli lauantaina maastoradalla auennut vasemmasta takajalasta vanha haava, ja siihen oli tullut hiukan turvotusta. Kylmäyksellä ja huolellisella puhdistuksella ei onneksi tullut mitään sen vakavampaa. Eläinlääkäri huomasi ruven, muttei enempää sitä katsonut. Juoksuun Tumppi ei ensin lähtenyt, mutta kun lähti, niin tuntui kuin se olisi leijunut vierellä. Mun ei edes tarvinnut juosta niin lujaa kuin yleensä, kun hevosen liike oli enemmän ylös kuin eteen. Takaisin eläinlääkäriä kohti meni reippaammin, mutta edelleen oikein kevyin askelein. Voi kun saisi tommosta kouluradallekin :)

Rataesteet oli onneksi siirretty maneesiin, kun alunperin kaikki osakokeet piti olla nurmella. Kentätkin oli kuivuneet oli hyvin, joten verkka oli ulkona. Rata oli ihan kiva, kymmenen esteen rata, jossa sekä kaksois- että kolmoissarja.

Olin ajoissa verkassa, joten ehdin kävellä vaikka kuinka kauan. Hypyt onnistui kivasti ja Tumppi tuntui innokkaalta eikä väsyneeltä kuten olin kuvitellut. SM-lähtijöiden lähtöjärjestys oli "käännetty", mikä siis tarkoittaa sitä, että huonoin (eli minä) lähtee ekana ja parhain viimeisenä.

Esteradaltakaan ei ole materiaalia, vaan kuvatonta sepustusta. Rata ei lähtenyt käyntiin mitenkään vakuuttavasti, ykkönen alas ja jäin matkustelemaan päätöksenteon sijaan, jolloin liian lähelle kakkos okseria, josta puomi. Sitten tulikin välillä ihan kivojakin pätkiä. Puomeja sateli radalta kuitenkin mukaan ihan 5, voi surkeus. -20 vp siis rataesteiltä, ihan kuin ei olisi muuten ollut virhepisteitä tarpeeksi...

Tällä tuloksella oltiin lopputuloksissa nuorten SM-kisassa sijalla 4 ja koko luokassa 10/15. Ehkä olisi pitänyt vaan jäädä kotiin treenaamaan!

Kotimatkalle lähdettiin sunnuntai-illalla taas vesisateen alkaessa viiden jälkeen. Perillä Aurassa oltiin niin myöhään yöllä, että jäätiin Tumpin kanssa vielä yhdeksi yöksi reissuun. Kotiin palattiin maanantaina aamupäivästä.

Kiitokset Emmille ja Päiville kyydityksestä sekä onnittelut SM-mitalisteille! :)