lauantai 13. syyskuuta 2014

Ratsastaja ravivarsojen huutokaupassa

Missä kenttäratsastaja perjantaipäivänsä viettäisi jos ei ravivarsojen huutokaupassa? Toki noi omat olis voinu kotona ratsastaa, tai ottaa jonkun vaikka mukaankin... No, lähdin siis eilen kuitenkin iskän apulaiseksi Ypäjälle, kun 1-vuotias pikkutammamme Ratu Royale osallistui siellä varsojen huutokauppaan.


Paikalle olimme jo hyvissä ajoin klo 12 aikoihin, mikä oli oli Royalen kannalta hyvä, sillä se pääsi vähän ihmettelemään uutta paikkaa ja hengähtämään kuljetuksen jälkeen ennen kuin tallialuellaa alkoi tapahtua. Se söi ja joi tosi hyvin, vaikka välillä pitikin vähän huudella muille hevosille ja pöyriä karsinaa ympäri. Suurin osa huutokauppavarsoista majaili nelostallissa, ja huutokauppa järjestettiin sitten siinä vieressä eli Ypäjä-hallissa.


Päivän aikana suuri joukko ihmisiä kierteli tallissa ihmetellen varsoja. Royale kävi muutamia kertoja pihalla esittämässä liikkeitään juoksutussuoralla. Iskä juoksutti sitä onneksi, niin mun ei tarvinnut juosta :D Hevosesta kiinnostuneet katsoivat silmä tarkkana myös rakennetta ja sukutauluja.

Itsehän en mitään ravihevosista mitään ymmärrä, ja mun mielestä suurin osa niistä näyttääkin melkein samalta. Suku sitten määrää onko kysyntää vai ei... Käsiteltävyydessä oli tosi paljon eroja eri hevosten kesken. Kaikkia hevosia ei oltu opetettu ajolle, ja joidenkin kohdalla tuntui ettei niitä ole käsitelty ollenkaan. Huutokauppakirjan mukaan moni varsa oli kasvanut pihatossa, jolloin niitä tuskin on hirveästi käsitelty(?). Meidän pikku Royale osasi käyttäytyä tosi hienosti, se seisoi paikallaan kun piti ja suoralla taas se lähti reippaasti juoksemaan. Royale on opetettu ajolle ja se tarhailee yhdessä emänemänsä Aasin ja Aasin tämänvuotisen varsan Ratu Revengen kanssa. Royale on myös kengitetty, toisin kuin moni muu varsoista.


Huutokaupan lähestyessä tallialueella kävi kova kuhina. Hevosia kuljetettiin karsinoista ulos juoksemaan ja takaisin, toiset otettiin käytävälle seisomaan rakennetarkasteluja varten. Väkeä kulki käytävillä niin paljon, ettei aina ohi päässyt.

Hyvin huimasi taas, että ravitouhussa on paljon vähemmän sääntöjä kuin ratsastuskisoissa ja näyttelyissä. Ratsastuskisoissa hevosilla täytyy kuolaimet suussa aina jos ne eivät ole trailerissa tai jossain kiinni esim. varusteiden laittoa varten. Näyttelyissä esittäjän täytyy käyttää aina kypärää. Näissä karkeloissa hevoset kulkivat päivän mittaan pelkässä riimussa, ja kypärän käyttökin oli vain suositus. Pienellä alueella kulkevat varsat hyppivät ja pomppivat milloin mihinkin suuntaan. Tapaturmilta onneksi kuitenkin vältyttiin.


Huutokauppa alkoi vasta kello 18. Tätä ennen mulla oli alkanut jo oikea lonkka kramppaamaan ja alaselkä vetänyt ihan jumiin kaikesta seisomisesta ja kävelemisestä, myöskään kylmyys ei auttanut asiaa.

Huutokaupassa oli kirjan mukaan 100 varsaa, mutta muutama poisjäänti oli tullut. Royale oli vuorossa numerolla 12. Taluttelin sitä ennen koitosta pihalla, minkä jälkeen luovutin sen Hevosopiston opiskelijalle, joka esitti sen maneesin puolella.

Royalen hinta nousi korkeammalle kuin sitä aikaisempien varsojen hinnat, mutta ei kuitenkaan niin ylös kuin oltiin toivottu. Joten iskä huusi sen sisään eli kotiin lähdettiin siis varsan kera.

Mun mielestä oli aika surullista, että monesta varsasta ei huudettu edes pienintä (1000 e) tarjousta. Varsan tai hevosen ylipäätään pitäminen on kallista, eikä niiden pärjäämisestä ole tietenkään mitään varmuutta, joten ymmärtäähän sen. Muuten huutokauppa oli ihan jännittävä kokemus!

6 kommenttia:

  1. Siis hetkinen. Omistatteko te Radun (vanhempasi varmaan lähinnä)? Oon miettiny tätä jo vaikka kuinka kauan ja nyt on pakko kysyä :D

    VastaaPoista
  2. Näinki sut ku esittelit varsaa ja tosi mukava tää sun blogi. :) ps oot söpö :3 t. positiivinen kommentoija

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Vähän pikkuinen omaan silmään, mutta muuten on kyllä hieno myös mun mielestä :)

      Poista