torstai 31. heinäkuuta 2014

Nuorella maastareita

Edellispäivänä iltapuhteeksi varustin Röllin ja mentiin vielä hyppäämään maastoesteitä. Aiemmin päivällä olin vaihtanut yhteen laavuun uudet havut vanhojen kuivuneiden keppien tilalle.

Aloitettiin verryttelyt ensin kentällä. Käynnissä ja ravissa Rölli tuntui kivalta ratsastaa, mutta laukassa se oli vähän vahva ja vauhti päällä. Otin pari ekaa hyppyä ravissa pystylle, sitten laukassa. Laukassa lähestyessä Rölli taas nosti päätää ylös ja kontrolli vähän kaikkosi. Okserin hyppäsin myös ensin kerran ravista ja pari kertaa laukasta. Tarkoitus oli istua aika syvälle satulaan ja istunnalla pitää vastaan ettei laukka vain leviä pitkäksi ja vallattomaksi. Okserille Rölli valui vähän vasempaan reunaan ja hippasen turhan lähelle. Laukasta raviin siirtyessä jättipää painoi aika lailla. Näissä tilanteissa jään liiankin helposti vain vetämään vaikka pitäisi hellittää välillä ja ratsastaa jalalla jotta takapää tulisi paremmin alle ja etupää kevenisi.



Laitoin turvaliivin päälle ja sitten niille maastoesteille. Piti mennä ensin laitumelle hyppäämään minitukkia pari kertaa, mutta hevoset oli ehditty jo laittaa pihalle, joten ei päästy sinne. Siispä ekaksi maastariksi otettiin hieman normaalia puomiestettä kapeampi tukki, joka on loivassa mäessä. Tultiin se muutama kerta ensin ylämäkeen, sillä ylämäkeen on yleensä helpompi hypätä kuin alamäkeen. Alamäkeen vaaditaan hevoselta (sekä toki ratsastajalta) parempaa tasapainoa, hevosella täytyy pitää turpaa ylhäällä eikä ratsastaja saa lähteä liikkeen edelle.

Ensimmäiseksi maastoesteeksi kannattaa valita helppo joku helppo este. Tukit ovat tähän hommaan hyviä, sillä hevosten on helppo hahmottaa ne.


Lähestyttiin tukkia ensin ravista. Rölli jäi vähän mutkalle, eikä tuntunut tajuavan että lähestyttävä tukki pitäisi hypätä, vaan se meni oikealta ohi. Toisella kertaa edelleen oli vähän mutkia lähestymisessä, mutta nyt itse pidin suunnitelmasta kiinni, rohkaisin kohti estettä ja ohjailin kiemurtelusta huolimatta tukkia kohti. Nyt päästiin yli, mutta Rölli tuntui jotenkin niin hölmistyneeltä, että hyppy oli kuin hidastetusta filmistä. Etupää hyppäsi hyvin yli, mutta takajalat vain roikkuivat mukana. Röllille paljon kehuja ja uudelleen vielä ravista. Nyt meni jo sujuvammin, joten seuraavat pari kertaa laukassa. Otettiin useampi toisto tähän, sillä nuorelle halutaan rutiinia ja itseluottamusta :)

Tultiin tukkia alamäkeen kerran, nyt heti laukassa. Rölli hiukan roikkui kädellä, mutta ei ollut onneksi ihan niin etupainoinen kuin toisinaan. Tukin ylitys alamäkeen onnistui suht sujuvasti, joten jatkettiin matkaa seuraavalle esteelle.





Tukin jälkeen siirryttiin banketille harjoittelemaan alashyppyä. Meidän banketti on niin matala, että usein loppukäynneissä ja talutuslenkeillä mennään joko alashyppyä tai ylöshyppyä. Rölli on mennyt sitä ihan 3-vuotiaasta asti, joten tuttua hommaa. En tiedä johtuuko se siitä, että en pelkää bankettia, mutta kaikki mun hevoset on tehnyt sen tosi hyvin alusta asti. 

Tärkeintä mun mielestä on alashypyillä on pitää hevonen suorana molemmilla ohjilla sekä edetä sujuvasti eteenpäin kokoajan. Tottumattomat hevoset joskus pelkäävät tai eivät hahmota alashyppyä, jolloin ne jäävät steppaamaan banketin reunalle. Ekalla kerralla voi tulla vaikka ihan käynnissä jolloin hevonen ehtii nähdä "pudotuksen". Alashypyssä ratsastajan täytyy pysyä aika pystyssä ja ajatella eteen. Vaikka ohjalla täytyy antaa hevoselle vähän tilaa venyttää kaulaa, täytyy silti pitää tuntumaa.



Meidän banketti on siitä kiva, että yksi sivu on vain luiska. Luiskasta pääsee ratsastamaan helposti kohti alashyppyä. Alashypyssä hevosen tulisi vain pudottautua, ei niinkään hypätä. Yleensä ne hevoset jotka siellä reunalla jo steppaavat, hyppäävät jättiloikalla ylös ja eteenpäin.  

Banketin toisella sivulla on mahdollisuus hypätä kunnon bankettia eli ensin ylöshyppy, askel banketin päällä ja alashyppy perään. Sitä ei kuitenkaan vielä Röllin kanssa harjoiteltu tällä kertaa.


Alashypyltä siirryttiin tarhojen väliselle kujalle, jossa meillä on pieni punainen laavu, kapea tukki ja viimeisenä tynnyrieste. Tultiin pari kertaa ensin yksittäin punaista laavua. Vähän Rölli taas kuumui lähestymisissä ja nosti päätä ylös, mutta este ylittyi ilman ihmettelyjä. 

Laavun jälkeen kävin näyttämässä tynnyriestettä Röllille, sillä ei olla sitä hypätty ennen. Vähän se tuntui herraa ihmetyttävän, joten se tulisi vaatimaan taas enemmän ratsastusta minulta. Hypättiin se myös yksittäin ennen kolmen esteen linjaa. Lähestyin nyt jo laukassa yrittäen vain pitää Röllin suorana. Este jännitti Rölliä, joten se vähän jarrutteli mutta yli mentiin. Sitten tultiin kolmen esteen linja eli laavu, tukki ja tynnyri. Laavun jälkeen Rölli meinasi poistua oikealle toiselle kujalle, mutta ratsastin vain kohti seuraavia esteitä. Tukille paikka oli vähän lähelle ja hyppy oli vähän löysä. Tynnyri ylittyi jo ihan hyvin.




Linjan jälkeen hypättiin kuivahautaa pari kertaa. Hautakin ylittyy meillä loppukäynneissä, joten tuttu juttu. Tultiin ensin ravissa yksittäin, sitten seuraavalla kerralla jatkettiin loivaan alamäkeen ja tukin yli. Alamäkeen Rölli jäi vähän juoksemaan eikä pidätteet menneet ihan läpi, mutta ohjasin vaan tukille ja yli mentiin. Tultiin myös takaisin päin tukki ja laukassa haudan yli. Rölli teki tehtävät ihan sujuvasti.




Hautahyppelyiden jälkeen Rölli sai vähän levähtää kun käppäiltiin pikkukentälle. Siellä hypättiin pieni risuilla varustettu harmaa sianselkä kahdesti ja tukkikasa myös pari kertaa. Sianselälle Rölli kiihdytteli taas ja valui oikealle ulkoreunaan. Tukkikasa oli taas uusi este, vähän pohjaan tuli paikka mutta muuten hyvin meni.



Lopuksi tultiin vettä ja vesitehtäviä. Ravailin ja laukkailin ensin ihan vaan veden läpi. Sitten tultiin ylöshyppyä vedestä. Meidän pienempi ylöshyppy vedestä on vähän hankalassa paikassa, sillä heti ylöshypyn jälkeen täytyy kääntyä vasemmalle. Muutaman metrin päässä ylöshypystä on nimittäin jo kentän aita ja sen takana puomiteline. Nuorella hevosella on mun mielestä tärkeää päästä jatkamaan sujuvasti eteenpäin esteen jälkeen, mutta se ei tässä ihan toteudu.

Tultiin ensin käynnissä ja sitten ravissa pari kertaa ylöshyppy. Rölli laiskotteli aika lailla ja hyvä kun jaksoi jalkansa nostaa vedestä ylös :D Lopuksi tultiin vielä pari kertaa vesi toiseen suuntaan ja perään laavu pikkukentälle. Ekalla yrittämällä Rölli oli veden jälkeen ihan kuutamolla suunnasta ja tehtävästä joten ei päästy esteelle päinkään. Toisella yrittämällä reitti oli paremmin hallussa ja ylitettiin laavu helposti.



Harrasteen esteistä meillä on vielä hyppäämättä isompi harmaa sianselkä, kapea mökki ja kahden muurin linja. Rölli teki ihan hyvää työtä, mutta kuuma keli väsytti nuorukaista sen verran että jätettiin loput esteet suosiolla seuraavalle kerralle. Tämä oli kuitenkin vasta Röllin toinen kerta maastareilla.

Mitä tykkäsitte kun olin ripotellut videoita pitkin postausta? Oliko liikaa pätkiä? Tuliko liian pitkä postaus? Ideana tässä mulla oli vähän opetusmateriaalin tyylisesti näyttää heti tarinoinnin perään miten meni. Tein näistä viidestä videosta myös soittolistan Youtubeen, jos joku haluaa katsoa ne peräkkäin.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Koulukisoissa nurmella

Hellettä karkuun koulukisoihin?

Tänään lähdettiin Halikkoon aluetason koulukisoihin. Osallistuin Riksun kanssa suomenhevosille avoimeen helppo A -luokkaan, jossa kouluohjelmana oli tuttu Kenttäkilpailuohjelma nro 6. Kilpailut järjestettiin nurmipohjaisella Åminne-areenalla, mikä oli mukavaa vaihtelua hiekkakentille. Jo alkumatkasta tajusin unohtaneeni hokit kotiin. Keli oli kuitenkin sen verran kuiva, että uskoin pärjääväni ilman niitä. Ja ihan hyvin pärjättiinkin. Nurmi oli sopivan kuiva ja valmiiksi tallattu, paikoitellen hiekka oli tullut jopa näkyviin.

Mun starttivuoro oli iltapäivällä, suunnilleen varttia vaille kolme. Myöhäinen startti on aina kiva, koska silloin ei tarvitse herätä niin aikaisin. Näillä lämpöasteilla tosin aamustarttikin olis kelvannut ;)


Tuomarit olivat sentään olleet armollisia ja antaneet luvan ratsastaa ilman takkia. Joku heitti tunnollisesti meidänkin luokassa kisatakin päälleen, mutta muut tarkenivat ilman :D

Yritin ratsastaa verkassa rennosti, mutta Riksu ei ollut ihan niin kuulolla kuin olisin toivonut. Se tuntui kovin epävakaalta kädelle ja hitaalta jalalle. Tahkosin väistöjä useita kertoja molempiin suuntiin, mutta tahmeaa oli meno. Volteilla ja kulmissa Riksu tunki sisäpohjetta vastaan, joten niissä sai olla tarkkana. Laukassa tein ympyröitä ja kahdeksikkoa. Pari kunnon lyhennystä ja laukasta seis.



Riksu ei tuntunut olevan ihan parhaimmillaan, mutta teki suht hyvin pyytämäni tehtävät. Paarmoja oli jonkin verran myös häiritsemässä menoa, mutta vauhtiin päästessä ne tipahtavat yleensä pois.

Rata alkoi aitojen sisäpuolelta, joten kiertelin reunat ja ohitin tuomarit. Toinen tuomari oli tuttuun tapaan lyhyen sivun keskellä, toinen oli sitten taas pitkän sivun keskellä. Riksu ei tuomarikopeista sanonut mitään, ja hyvä niin :) Otin puolirataaleikkaa vielä vähän reippaampaa ravia ennen kuin lähdin rataa suorittamaan.





Rata lähti ihan hyvin liikkeelle, tosin Riksu ei ollut niin tasainen edestä kuin se on ollut aiemmin. Keskiravit oli edelleen kipittäviä, mutta ei ihan niin pahoja kuin joskus. Väistöissä tahti taas hyytyi ja Riksu pääsi mutkalle. Pysähdys suht ok, peruutuksessa vähän irvistelyä. Käyntiin lähti kiireellä ja rikkoikin raville muutaman askeleen... Eka laukka nousi tarkasti avusta, mutta peräänanto katosi taivaan tuuliin. Riksu kaatui taas kulmassa ja sitä seuranneella voltilla sisäpohjetta vastaan sekä kompuroi vähäsen epätasapainossa.

Ensimmäinen kolmikaarinen ei lähtenyt sujumaan... Pikkupikku hetkeksi jopa unohdin mitä olen tekemässä, jolloin kiemuran ekasta kaaresta tuli kulmikas ja valmistelu oli heikkoa vastalaukkakaarelle. Niimpä Riksu sitten näppäränä poikana vaihtoi laukan ristille, sain sen onneksi korjattua varsin helposti, mutta pisteitä siinä menetettiin. Molemmat tuomarit antoivat kiemurasta numeroksi 4. Radan toisella kiemuralla keskityin sentään jo paremmin, mutta käänsin taas liikaa vain kädellä, jolloin taivutuksesta tulee epätasainen ja muoto kärsii. Laukannosto keskihalkaisijalla oli hyvin löysä, laukasta seis onnistui sentään taas pari raviaskelta vähemmällä kuin aiemmin.

En ollut tyytyväinen rataan, tuntuma oli heiluvainen, en päässyt taaskaan niin hyvin kulmiin kuin olisin halunnut ja vielä pari rikkoakin mahtui matkalle. Toivoin että saataisiin edes yli 55 % tolla suorituksella.



Tuomari C: "Mukavasti liikkuva hevonen, jonka muoto ja asetukset liian levottomia. Pyri ratsastamaan takaa kohti tasaista kättä". 58,75 %

Tuomari E: "Mukava energia läpi ohjelman. Ratsasta paremmin peräänantoon + pyöreämpi niska" 59,792 %

Keskiarvoksi saatiin siis 59,271%. Tällä tuloksella oltiin toiseksi viimeisiä, 9/10. Hengissä selvittiin kuitenkin molempien ekasta sekä tietty ekasta yhteisestä alue helppo a -radasta. Jos oltaisiin radan eka kolmikaarinen selvitetty ilman rikkoa ja saatu arvosanaksi edes 6, niin oltaisiin päästy tavoitteeseen eli yli 60 %. Ei pidä jossitella vaan ratsastaa seuraavaksi taas paremmin!


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Estetunnilla kesäkuumalla

Kun lämpötila lähenee +30 astetta, niin mitä tekee ratsastajat? Vetää ratsastushousut ja saappaat jalkaan, laittaa kypärän päähän ja lähtee treenaamaan!

Eilen oli Annan estevalmennus kotikentällä. Vaikka mun tunti oli vasta klo 19, oli edelleen tosi lämmin keli. Riksu tuntui heti alusta asti aika laiskalta, joten sitä sai ratsastaa aika lailla.

Tunti aloitettiin ravissa jumppailemalla voltteja, väistöjä ja temponmuutoksia. Väistöissä Riksu jäi tavalliseen tapaansa hitaaksi ja löysäksi. Voltit onnistui ihan ok, ei mitään ihmeellisen onnistuneita, mutta ei huonojakaan. Ensimmäiset pomput otettiin ympyrällä ylittäen kolmea yksittäistä kavalettia. Alkuun laukka oli taas vetelää, mutta parin kierroksen jälkeen rupesi pyörimään paremmin. Keskityin tasaiseen tahtiin ja hevosen rehelliseen taipumiseen ja kääntymiseen.


Tehtävinä meillä oli tunnilla jumppasarjaa, muutamia linjoja sekä lopuksi rataa. Ei mennyt ihan nappiin meidän yhteistyö Riksun kanssa. Riksu tuntui löysältä, jolloin lähdin sitä vain puskemaan ja ylävartalolla työntämään eteen. Tästä sitten seurauksena edelleen löysä, mutta pitkä hevonen, jolloin hypyt oli laakoja ja tuli paljon puomeja mukaan. Kun itse olen hypyissä liikaa kaulalla, jään laskeutumisessakin sinne ja hukkaan askelia, joiden aikana olisi pitänyt olla jo pystyssä ja ratsastaa kohti seuraavaa estettä.

Sain ohjeeksi ratsastaa hevosta aktiiviseksi ja teräväksi, mutta ei yhtään pidemmille askelille. Myös itse piti pysyä ylävartalon kanssa pystyssä, jolloin hypyllä on tilaa nousta enemmän ylös kuin vain eteen.



Mitään kovin terävää laukkaa en saanut Riksusta irti. Siirtymissä se oli vahva ja välillä roikkui kädellä. Yritin muutamilla nopeilla siirtymillä saada sitä taas terävämmäksi, nenää ylemmäs ja takapäätä paremmin töihin. Välillä jäin ratsastamaan korkealla kädellä, ikään kuin voisin sillä saada jotain helpotusta menoon. Parilla kerralla siniselle sarjalle tullessa Risku valui ulkoapuja vastaan jolloin ajauduttiin esteillä oikeaan reunaan. Sain sitä kuitenkin ihan hyvin korjattua.



Lopuksi tultiin rata, joka oli varmaankin jotain 90-100 cm luokkaa. Riksu tuntui jo väsyvän jolloin oman ratsastuksen merkitys korostuu. Ja olisihan sitä voinut paremminkin ratsastaa. Ekalle jumpalle ajelin taas miten sattui ja väleissä työnsin liikaa. Kun seuraavalla kerralla maltoin vain odottaa paikkoja, niin puomitkin pysyivät paremmin ylhäällä. Ylävartalo pystyyn, ohjat lyhyemmäksi, laukka teräväksi, tiet kuntoon, jalat alas, katse ylös ja sitten vain malttia. Ei ollut helppoa varsinkaan tässä kuumuudessa, mutta suoriuduttiin sentään jotenkuten.

Jätin videoon äänet, niin pääsette tunnelmaan ;)


Joku lämpöhalvaus tai muu vastaava on varmaan jo muhun iskenyt, sillä ilmoittauduin sunnuntaiksi ALUEKOULUKISOIHIN Riksun kanssa helppo A-luokkaan. Tahkotaan edelleen sitä kenttäkutosta, jos se vaikka joskus lähtisi sujumaan ;) Tällä kertaa lisämausteena on kisapaikka, sillä koulurata on nurmella. Startti on keskellä päivää, noin kolmen aikaan. Toivottavasti joku pilvenhattara tulisi silloin vähän auringon eteen ettei ihan läkähdytä!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Lainaratsuilla

Viime viikon tiistaina pääsin pitkästä aikaa muiden kuin omien heppojen kyytiin. Noora kävi meidän kentällä ottamassa vähän hyppyjä rataesteillä hevosensa Ekin kanssa. Minäkin pääsin Ekin kyytiin :) Otettiin pikkuinen rata noin 90 cm esteillä (video) sekä Ekin ekat maastarit.

Eki tuntui niin pitkäkaulaiselta ja askeleet isoilta noiden suokkipuksuttajien jälkeen. Istunta heilahteli miten sattui, mutta Eki suoritti hyvin eikä häiriintynyt kuskin keikkumisesta.


Eki meni hienosti veteen. Pikkukentällä hypättiin pieni harmaa risueste ja tukkikasa. Ekalla kerralla risulle Eki pysähtyi, mutta seuraavalla kerralla meni helposti yli. Tukkikasalle tultiin vähän pohjaan mutta sujuvasti yli ilman ihmettelyjä. Lopuksi tultiin pari kertaa veden läpi ja perään pieni laavu kentälle. Eki hyppäsi vähän varmistellen mutta muuten rohkeasti. Siihen oli hyvä lopettaa :)





Lainaratsuilut jatkuivat heti samalla viikolla, kun kävin ratsastamassa Emmin Samua. Torstaina ja perjantaina harjoittelin kouluratsastusta kentällä ja sunnuntaina kävin vähän maastoilemassa. Harjoiteltiin ihan perusjuttuja kuten siirtymisiä ja taivuttelua, jokunen pätkä avotaivutustakin mahtui mukaan treeniin.

Samun menosta ei tällä kertaa ole kuvamateriaalia kuvaajan puuttuessa. Jokunen vanha kuva löytyy viime syyskuun postauksesta Samun kanssa sänkkärillä.


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kisareissu Sauvoon

Kun muut suuntasivat hevosineen hyppimään haastavia derby-ratoja Kemiöön, me pakkasimme Röllin traileriin ja otimme suunnaksi Sauvon. Sauvossa Laitamäen ratsutilalla järjestettiin ensimmäistä kertaa seuraestekisat, joissa osallistuin Röllin kanssa ekaa kertaa 70 cm luokkaan.

70 cm luokassa arvostelu oli taitoarvostelu. Ei mikään mun suosikkiarvostelu, mutta lähdettiinkin vain hakemaan hyvää rataa ja siistiä suoritusta.

Taitoarvostelussa arvostellaan mm. ratsastajan apujen käyttöä, reittejä ja suorituksen rytmiä.
Lisää taitoarvostelusta voit lukea Kisamatkalla-blogin Sennin kattavasta postauksesta.



Sileän verkka suoritettiin kentällä, verkkahypyt ja rata oli maneesissa. Kentällä otin vähän ravia ja laukkaa. Ravissa Rölli oli varsin kiva, laukassa vähän vahva. Paljoa en viitsinyt alkaa tahkoamaan, sillä lämpötila oli kivunnut taas lähemmäs +30 astetta. Ärsyttäviä paarmoja riitti koko ajan kiusaamaan hevosia.

Esteverkka oli ryhmittäin maneesissa. Mun ryhmässä oli me ja kolme muuta ratsukkoa samaan aikaan. Ensimmäiseksi verkkaesteeksi kuulutettiin okseri, mikä oli mun mielestä vähän outoa, yleensä itse ainakin aloitan pystystä. Sitten oli kai ideana vaihtaa suuntaa, mutta toinen verkkaeste oli kuitenkin myös vasemmasta kierroksesta. Otettiin yhteensä neljä hyppyä, joista Rölli pudotti kaksi. Se oli jotenkin kummallisen löysä välillä ja seuraavassa hetkessä ampui esteille pää kohti kattoa. Mahtavat lähtökohdat taitoarvosteluun...


Rata ei ollut mistään onnistuneimmasta päästä. Rölli vilisti taas omiaan esteille enkä saanut siihen kunnolla kontrollia. Parissa kurvissa se valui ulos ja pari meni oikaisten. Ensimmäinen pudotus tuli tiukan kurvin jälkeen neljänneltä esteeltä, kun kurvi söi laukkaa ja Rölli jäi löysäksi. Toinen puomi tuli heti perään vitoselta. Loppurata meni puhtaasti, vaikka ponnistuspaikat oli aika lähellä. Kasille jouduttiin lähestymään ihan vasempaan reunaan, sillä nelosen puomi oli lentänyt keskelle reittiä eikä kukaan siirtänyt sitä pois alta :(

Ihan nappiin ei mennyt tulostenkaan listaus. Me saatiin radalta 37,5 pistettä, josta vähennettiin pudotukset (-2 kummastakin puomista) eli lopputulos oli 33,5. Tuloksissa meidät oltiin listattu kuudenneksi pisteiden 37,5 perusteella ja omaan arvostelulappuuni oli lopputulokseksi laskettu 34,5... Oikeasti taidettiin olla 10./12, mikäli muiden tulokset oli laskettu oikein.

Meidän pisteet oli enimmäkseen 7,5, mutta myös yksi 7 ja yksi 8. Yleisvaikutelman kommenttina arvostelulapussa luki näin: "Määrätietoista ja tasaista ratsastusta, kuitenkin hieman huolimatonta".


Loppuverkkailun jälkeen laitettiin Rölli koppiin. Rölli, äiti ja iskä lähtivät siitä heti kotia kohti, kun minä ja pikkusiskoni Nelli jäätiin vielä katsomaan kaverimme Nooran rataa. Kuuma ja nihkeä keli muuttui Nooran verkan aikana kaatosateeksi. Onneksi se hiukan laantui ennen kotimatkaa, sillä kaatosateessa ja ukkosen paikkuessa ei ole kauhean kiva ajella.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kuvapostaus: Ajoa ja ohjasajoa

Eilen luovuttiin ratsutouhuista ja otettiin kärryt esiin. Riksu pääsi/joutui iskän ravitreeniin jarrukärryjen kera. Kuuden kilometrin treeni suoritettiin radalla. Muutamia laukkapätkiä näkyi matkalla, mutta kyllä Riksu ihan reipastakin ravia pisteli menemään.








Riksun jälkeen oli Tumpin vuoro. Lähdin Tumpin kanssa pitkästä aikaa ohjasajoon. Ennen oon taluttanut normaalisti ennen siirtymistä ohjien päähän, mutta nyt lähdettiin ohjasajoon heti tallista. Tumppi oli ensin vähän hukassa ja yritti käytävältä livistää matkan varrella oleviin tyhjiin karsinoihin. Alkumutkittelun jälkeen sujui jo paremmin. Tumppi jarrutti kuuliaisesti ja sieti ohjia yllättävänkin hyvin. Se tosin aika laiskalla tuulella, ja kukapa ei olisi näillä helteillä.

Kerran tuli pieni probleema kun piti kääntyä ympäri toiseen suuntaan, mutta Tumpilla oli joku ihan oma suunnitelma. Aikaisemmin oon mennyt vähän raviakin, mutta nyt tyydyttiin vaan käppäilemään.

Kyllä Tumpillekin vielä joskus laitetaan kärryt perään ;)