Mahtava, jännä kenttäratsastus

Vihdoin saan toivepostausta esille! Eihän toiveista olekaan kuin jokunen kuukausi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös ;)

Jansku toivoi "jotain kenttäratsastuksesta, esim. mikä on vaikeaa tai helppoa, mikä kisaillessa jännittää eniten, mitä hevoset tykkäävät kisailusta yms. :)"

Täytyy aloittaa ehdottomasti kouluratsastuksesta, sillä se on mulle vaikein osuus. Verkassa voi vielä kokea pieniä onnistumisen tunteita hetkittäin, mutta radalla istuntani varmaan jotenkin muuttuu, sillä hevoset (etenkin Tumppi) reagoi suuresti ja liikkuu ihan eri tavoin kuin verkassa. Nykyään Tumppi on päässyt suurimmaksi osaksi yli tuomarikammostaan, mutta aina se löytää jotain jännittämisen aihetta eikä keskity kunnolla suoritukseen. Isommissa luokissa muut osuudet korostuvat enemmän, mutta koulu on edelleen tärkeää. Varsinkin pikkuluokissa (harraste ja tuttari) se 58 % suoritus ja sijoitus listan loppupäässä ei ole mitään kovin motivoivaa...

Ja pisteitä satelee...

Helpointa mulle on maasto :) Kaikki on siinä niin hienoa, saa mennä reippaammin ja hevoset nostaa paremmin jalkojaan. Tumppi on siellä parhaimmillaan ja aina menossa. Vaikka tällä kaudella mokailtiinkin SM-kisassa ja keräiltiin vähän yliaikaa Keravalla ja Kangasalalla, maasto on silti parhautta. Tumpin kanssa pystyy menemään vaikka löysin ohjin ja se menee kiltisti. Yleensä se myös "arvaa" mitä hypätään, riittää kun ohjailee vaan sinne päin. Toisin kuin Riksu, joka vielä rutiinin puuttuessa ihmettelee ympäristöä ja vaatii tarkkaa ohjaamista esteillä. Mahtavuutta on se tunne, kun on tehnyt hyvää yhteistyötä hevosen kanssa ja päässyt puhtaan maaston ajassa maaliin :)

Muuten olen enemmän maastoeste- kuin rataesteratsastaja. Osa ratsastajista tuntuu itse pelkäävän maastareita, jolloin hevonen aistii pelon eikä hyppää, vaikka reitti ja laukka olisikin kunnossa. Tarvitaan vaan paljon toistoja ensin matalammilla esteillä. Myös kokeneen hevosen kanssa harjoittelusta saa paljon itseluottamusta ja rohkeutta, joita pääsee sitten käyttämään omalla hepalla. Meillä kaikki hepat ylittävät hautoja ihan pienestä pitäen alku- tai loppuverkassa eivätkä ne päättäväisellä ratsastuksella ole yhtään katselleet tai pelänneet hautoja.

Rataesteet menevät vähän vaihtelevalla menestyksellä. Niinisalossa ollaan Tumpin kanssa päästy vaativan esteet yhdellä pudotuksella, kun taas Kangasalalla ja Lapinlahdella harrastettiin puomien keräilyä. Vähän se jännittää, että kuinka monta puomia milläkin kertaa tipahtaa. Ratsastajana yritän tehdä parhaani, mutta ei niitä hevosia voi esteistä yli nostaa.

(c) Katrin Veelma

Kisaillessa jännittää ehkä eniten se, onko muistanut ottaa kaikki tarvikkeet mukaan. Sitten on tietysti aikataulun kiireisyys, joka välillä on vähän turhan tiukka. Koulun jälkeen on sääntöjen mukaan 30 min aikaa suorittaa estekoe. Kisapaikasta ja hevosen varustelusta riippuen joskus tulee enemmän kiire. Varsinkin jos joudun itse hokittamaan nurmea varten, sillä olen aika hidas siinä. Riksulla varustelu on helpompaa, kun sille heitetään vaan suojat jalkaan ja vyö vaihdetaan panssariin. Ei Tumpillakaan mikään paha varustelu ole, mutta sille vaihdetaan jo satula, laitetaan martingaali ja suojat. Muuten aikataulut ovat olleet suotuisia, kun hepat ovat menneet niin eri luokkia.

Kauden alussa jännittää, että onko treenattu tarpeeksi, kestääkö kunto kenttäkisan. Tähän asti ollaan jaksettu itse kukin kiertää kisoja ihan hyvin.

Jos kisasuorituksia ei nyt mietitä, niin vaikeinta on huolehtia hevosten riittävästä juomisesta ja levosta kesäkuumalla. Tumppi ainakin on aika huono juomaan, eikä sille kauheasti heinääkään viitsisi syöttää ennenkuin on saanut kurkkua kostutettua juomalla. Molemmat hepat ovat kuitenkin ihan mallikkaasti traikussa ja saavat siellä levättyä. Kaksipäiväisissä kisoissa on tärkeää, että hevoset myös malttavat nukkua jabassa eivätkä vahdi muita hevosia tai kuuntele koko yötä ympärillä kuuluvia ääniä.

Hevosten mielipiteistä kisailua kohtaan voi olla montaa mieltä, mutta Tumppi ainakin tuntuu odottavan maastokoetta :) Maaston jälkeen se on yleensä vielä hyvin täpinöissään, intoa olisi lähteä vaikka toiselle kierrokselle eikä aina kävely onnistu vaan pakko mennä pikkuravia lähes paikallaan. Uskon, että Tumppi tunnistaa jo Niinisalon kisapaikaksi, siellä kun on käyty jo useaan otteeseen :D Riksulla on vielä oppimista innokkaaksi kenttähepaksi, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Riksu ei tykkää pitkistä kenttäsuojista takajaloissa, mutta luulen ettei sillä ole muuta kisailua vastaan :D