torstai 25. joulukuuta 2014

Kuvapostaus: Talven ekat lumilaukat

Talven ekat lumilaukat korkattu! Ihanaa, kun tuli valkea joulu :)














maanantai 22. joulukuuta 2014

Jumppasarjaa

Suokkipojat pääsi sunnuntaina jumppailemaan ennen jouluherkutteluja ;) Jumppasarjassa oli 4 ristikkoa innariväleillä (3,2 m), joiden perään yhden laukan (7 m) päässä pysty, jolta taas kaksi laukkaa (10 m) okserille. Jumpan alussa oli vielä maapuomi 2,5 metrin päässä ekasta ristikosta.

Riksun vuoro oli ekana. Sen kanssa en hypännyt kovinkaan paljon, sillä tämä oli vasta eka kerta esteillä marraskuisen piikityksen jälkeen. Alkuun tulin isolla voltilla kavalettia yksittäin. Riksu hyppäsi kivasti ja meno tuntui helpolta. Välillä kavaletin jälkeen Riksu meinasi lähteä vähän oikaisemaan, mutta taipui oikealle reitille tehokkaammasta sisäpohkeesta. Tultiin kahden kavaletin linjaa (20 m) 5-7 laukalla. Nämäkin Riksu teki hyvin :) Lyhentäminen oli helppoa ja myös kaasu toimi. Jumppasarjaa tultiin vain 6 tai 7 kertaa. Aloituskorkeus oli noin 60 cm ja viimeisellä kierroksella noin 90 cm. Riksulla oli alkuun vähän turhaa vauhtia linjaan. Toistoilla se kuitenkin vähän rauhoittui ja otti pidätteet läpi. Joulupäivänä varmaan teen jonkun kavalettitreenin ja sitten lauantaina on molemmilla hepoilla Annan estevalmennukset.

Riksun hyppelöiden jälkeen laskin esteet taas vähän matalammiksi ja laitoin välejä vähän pidemmiksi (7,4 m ja 10,5 m) Rölliä varten.


Rölli oli alkuun ravissa tosi kiireinen ja juoksi alta. Laukassa sen sijaan se oli yllättävän kuuliainen. Kuitenkin kun aloin hyppelemään kavaletteja se ampui taas täysillä kohti esteitä. Puomipirkkoa odotellessa ehdittiin kävelemään jokunen hetki, jonka jälkeen Rölli olikin jo huomattavasti rauhallisempi ja paremmin avuilla. Hypättiin vielä pari kertaa kavalettia voltilla ennen jumppasarjalle siirtymistä. Nyt Rölli toimi varsin kivasti :)

Röllin treeniä varten olin pyytänyt paikalle veljen kuvaamaan ja siskon nostelemaan puomeja. Odotuksella, että Rölli mäsäyttelee kaikki puomit. Mutta Röllipä yllätti todella positiivisesti! Ekalla kerralla se hyppäsi kaikki jumpan esteet puhtaasti ja odotti väleissä jopa niin paljon, että viimeiset välit meinasi jäädä pitkiksi. Toistoilla saatiin rytmi toimimaan hyvin väleissä. Pari kertaa otettiin puomi linjan ekalta ristikolta, mutta sekin johtui liikahtaneesta maapuomista. Joka kerta Rölli kuitenkin malttoi odottaa hyvin väleissä :) Parin onnistuneen jumpan jälkeen nostettiin okseria, ja lopuksi takapuomi oli metrin korkuudessa. Viimiset hypyt oli ehkä vähän omalaatuisia ja aavistuksen hitaita, mutta puhtaasti mentiin yli.


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Rakennekuvia karvaisesta ja karvattomasta

Kaksi ekaa kuvaa otettu viime viikon sunnuntaina, kun Riksulla oli vielä talviturkki. Klippasin Riksun maanantaina (ihka ensimmäistä kertaa itse), ja kuvion viimeistelyä olen tehnyt pitkin viikkoa Börjesistä ostamallani taskuklipperillä. Aika alkeellinen kuviosta tuli eikä se oikein kestä lähempää tarkastelua :D 

Riksusta saatiin mun mielestä yllävän hyvät kuvat otettua, vaikka se koko ajan hiippaili eteenpäin ja yritti mennä syömään kuivuneita rikkaruohoja. Klippauksen jälkeiset kuvat on otettu tänään. Vähän lopussa Riksu alkoi jo kyllästymään eikä malttanut seistä paikallaan.





 Röllistä otettiin tänään myös rakennekuvat. Ensin se tosin ehti jo karata, kun pelästyi alamäessä taakse ilmestynyttä kuvaajaa. Rölli kävi moikkaamassa kaikki kaverit läheisillä tarhoilla ja tuli sitten takaisin mua vastaan.

Kuvauksessa se ei oikein osannut seistä edustavasti, vaan jalat oli ihan miten sattuu. No, saatiimpa jokunen kuva joita voi myöhemmin käyttää myöhemmin vertailussa. Mielenkiinnolla sitten keväämmällä tutkitaan kuvia, josko olisi jotain muutosta lihaksistossa havaittavissa.

Rölliä en nyt klipannutkaan, sillä sen karva on tosi lyhyttä. Rölli tekee hikitreenejä kuitenkin sen verran harvoin, ettei sen klippaamisessa ole järkeä. Ja lyhyt karva kuivuu hikitreenin jälkeen paljon paljon nopeammin kuin esimerkiksi Riksun mammuttikarva.


lauantai 13. joulukuuta 2014

Kuinka käy kypäräkameroiden?

Brittien ja jenkkien ratsastajainliitot sekä FEI ovat kieltäneet kypäräkameroiden käytön kenttäkisojen maasto-osuudella varotoimenpiteenä turvallisuussyistä.  Kiellot ovat tällä hetkellä tilapäisiä, sillä kypäräkameroiden vaikutuksesta ratsastajien turvallisuuteen ei ole mitään tutkimustuloksia. Eikä ihan heti tuloksia ole tulossakaan ymmärtääkseni, sillä tutkimuksille ei ole löytynyt rahoitusta.

Virallinen tiedote - British Eventing
Virallinen tiedote - United States Equestrian Federation
FEI:n virallista tiedotetta en löytänyt, mutta artikkeleiden mukaan sieltäkin suunnalta on kielto päällä.

Artikkeleita aiheesta englanniksi:
Horse CollaborativeEventing nationThe Chronicle of the HorseHorse and Hound

Suomessa (kuten kai muissakin maissa?) on pitänyt kysyä lupa tuomariston puheenjohtajalta kypäräkameran käyttöön maasto-osuudella (Kilpailusäännöt, yleinen osa, 7 §). Lisäksi säännöissä on erikseen mainittu: "Kameran käyttö on mahdollista vain kilpailijan suostumuksella ja hänen omalla vastuullaan". Suomessa ei ainakaan heti kieltoa asetettu voimaan, mutta meillä seuraavat kisat on vasta reilun kolmen kuukauden päästä. Sääntöuudistukset on tulossa taas vuoden vaihteessa, joten saa nähdä kuinka käy.

Kaikki nämä kiellot ja säännöt saivat alkunsa Michael Schumacherin lasketteluonnettomuudesta. Entisellä formulakuskilla oli lasketellessaan kypärässään kypäräkamera, joka on saattanut vaikuttaa kaatuessa sattuneisiin vammoihin.


Kypäräkamerat painavat 50-100 grammaa, kiinnitystarvikkeineen ja suojakoteloineen hieman enemmän. Vertailuna mainittakoon, että Iphone 4 painaa kuorineen 150 grammaa. Kameroita on eri mallisia, joten niiden kiinnityskin on erilainen mallista riippuen. Pienet putkimaiset kamerat (esim. Contour, Polaroid, Replay XD) kiinnitetään kypärän leukahihnaan, kypärän alareunaan. Neliönmalliset kamerat (esim. GoPro) vaativat kiinnitykseen hihnan tai valjaat. Joskus kenttäradoilla näkee myös kameroita, jotka on kiinnitetty telineineen ruuveilla kypärään.

Mulla ei ole omaa kypäräkameraa, enkä ole testannut kenenkään tutun kameraa. En siis osaa sanoa, kuinka paljon se päässä vaikuttaa. Haaveissa olisi kuitenkin oma kypäräkamera. Haluaisin ainakin kenttäradat kuvata, mutta myös esim. rataestetreenejä ja itsenäisiä hyppelyitä.

Doug Payne, 4*-tasolla kisannut yhdysvaltalainen kenttäratsastaja (ja insinööri) vastustaa kieltoa. Hän on kirjoittanut aiheesta myös artikkelin blogiinsa. Olen samoilla linjoilla, videoista voi oppia paljon ja saada omiin treeneihin vinkkejä. Kuten "normaalitkin" videot, kypäräkameravideot jakavat kuvaajansa kokemuksia ja fiiliksiä. Uskon, että kypäräkamera videot kiinnostavat myös ei-hevosihmisiä. Niitä voidaan käyttää myös mediassa, esim. uutisissa.

Oon muistaakseni Doug Paynen kypäräkameravideoita ennenkin mainostanut, mutta ne on vaan niin kivoja katsoa. Laitetaampas teillekin maistiaisena videota neljän tähden radalta selostuksen kera.


Suomalaisista kenttäratsastajista kypäräkameraa ovat käyttäneet ainakin Eirin Losvik, Roosa Lappalainen, Senni Vilander ja Henna Kaskinen.

Mitä mieltä ootte kiellosta? Tykkäättekö katsoa kypäräkameravideoita?

perjantai 12. joulukuuta 2014

Este- ja koulutunnilla

Eilen pääsin valmentautumaan taas kahdella hevosella, kun Rölli osallistui Annan estetunnille ja Riksu koulutunnille.

Estetunnilla harjoiteltiin tasaista tahtia esteiden välillä sekä jumppailtiin erilaisia tehtäviä suorilla ja kaarevilla linjoilla. Itsenäisen verkan jälkeen aloitettiin ympyrällä pari kertaa sinivalkoisen pystyn yli, ja kun se sujui, vaihdettiin sen päällä suuntaa oikealle. Palattiin pääty-ympyrälle toisessa kierroksessa ja tultiin vielä punaista pystyä pari kertaa. Ekat kaksi hyppyä ei ihan onnistuneet, mutta sitten lähti sujumaan paremmin. Heti alusta lähtien Rölli oli taas huonompi kääntymään vasemmalle, siinä se jää mutkalle eikä ota ulkoapuja läpi.

Ympyrähyppyjen jälkeen otettiin yhden laukan sarja, jolta jatkettiin kolme laukkaa pystylle. Käytiin vaihtamassa suuntaa sinivalkoisella pystyllä hieman vinolla tiellä. Sitten sarja takaisin päin ja samanlainen kolmen laukan linja toiselle pystylle. Rölli teki ihan hyvin ja päästiin melko tasaisella tahdilla koko tehtävä läpi.


Seuraavaksi treenattiin kaaria ja kääntämistä. Tultiin vesimatto-okseri, jonka perään 21,5 metrin kaarella viisi laukkaa pystylle. Käännyttiin takaisin vedelle ja toinen samanlainen kaari perään. Ekan pystyn jälkeen sai olla aika vahvasti kääntämässä, ettei valuttu uralle asti vaan pysyttiin linjalla kohti vettä. Oranssin pystyn jälkeen käännös vasemmalle, sieltä punainen pysty ja silmukan jälkeen vihreä okseri. Ekalla kerralla vedeltä pystylle linja oli kovin mutkitteleva ja tultiinkin kuudella askeleella pohjaan. Tultiin se linja heti radan perään uudelleen, nyt suoraviivaisemmin ja helposti viisi askelta.

Lopuksi tultiin 70-80 cm korkeudella koko rata: pitkän sivun linja vasemmasta kierroksesta ja sen perään edellä mainittu kuuden esteen tehtävä. Alun linja tultiin nyt vasta kokonaan ja olikin yllättävän vaikea. Ensinnäkin kääntäminen ja suoristaminen linjalle oli hankalaa, mikä vaikeutti myös välejä. Sarjan Rölli teki ihan hyvin aina kunhan muistin itse pysyä pystyssä ylävartalolla.

Tultiin uudelleen vielä linja ja vesimatto, pysty, vesimatto, pysty. Rölli alkoi vähän väsähtää loppuun, jolloin se alkoi taas enemmän syöksähdellä esteille ja tehdä ihme loikkia. Saatiin kuitenkin ihan ok radat suoritettua. Lopuksi vielä pitkän sivun linja kertaalleen, nyt päästiin hyvin sisään ja Rölli malttoi odottaa myös viimisessä välissä :)


Röllin estetunnin ja Riksun koulutunnin välissä oli yksi estetunti, joten mulla oli hyvin aikaa verkata ja hoitaa Rölli pois ennen Riksun varustamista.

Riksu oli tottakai käynyt kierimässä itselleen mammuttiturkilleen kunnon turvekuorrutteen. Kuuma tuli jo sitä harjatessa pois! Kerättiin muutama puomi estetunnin jäljiltä pois ennen kuin aloin verkkaamaan. Riksu on nyt piikityksen jälkeen ollut vähän laiska työskentelemään ja jotenkin ei niin innokas kuin aiemmin, jäänyt varmaan kevyemmän tekemisen moodiin. Siispä koulutunti tuli hyvään aikaan. Estetunnille en viitsinyt Riksua vielä ottaa, ettei tule liian äkkiä piikityksen jälkeen. Ens viikolla varmaan teen vähän puomeja ja pikkuhyppyjä.


Aloitettiin tunti isolla pääty-ympyrällä taivuttaen ja tehden muutamia pätkiä pienempää ja isompaa ravia. Riksu tuntui alkuun vähän taas vastustelevan kättä ja keksivän maneesin nurkkiin mörköjä vältelläkseen töitä. Vaan eipä auttanut moiset metkut, kun töihin oli ruvettava!

Vasen kierros oli hankalampi taivutuksen kannalta, sain olla tosi tarkkana siinä. Riksu kulki taas ihmeellisesti yrittäen fuskata, pää vinossa sisään, mutta turpa kuitenkin asettuen ulos. Vasempaan suuntaan jumpattiinkin enemmän voltteja. Otettiin mukaan myös ravista käyntiin ja takaisin siirtymiset. Niissäkin Riksu alkuun vähän löysäili, mutta toistoilla löytyi aktiivisempikin vaihde.

Estetunnilta oltiin säästetty 6 puomia, jotka asetettiin pareittain keskihalkaisijalle muodostaen kuin uran, ratsastettiin siis aina puomien välistä. Ne toimivat siis apuna suoruuden ja linjan säilyttämisen kanssa. Alkuun ratsastettiiin voltit jokaisen puomikujan kohdalle. Välillä saatiin Riksun kanssa hyviäkin pätkiä, mutta varsin huolellinen sai olla tahdin ja tasapainon kanssa. Vaihdeltiin eri tehtävissä volttien paikkaa, välillä voltit tuli puomikujien välille, välillä vasta pitkän sivun uralle. Treenattiin puomien kohdalla käyntisiirtymiä ja pysähdyksiä. Pysähdykset tuli aika helposti, mutta liikkeellelähdöt oli turhan hitaita. Nämähän on olleet meille kouluradoillakin hankalia, joten hyvä treenata. Edes raippa ja maiskutus ei saanut Riksuun ihan toivottua energiaa liikkeellelähdössä, mutta tuli siinä kuitenkin vähän parannusta.

Laukannostoja harjoiteltiin myös keskihalkaisijalla. Ekoilla kerroilla Riksu oli löysä ja hidas, mikä heijastui myös laukan laatuun. Annan sanoin täytyy mennä riittävästi eteen, että voi tehdä puolipidätteen. Huonoa laukkaa nysväämällä tulee vain huonompaa.

Tahkottiin nostoja vielä ympyrällä. Tarkkuutta ja huolellisuutta vaan peliin! Yksin kun menee niin helposti tyytyy vähän huonompiinkin nostoihin. Mutta ei se voima ja rutiini tule muulla kuin tekemällä oikein. Mua auttoi paljon mielikuva siitä, että laukannosto on lyhyt askel. Täytyy pitää edestä kiinni, jotta takajalat ehtii tehdä työn eikä vain hyökätä kaulalle ja heittää ohjaa pois. Kun ravi oli aktiivinen ja itse muistin pysyä pystyssä ja vähän pitää nostossa vastaan, tuli ihan kivojakin nostoja. Täytyy muistaa nämä itsenäisessäkin treenissä.


Yhteenvetona koulutunnista voisi sanoa, että Riksu ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta parani loppua kohti. Anna sanoi taas, että kapasiteettia Riksulta löytyy. Täytyy itse alkaa vaan vaatimaan siltä asioita enemmän ja olla huolellinen. Saatiin paljon taas hyviä tehtäviä ja vinkkejä siihen, kuinka treenataan kohti ensi kauden kisaratoja :)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Toivepostaus: Tallityöt

Kun tallitöistä toivottiin postausta, oli ensimmäinen ajatukseni, että eipä mulla niistä ole mitään kirjoitettavaa, kun en juuri tallitöitä tee. Kuitenkin kun ajatus sai hautua jonkin aikaa, tuli mieleeni erilaisia hommia, joita tallilla puuhailen.

Tallitöistä meillä vastaa siskoni Juulia. Hän siivoaa karsinat ja tarhat sekä ruokkii hepat arkisin. Viikonloppuisin yleensä iskä hoitaa tallihommat. Tai jos ollaan iskän kanssa kisoissa, niin nakki napsahtaa äitille tai siskolleni Nellille.

Yleisin homma, joka mulle lankeaa, on iltapäiväheinien jako. Heinät meillä jaetaan neljä kertaa päivässä, kello 6, 11, 17 ja 22. Heinien jako ei oo mitään mun mielipuuhaa. Niitä heinänpätkiä menee kaikki paikat täyteen, varsinkin jos kumisaappaissa käyttää villasukkia. Ne ovat oikeita heinämagneetteja! Hihansuut ja hanskojen varret kerää myös heinää. Lisäksi on kovin vaikeaa antaa heinää riittävän vähän. Tekis mieli heittää aina kunnon kasa syötäväksi!

Toinen inhokkihomma on märkien loimien kuskaaminen kuivatushuoneeseen. Niitä ei tee mieli kantaa kovin lähellä ja vettävaluvina ne painaa kuitenkin vaikka kuinka paljon. Lisäksi loimista roikkuvat jalkalenkit ja mahavyöt onnistuu usein kietoutumaan omiin jalkoihin ärsyttävästi.

Näin talvella, kun maa jäätyy ja samalla tarhojen vesiautomaattien putket, niin vien hepoilleni vettä ulos saaveihin. Yleensä riittää pari ämpäriä kuumaa vettä sulattamaan ja täyttämään saavin. Välillä tosin tyhjennänkin ja pesen saavit puhtaaksi pohjalle kertyneestä hiekasta ja heinämössöstä.


Kuten sanottu, karsinan siivousta en enää kovin usein joudu harrastamaan. Olen kuitenkin tehnyt aiempina vuosina tallihommia paljonkin, useamman kesän sekä kevyemmillä opiskelujaksoilla. Meillä on tallissa kuivikkeena turve, josta on tehty karsinoihin paksut turvepatjat. Siivoaminen on siltä kannalta aika helppoa. Toki meidänkin hevosista löytyy näitä mylläreitä, jotka sotkevat heinät ja lannat mullin mallin. Ne karsinat antaisi mielellään muiden siivottavaksi.

Ihan kokonaan en ole karsinan siivoamisesta päässyt eroon. Monipäiväisissä kisoissa jabaa pitää siivota päivittäin sekä ennen kotiinlähtöä huolellisesti. Jos iskän kanssa ollaan Niinisalossa, niin iskä siivoaa jabaa yleensä sillä aikaa kun olen verkkaamassa tai kävelemässä. Kun olen kisoissa muiden kyydillä ilman omia huoltojoukkoja, niin tietysti siivoan jaban itse.

Kisareissujen ja muiden trailerilla kuljettujen matkojen jälkeen traikku siivotaan. Tyhjennän heinäverkot, jos niissä on vielä heinää matkan jälkeen. Lannat siivotaan pois ja jos tarve vaatii, niin traileriin tuodaan uutta turvetta.


Tallin käytävän lakaisu kuuluu arkisiin rutiineihin. Käytävä lakaistaan yleensä karsinoiden siivouksen jälkeen. Minä lakaisen käytävältä harjauksen jälkeiset karvat ja pölyt sekä savet ja hiekat, jotka kavioista irtoaa kavioiden puhdistuksessa. Nämä röhnät ja ruokinnassa tippuneet heinänpätkät harjaan useimmiten vaan lähimpään karsinaan. Kengitysröhnät sen sijaan laitetaan roskikseen.

Tavallisesten tallitöiden lisäksi on hommia, joita tehdään harvemmin. Näitä hommia on esimerkiksi karsinoiden seinien pesu. Riksu ainakin on semmoinen sottapytty, että hyvä kun seinän oikean värin erottaa ennen pesua. Juuriharja ja lämmin vesi on tässä puuhassa parhaimmat työvälineet, viimeksi käytin myös mietoa pesuainetta apuna. Riksulla kun on kesäihottuma, niin se pahimpina kausina hinkkaa häntäänsä seinään, ja sen kyllä seinästä huomaa. Häntään laitettu rasva, turvepöly ja hinkkaus saa aikamoisen töhnän pinttymään seinään. Pitäisi varmaan niitä seiniäkin pestä vähän useammin niin ei tarvisi ihan kaikin voimin sitä seinää putsata silloin harvoin, kun siihen ryhtyy.


Muita hommia on satulahuoneen siivous, varusteiden kiillotus ja vesi- ja ruokakippojen pesu. Kesäisin myös pesen Riksun ötökkäloimia ihan harjalla jynssäten. Likaiset satulahuovat ja loimet heitän pesukoneeseen ja pistän kuivumaan, kun ne ovat valmiit. Meillä on iso teollisuuspesukone, johon mahtuu hyvin useampikin loimi. Loimipesupalvelua käyttääkin silloin tällöin myös tallin ulkopuoliset heppaihmiset. Se ei sitten olekaan enää mun vastuulla, vaan palvelusta vastaa äiti.


Kesällä puuhastelen jonkun verran maastoesteiden parissa. Joskus tasoittelen banketin tai portaiden hiekat taas tasaiseksi. Hauskinta on kuitenkin laittaa uudet risut esteisiin ja muotoilla niitä oman mielen mukaan. Kunnon risut esteissä luo mulle ainakin enemmän kenttäfiilistä kuin kuivat kepit tai ei risuja ollenkaan.


Mitä te puuhailette tallilla?

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pitkästä aikaa valmennuksessa

Torstaina pääsin vihdoin pitkästä aikaa estetunnille! Valmennukset on jääneet väliin työharjoittelun reissujen takia ja viime kerralla samaan aikaan oli juuri seuran johtokunnan kokous. Valmennukseen osallistuin vain Röllillä, sillä Riksu vielä kävelee piikityksen vuoksi.

Itsenäisessä verryttelyssä Rölli oli ihan kivasti kuulolla. Laukasta raviin siirtymissä se ei oikein jaksa kantaa itseään, jolloin helposti alkaa roikkua. Tunti aloitettiin kavalettitehtävällä, johon kuului molemmille lyhyille sivuille pääty-ympyrä kavaletin yli ja pitkän sivun keskeltä radan poikki kavaletin yli samalla vaihtaen laukkaa. Rölli teki tehtävää ihan hyvin, laukat vaihtui hallitusti. Ihan joka kerta paikka kavaletille ei ollut täydellinen, mutta oltiin sentään samaa mieltä toteutuksesta. Välillä vauhti alkoi kiihtymään, mutta sain rauhoitettua menoa aika nopeasti.

Kavalettien jälkeen siirryttiin heti jumppailemaan radalle. Jatkettiin edelleen kavalettikorkeuksilla, mutta esteitä oli aika monta radalla. Tarkoituksena oli tehdä hyvät tiet, säilyttää tasainen tahti koko ajan ja saada vielä laukatkin vaihtumaan. Tehtävä oli aikamoista serpentiiniä kaarroksineen. Ollaan ennenkin Annan tunnilla tehty samantyylisiä tehtäviä, ja tykkään kyllä niistä tosi paljon. Koko ajan pitää keskittyä, ei vain voi istuskella kyydissä ja toivoa parasta. Oli hyödyllinen harjoitus Röllille, se ei ehtinyt alkaa roikkumaan tai vilistämään niin paljon, kun koko ajan tapahtui jotain.

Eka 11 esteen rata meni ihan ok. Välillä tuli esteen jälkeen jokunen ristilaukka, jonka korjaamisesta Rölli otti kierroksia. Lisäksi vasempaan kierrokseen kääntäminen oli selkeästi hankalampaa, Rölli koki pari kertaa helpommaksi tiputtaa raviin, kuin ottaa takajalat alle ja ulkokyljen lyhyemmäksi kääntymisessä. Välillä se laukassa yritti alkaa roikkumaan kädellä. Esteen jälkeen jos en itse hilaudu nopeasti ylävartalolla pystyyn, niin Rölli onnistuukin roikkumaan. Muutenkin vähän turhan paljon lähden ylävartalolla mukaan hyppyyn, jolloin Rölli jää matalammaksi.

Toisella radalla ei ollut enää niin paljon serpentiinikurveja, vaan tehtiin pitkällä tiellä kaaria sekä suoria linjoja. Estekorkeus tällä toisella radalla oli varmaan jotain 80 cm tasoa. Rölli alkoi selvästi jo vähän väsähtää, sillä se lähti taas juoksentelemaan enemmän sekä otti puomeja takajaloilla vaikka ponnituspaikat oli ihan toimivia. Loppukorjauksessa se korjasi kuitenkin hyvin virheet ja päästiin tehtävä ilman puomeja. Tein hyvät loppuravit, joissa Rölli oli varsin letkeä ja rauhallinen.

Kuvia ei tunnilta ole, mutta Nelli oli kuvaamassa videota radoista.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Mietteitä menneestä kaudesta

Riksun kanssa tänä vuonna kisattiin kuudet kenttäkisat. Kausi aloitettiin Niinisalon toukokuun kisoissa suokkien helposta. Pääosin kausi tehtiinkin sillä tasolla, pari tuttaria kisattiin myös kun suokkiluokkia ei joka kisoissa ollut. Kauden ekoissa kisoissa kouluosuudella ei näytetty ihan sitä osaamista olisi voitu, mutta kauden edetessä saatiin koulupisteitäkin nousemaan. Uskaltauduttiin kouluaitojen sisään myös muualla kuin kenttäkisoissa. Käytiin kerran aluekoulukisoissa ja parissa seuratason kisoissa. Rataesteillä nostettiin tasoa metriin ja kisattiin jokunen luokka aluetasolla ja suokkien kansallisella tasolla.

Kaikki kauden kisat listattu Kauden kisat -postaukseen.

Suokkien kenttämestaruus Niinisalossa, suokkien vaativa. © Jaana Pirttijoki

Mulla on sellainen ajatus kenttäratsastuksessa etenemisessä, että kaudessa voi tehdä yhden noston jos alempi taso sujuu. Varsinkin nuorilla ja kokemattomilla on turha lähteä kiirehtimään luokkanostojen kanssa, vaikka maastosta pääsisikin maaliin. Kaudessa on kuitenkin vain muutama kisa, joihin on järkeä lähteä. Useat peräkkäiset kenttäkisaviikonloput voivat tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä, varsinkin nuorille touhu pitäisi säilyttää mielekkäänä. Mun mielestä tasoa voi nostaa, kun on varmuus, että maastosta on mahdollisuus päästä ilman estevirheitä maaliin.

Tätä taktiikkaa oon itsekin pyrkinyt noudattamaan. Riksu löysi tällä kaudella ihan eri vaihteen maastoon, mikä oli tietysti aivan mahtavaa! Jos sama tahmea meno viime kaudelta olisi jatkunu tälläkin kaudella, olisi kenttämestaruuteen osallistuminen ollut ihan mahdoton temppu. Nyt se oli koko kauden hyvin itse menossa, lähdöissäkin lähti melkein kuin raketti ;) Vähän eri meininki kuin viime kaudella kun tahkottiin yliaikaa harrasteluokassa... On paljon helpompi ratsastaa kun ei tarvitse koko ajan polkaista lisää vauhtia. Onnistumisten myötä Riksun itseluottamuskin tuntui nousseen ja molemminpuolinen luottamus myös kasvoi.

Ihan niin paljon luottoa ei vielä ollut suokkien vaativaan noustessa, että oltaisiin lähdetty kisoihin treenaamatta isompia esteitä. Toki kotona hypittiin parisen kertaa maastareita, mutta nyt käytiin lisäksi Niinisalossa harjoittelemassa. Se kannatti, sillä ongelmat saatiin treenissä korjattua ja suokkien kenttämestaruudessa posotettiinkin maastorata nollana ja ajassa maaliin :) Se oli huippuhieno fiilis!


Rataesteilläkin alkukausi meni vähän heikommin kuin loppukausi. Korkeus sinällään ei ollut ongelmana, vaan se kaikki puuhailu esteiden välissä. 90 cm sujui mallikkaasti, mutta metrissä kerättiin puomeja. Suokkien aluemestaruudessa otettiin maailman turhin puomi ykköseltä, ärsyttää vieläkin. Kausi kuitenkin huipentui onnistumiseen, kun Riksun kanssa sijoituttiin kolmanneksi estepuolella 6-vuotiaiden suomenhevosten Kasvattajakilpailussa Ypäjällä :)

Suokkien aluemestaruus Artukaisissa, 95 cm. © Pilvi Vähämäki

Kouluratsastuksessakin nostettiin tasoa. Helppo a -tasoiset ohjelmat tulivat ensin kenttäkisoissa, mutta käytiin me ihan koulukisoissakin. Kaikki "temput" saatiin esitettyä, mutta kouluradoille kaivataan vielä paljon paljon rutiinia ja lisää huolellisuutta. Parhaimmat prosentit tuli edelleen helppo b radoilta (kenttäkisoista). Kasvattajakisaan Riksu osallistui myös koulupuolelle, hieno tulos sielläkin. Kokonaiskilpailussa Riksu ja Maija olivat sijalla 10.

Loppukaudesta varsinkin alkoi huomaamaan Riksun vasemman takajalan ottavan lyhyempää askelta käynnissä. Vaiva vei kouluradoilta monia pisteitä, mutta ei vaikuttanut muuhun suorittamiseen. Alkuun ajateltiinkin, että se on vain jännityksestä johtuvaa, mutta kun sitä alkoi esiintyä enemmän, niin syyn oli pakko olla muualla. Riksua kävi pari kertaa kiropraktikko hoitamassa, se auttoi lihaksiston kehittämiseen, mutta jalkavaiva ei kadonnut. Viime keskiviikkona käytiinkin klinikalla selvittämässä asiaa. Riksun polvi ja kinner oli lievästi rasittuneet. Ne hoidettiin piikittämällä ja nyt Riksu vain kävelee pari viikkoa. Toivottavasti tämä auttaa ja vaiva poistuu häiritsemästä menoa!

Toinen ärsyttävä ongelma on Riksun irvistys. Joskus Riksu kulkee suu auki, kun mulla on liian kova käsi. Mutta löysemmälläkin ohjalla se irvistelee ja ikään kuin kipristää sen ylähuulta, niin että ylähampaat näkyy suusta. Ollaan koitettu eri kuolaimia ja turparemmejä, mutta sieltä se "duck face" aina vaan ilmestyy. Kuolainten laitossa se välillä myös vääntelee naamaansa ja näyttää siltä, kuin joku ruuan pala olisi jäänyt hampaan koloon. Hampaat raspattiin syyskuussa, mutta irvistely on jatkunut sen jälkeenkin.

Tutustumisluokka Ypäjällä. © Riina Mattila

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Riksu klinikalla

Aamuseiskalta lähdettiin tänään ajelemaan Tampereelle traikussa Riksu ja Royale. Riksulla suuntana oli Tampereen hevosklinikka ja Royale oli menossa siihen viereen Teivon raviradalle esittelemään taitojaan valmentajalle. Olin Riksun kanssa kahdestaan klinikalla, kun iskä meni ajamaan ravureita. Klinikalle oltiin siis menossa, koska Riksu lyhentää askelta käynnissä vasemmalla takasella. Liike näkyy esimerkiksi tässä videossa Niinisalon kouluradalta, alkaen kohdasta 3.05.

Ilmoittautumisen jälkeen odoteltiin hetken aikaa ennen kuin päästiin hoitohuoneeseen. Eläinlääkäri tunnusteli alkuun Riksun kaikki jalat sekä kaulan, selän ja takapään lihakset. Tunnustelussa ei löytynyt mitään ongelmia, päinvastoin, saatiin kehuja hyvin treenatuista ja symmetrisistä lihaksista. Selässä tai kaulassa ei ollut jumeja ja lihaksisto oli kuulemma sopivan pehmeä.


Tunnustelujen jälkeen käytiin klinikan pihalla juoksuttamassa suoralla ja ympyrällä. Mitään ontumaa ei tässäkään näkynyt, mutta oikeassa kierroksessa ympyrällä vasen takanen ottaa lyhyempää askelta ja kinner toimii vähän jäykemmin. Jatkettiin pari kierrosta käynnissä pienellä kahdeksikolla, minkä jälkeen tehtiin taivutuskokeet kaikkiin jalkoihin niin ylä- kuin alaraajaankin. Kaikki jalat taivutettiin ihan varmuudeksi, sillä Riksua ei ole ennen tutkittu tai röntgenkuvattu.

Taivutuskokeissa Riksu osasi käyttäytyä hienosti, vaikka välillä vieressä raviradalla juosseet lämppärit saivatkin keskittymisen harhailemaan. Kaikki muut kokeet oli nollaa paitsi vtj yläraaja, josta saatiin ykkönen. Polvessa todettiin polvinivelen olevan lievästi täyttynyt. Lisäksi eläinlääkäri huomasi, että liikkuessaan Riksu tiputtaa vähän eri tavalla vasenta lautasta verrattuna oikeaan.

Seuraavaksi Riksua vähän rauhoitettiin ja mentiin röntgeniin. Vasemmasta takajalasta kuvattiin vuohinen, kinner ja polvi. Polvinivelen sisäreunalla koipiluun yläosa oli lievästi terävöitynyt, mutta se ei kuulemma ole hälyttävää. Kintereessä ja vuohisessa ei ollut kuvien perusteella merkittäviä muutoksia. Löydökset ei ollut vakavia, ja ne hoidettiin nyt piikittämällä. Polven lisäksi piikitettiin kinner kahdesta kohdasta.

Tänään Riksu oli vain karsinassa loppupäivän, huomisesta eteenpäin se saa taas mennä tarhailemaan. Piikityksen takia kävellään viikon verran puoli tuntia päivittäin. Viikon jälkeen kävelyaikaa nostetaan tuntiin ja saadaan alkaa jo työskentelemään käynnissä. Kahden viikon kuluttua palaillaan normaaliin treeniin ja 3-4 viikon päästä saa alkaa hyppelemään. Talven treeniin suositeltiin hankitreeniä ja korotettuja puomeja, jotta takapään lihaksisto vahvistuu. Ei muuta kuin lunta tulemaan siis! Toivottavasti hoito tehoaa, jotta päästään treenaaman kohti ensi kautta.

Riksu käyttäytyi tosi hyvin koko reissun ajan. Eläinlääkäri kehui myös sen käytöstä ja sporttista rakennetta. Riksulla on lihaksia oikeissa paikoissa ja hieno ylälinja. Nuoreksi hevoseksi se on myös hyväkuntoinen. Mutta tämähän ei ollut meille kenellekään uusi juttu, vai mitä? ;)

maanantai 17. marraskuuta 2014

Viimeiset


Viimeinen ratsastus Tumpin kanssa oli pieni kävelytuokio sunnuntai-iltapäivällä. Käytiin pieni lenkki radalla, jonka jälkeen kahlattiin vielä viimeisen kerran vesiesteen läpi. Lopuksi otettiin vielä muutama kuva kukkulan päällä.


Viimeiset kenttäkisat oli Niinisalossa 21.-22.9.2013. Kisattiin yhtä tähteä ja sijoituttiin toiseksi :) Ratsastettiin luokassa ainoana maasto puhtaasti ja ajassa maaliin!

Viimeinen Tumpin kanssa hyppäämäni maastoeste oli Niksulan vartioasema, yhden tähden maastoradan viimeinen este.

© Jaana Pirttijoki

Viimeiset kaksi päiväänsä Tumppi vietti tarhaillen Rompun kanssa. Muuten Tumppi tarhaili yksin, mutta eräänä päivänä hän ei ollut enää suostunut menemään omaan tarhaansa...

Viimeiset (mun tietääkseni) riehumiset Tumppi suoritti sunnuntaina keskellä päivää. Naapuritarhan lämppärivarsat osallistuivat myös kirmailuun.


Halusin antaa Tumpille herkkuja viimeiseksi ateriaksi. Ateriaan kuului Tumpin herkkumysliä, porkkanoita, omenoita, leipää ja pipareita. Lisukkeeksi löysin vielä muutaman vihreän ruohonkorren ja niiden kaveriksi nappasin vielä kuusesta pienen oksan. Herkkuateria maistui Tumpille hyvin. Tämä ei tosin jäänyt ihan viimeiseksi ateriaksi, sillä Tumppi sai normaalisti iltaheinät vielä ennen lähtöä.


Tumpin viimeinen matka oli hevosautolla kotitalliltamme Liedosta Orimattilaan teurastamolle. Lastasin Tumpin itse kyytiin Aasin viereiseen lokeroon. Tumppi käveli kiltisti auton kyytiin, kuten ennenkin. Viimeiselle matkalle Tumppi lähti pimeänä marraskuun tiistai-iltana myöhään yhdentoista jälkeen.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

R.i.p. Tumppi

Tuner 18.4.2002-12.11.2014

Yhteisellä matkalla 3.1.2008 lähtien. Kiitos näistä vuosista <3


I wonder where you are
Hope it's not too far
When will we meet?
The smile on your face
Just like the old days
Your beautiful heartbeat

You gave me good start
You gave me your heart
I'll never lose that part
I think you hear me
I think you're right here
That's why I have no fear

I wish I could see that
You're okay
Waiting there for me
I wish I could see that
You're okay
Please just let me know

I wish I could see that
You're okay
Smiling back at me
I wish I could see that
You're still here
Watching over me

Krista Siegfrids - Can you see me?

maanantai 10. marraskuuta 2014

Luopumisen tuskaa

"Sä haluat pois
sä haluat pakoon
mä tajuun mut en tahdo ymmärtää" 
Haloo Helsinki - Kevyempi kantaa


Tumppi on ollut enemmän ja vähemmän saikulla nyt reilun vuoden ajan. Vaikeinta on tehdä päätös, milloin on aika luopua ja päästää ystävä kivuistaan. Vaikka kuinka kovin toivonkin, Tumpin jalat ei tule kuntoon. Kintereet vaivaa taas, ja Tumppi leputtaakin koko ajan jompaakumpaa takajalkaansa. Viime viikolla oikea etujalka kipuili niin paljon, että karsinassa kääntyminenkin oli tuskaa. Kipulääke poisti ainakin suurimman kivun, mutta sitä ei tiedä koska kipu alkaisi taas.

Pari viikkoa sitten juoksutin Tumppia liinassa. Vasempaan kierrokseen hevonen kulki kiltisti. Oikeaan kierrokseen kulki käyntiä, mutta ei ravia. Tumppi hyppi pystyyn ja pukitteli sekä vaihtoi aina itse suuntaa oikeasta vasempaan, jos pyysin ravia. Se oli ehkä todellinen herätys mulle, että kiltein ja miellyttämisenhaluisin hevoseni on oikeasti niin kipeä...



Tumppi lähtee vihreämmille laitumille tällä viikolla. Päivästä ei ole vielä tarkkaa tietoa, mikä ei auta yhtään henkistä valmistautumista. Tumpin kanssa yhtä matkaa taivaslaitumille lähtee siitostammamme Aasi, jolla on vanhuuden myötä jalat ja hampaat niin huonossa kunnossa, että käveleminen ja syöminen on alkanut takkuilemaan.



Tänä syksynä on taivaslaitumille lähtenyt toinen toistansa upeampia hevosia, ja kohta on Tumpin vuoro. Ikävä tulee <3

maanantai 3. marraskuuta 2014

Kontrollia kavaleteilla

Eilen innostuin rakentamaan maneesiin kontrollitehtäviä kavaleteista. Molemmat suokkipojat pääsivät niitä pomppimaan, Riksu ensin vähän haastavampia juttuja ja Rölli myöhemmin vähän helpompia tehtäviä.

Sain houkuteltua jopa kuvaajan paikalle molempien hevosten menoa taltioimaan. Kameraa ei tosin edelleenkään osata kunnolla käyttää, joten kuvat ei ole sieltä laadukkaimmasta päästä. Valoa maneesissa omaan silmään ainakin riittää, mutta varmaan kamerassa ei ole tarpeeksi valovoimaa tai jotain...


Ekana vuorossa oli tosiaan Riksu. Viimeksi ollaan hypätty kunnolla Niinisalon kenttäkisoissa eli syyskuun lopulla. Sen jälkeen Riksu on kyllä hypellyt kerran maastareita ja tehnyt pari puomitreeniä oppilaiden kanssa. Nyt otettiin hyppelyyn taas vähän tuntumaa kavalettitreenin muodossa. Vaikka mentiinkin ihan näitä pikkuisia esteitä, niin tuntui välillä aikamoiselta hakemiselta meno. Alunperin mulla oli ideana mennä ilman jalustimia, mutta se jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa.

Aloitettiin hyppelyt ensin ympyrällä muutaman kerran ihan vaan yksittäisen kavaletin yli. Se onnistui ihan hyvin, sopiva paikka löytyi niin reippaammasta kuin hitaammastakin laukasta. Seuraavaksi tultiin pitkän sivun linjaa, jossa oli yksittäinen kavaletti, jolta muistaakseni 21 metriä keskimmäiselle kavaletille, jolla innaripuomit edessä ja takana. Linjan lopussa oli taas 21 metrin päässä yksittäinen kavaletti.

Ekalla kerralla meno oli kaikkea muuta kuin sujuvaa! En osannut kääntää ulkoavuilla linjalle, vaan sisäohjassa roikkuen mentiin. Linja mutkitteli kuin mikäkin mato. Hyvä kun Riksu selvisi innaripuomeista, sillä piti taas vähän varmistella kavaletille, johon olin laittanut mustat putken pätkät täytteeksi. Riksu selkeesti peloton kenttähevonen ;)


Seuraavilla kerroilla putket ei pelottaneet enää yhtään ja linjakin alkoi suoristumaan. Tultiin linjaa pari kertaa molemmista suunnista. Tavoitteena oli löytää lyhyt mutta rento laukka, jossa Riksu olisi avuilla ja kontrollissa. Välillä otin laukkaa liian lyhyeksi vain kädellä, jolloin välit ei toimineet.


Tehtiin Riksun kanssa erilaisia ratoja kavalettitehtävillä, ne näkyvät alemmalla videolla. Huomaa taas, että ratsastan liikaa kädellä, jolloin lavat ei aina pysy hallinnassa. Tämä taas johtaa siihen, että laukkaa on vaikeampi vaihtaa kun hevosen sivut ovat aivan eri paria. Välillä kulmissa Riksu myös yritti tunkea sisäjalkaa vasten. Varsinkin kavalettitehtävä innaripuomien kera kohti kulmaa ja sen jälkeinen kulman ratsastus oli vaikea saada sujumaan tasapainoisesti ja rennosti.

Kuitenkin treenistä jäi ihan hyvä mieli. Koko talvi kun näitä juttuja jumppaillaan niin ollaan aika iskussa ens kaudella! :)



Röllin kanssa oli alkujaankin tarkoitus tehdä helpompia tehtäviä, ja niin tehtiinkin. Herra oli taas oma vilistävä itsensä... Tein Röllinkin kanssa alkuun yksittäistä kavalettia ympyrällä. Ekalla kerralla ravissa ja pari seuraavaa kierrosta laukassa. Tässä Rölli toimi vielä ihan hyvin ja malttoi odottaa. Yksittäiseltä kavaletilta siirryttiin hyppäämään muutaman kerran pötkyläkavalettia, jossa siis edelleen innaripuomit 3 metrin päässä kavaletista edessä ja takana. Tämä sujui vaihtelevalla menestyksellä. Välillä Rölli malttoi kuunnella pidätteet loppuun asti, mutta välillä se heitti taas pään ylös ja lähti juoksemaan esteelle. Sitä ei pahemmin kiinnostanut, vaikka osumaa tuli maapuomeihin milloin milläkin jalalla.

Varsinaiset tehtävät aloitettiin kuvaajan saavuttua paikalle. Tultiin laukassa ikään kuin puoli rata leikkaa kulmasta kavaletin ja puomien yli. Käytiin pitkän sivulla tekemässä ravisiirtymä ja toinen kavaletti ja puomi linja kohti kulmaa. Tultiin tämä pari kertaa. Vähän siirtymä meni taas roikkumiseksi, eikä kulmatkaan ihan täydellisiä olleet.

Tämän jälkeen tultiin edelleen kulmasta kavaletti, jolta jatkettin putkilokavaletille kaarella ja siitä suoraan yksittäiselle kavaletille. Tätä tultiin molemmista suunnista ja toistettiin useampi kerta, sillä kontrolli oli hukassa. Meno kiihtyi heti ekan kavaletin jälkeen. Itse lähdin vähän taas lyttyyn enkä istunut vastaan, jolloin Rölli vilisteli ruskeiden puomien yli miten sattui. Kerran tein ekan kavaletin jälkeen voltin ennen keskimmäistä kavalettia, jolloin sain Röllin odottamaan paremmin. Piti laittaa tämäkin pätkä videoon, mutta näköjään jäi vahingossa pois.

Viimeiseksi tultiin suoraa linjaa pari kertaa. Ekalla kerralla keskimmäisen puomit vieri Röllin jalkojen alla, mutta seuraavalla kerralla jo selvittiin rauhallisemmin ja vähemmin osumin.



Nyt talvikaudella olisi tarkoituksena alkaa hyppelemään näitä kontrollitehtäviä kavaleteilla vähintään pari kertaa kuussa, toivottavasti ehditään useamminkin. Mites lukijat, haluaisitteko jatkossa videoiden lisäksi myös ratapiirroksen tai jonkun tarkemman selvityksen tehtävistä ja metrimääristä?

maanantai 27. lokakuuta 2014

Klippaus lähestyy - kuvio vai ei?

Oon tehnyt Riksun kanssa nyt muutamia normaalimpia koulutreenejä kevyemmän humputtelujakson jälkeen. Parissa viikossa Riksu on kasvattanut järkyttävän mammuttikarvan, joten se hikoilee aika paljon treenissä. Katselin just kalenterista, että viime vuonna klippauksen tarve oli vasta myöhemmin, ja klipattiinkin vasta marraskuun 18. päivä.

Nyt kun Riksun kanssa aloitetaan talven treenikausi, niin täytyy tässä lähipäivinä klipata karvat vähän vilpoisampaan malliin. En oikein ennen oo tykännyt mistään hepan pyllyyn klipatuista kuvioista, mutta nyt oon alkanut vähän lämmetä idealle. Piirtelin pari mallia, jotka veljeni piirsi digitaaliseen muotoon.

Mitäs mieltä ootte klippauskuvioista? Pitäiskö mun suokkipojille ajella kivat kuviot pyllyn päälle?

Suunnitelmana olisi joko laittaa molemmille superR-kuvio tai niin, että kruunu-R Riksulle ja Röllille R, jossa luut alla. Voitte toki ehdottaa myös omia kuvioita, jos ideoita riittää!

Äänestä suosikkiasi!