lauantai 24. joulukuuta 2016

Iloista joulua!

Erittäin hyvää ja riemukasta joulua kaikille! :)

Taikasana ruoka, kaikki kiinnostui
Rölli haistoi ruokaa :D
 Rölli kiukustui, kun ei saanutkaan ruokaa. Ja kuinkas sitten kävikään...


 Kuvausassistentti Nellikin pääsi kuvaan :)

maanantai 19. joulukuuta 2016

Estetunnin kolme ohjetta ja niiden opettelua

Edellinen Annan estevalmennus oli keskiviikkona 7.12. Pitkästä aikaa Riksukin pääsi mukaan :) Harjoiteltiin ensin kontrollia kavaleteilla ja lopputunnista mentiin rataa. Oli suoria ja kaarevia teitä, sarjoja ja yksittäisiä esteitä. Huolellisuutta treenattiin törppöjen avulla: kulmista ei saanut oikaista ja esteiden jälkeen piti ratsastaa suoraan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta törpöt tulivat kyllä tarpeeseen.



Estetunneilta ei ole kuin pieni videopätkä Röllin menosta. Keräsin kuitenkin kolme Annan antamaa ohjetta molemmille hevosille.

Ohjeet yritettiin pitää mielessä myös itsenäisissä hyppelyissä viime torstaina, kun kuvattiin esteradat Kisamatkalla Virtuaalicupia varten. Hyppäsin kolme rataa sekä Riksulla että Röllillä. Kaikki radat samalla korkeudella, Riksulla 75 cm ja Röllillä 90 cm. Kolme rataa siksi, että testasin paraneeko suoritus toistoilla vai miten käy...

Varsinaisia kisaratoja en vielä julkaise, vaan tämän kertaiset videot ovat niitä huonompia ratoja. Hyppelyt aloitin Riksun kanssa, ja yllättäen ensimmäinen kierros onnistui parhaiten ja sillä videolla osallistunkin Virtuaalicupiin. Toisella ja kolmannella kierroksella Riksu oli jo ihan uusintaradan tunnelmissa, vähän jäi into päälle eikä ihan kaikki pidätteet menneet perille. Alla oleva Riksun video on kolmannelta kierrokselta.

Röllin kanssa kävi päinvastoin. Ensimmäisellä radalla ei oikein löytynyt malttia odottaa ohjeita, mutta seuraavilla radoilla keskittymistä alkoi löytyä paremmin. Ekalla radalla Rölli otti yhden puomin, mutta muuten tehtiin nollaa. Röllin kisarata olikin viimeinen eli kolmas rata. Postauksen lopussa oleva video on Röllin ensimmäiseltä kierrokselta.

Omasta mielestäni Annan ohjeet pysyivät ihan hyvin mielessä, vaikka tottakai aina voisi ratsastaa vielä siistimmin ja tasaisemmin. Virtuaalicupissa esteradat arvioidaan tyyliarvostelulla, joten saas nähdä kuinka meidän käy. Virtuaalicupin kouluosuus kuvataan todennäköisesti joulun jälkeen, joulu kun menee hepoilla rokotuslomaillessa.


Vinkit Riksulle

1. Pidä jaloilla hevonen suorana, kun vaikutat kädellä
Suorilla linjoilla, varsinkin esteiden välillä, Riksu heittää takaosaa esimerkiksi vasemmalle kun käyttää oikeaa ohjaa. Jos jalka on irti tai ei vaikuta, tulee suorista linjoista mutkittelevia.

2. Esteen jälkeen oma ylävartalo pystyyn
Tästä on ennenkin huomautettu lukuisia kertoja, mutta edelleen ollaan saman ongelman äärellä. Usein menee pari kolmekin askelta ennen kuin oma kroppa on palautunut esteen jälkeen pystyyn. Nopeampi korjausliike vaikuttaa myös hevosen ryhtiin, eikä Riksu ehtisi päästä niin etupainoiseksi.

3. Kaarteissa hevonen sisäjalasta ulko-ohjalle
Etupainoisena mutkitteleva hevonen ei oikein jaksaisi kaarteissa ja kulmissakaan tehdä kunnolla töitä, kun on siitä päässyt luistamaan. Taas oma ratsastus ja apujen käyttö nopeammaksi, sisäjalka läpi ja ulko-ohjalla pidäte vastaanottaa. Vähentää huomattavasti oikomista ja kanttaamista.

Vinkit Röllille

1. Pidäte nopeammin läpi
Toisinaan Rölli edelleen juoksee esteen jälkeen, vaikka kontrolli onkin parantunut aikaisemmasta paljon. Itselläni on vähän paha tapa jäädä edelleen vetämään ohjasta useamman askeleen ajaksi. Olen nyt hypännyt pari viimeistä kimblewick-kuolaimella, joka on gägiä nopeampi kuolain. Nyt täytyy vielä vain opetella itsekin vähän nopeammaksi kädellä. (Ja muistaa ratsastaa myös jalalla!)

2. Käännä lavat reitille
Anna kertoi joskus syksyllä hyvän mielikuvan, että hevosen kaulan pitäisi pysyä lapojen välissä kääntymisissä. Rölli on kaulasta varsin taipuisa tapaus ja helposti käykin niin, että kaula kyllä kääntyy reitin mukaan, mutta lavat ja muu kroppa seilaa ulos, mikä taas vaikeuttaa hevosen suoristamista esteille.

3. Hitaampi ylävartalo hypyissä
Nyt kun Rölli on alkanut hypätä terävämmin, on mulla välillä vaikeuksia pysyä kyydissä. Lähden liikaa omalla ylävartalolla hyppyyn mukaan ja paino ei pysy jalustimilla. Rauhallisemmalla ylävartalolla en häiritse Rölliä hypyissä ja säästytään paremmin mahdollisilta pudotuksilta. Oman asennon pitämiseen esteen päällä täytyy vielä muistaa katsoa ylös ja pitää jalat alhaalla.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Alkeisleiri parhaalle ystävälle

Vajaa pari viikkoa sitten sain parhaan ystäväni tutustumaan hevosiin kahden päivän heppaleirin muodossa. Tytin kanssa ollaan oltu ystäviä reilun kahdeksan vuoden ajan, mutta vasta nyt sain hänet houkuteltua tallille ja hevosen selkään. Kokemusta hevosista Tytillä ei ollut ennestään lainkaan, mitä nyt hän on joutunut saanut kuunnella mun tarinoista kyllästymiseen asti. Urheilukokemusta löytyy senkin edestä muun muassa salitreenistä, lenkkeilystä, salibandystä ja jalkapallosta.


Perjantaina alkeisleirin ensimmäisenä ohjelmanumerona oli hevosen harjaus ja kuntoonlaitto, tarkoituksena toki suunnata ratsastamaan. Ratsuna toimi taas Riksu, joka on varsinainen opetusmestari niin harjauksen opettelussa kuin ratsastuksessakin.

Tytti ei ollut koskaan aiemmin edes koskenut hevoseen, mutta reippaasti rapsutteli Riksua ja rupesi harjailemaan. Kaviotkin puhdistuivat kuin konkarin toimesta. Laitoin toisen puolen suojat malliksi ja Tytti laittoi toisen puolen. Satula ja suitset laitettiin mun johdolla, mutta sai leiriläinenkin osallistua remmien kiinnityksiin.


Perjantaina ratsastettiin maneesissa suojassa viimalta ja pimeydeltä. Hyvin sujuneen kuntoonlaiton jälkeen leiriläiseen iski jännitys, kun oli aika nousta satulaan. Asiaa hieman vaikeutti vielä Riksun villaviltti, sillä sen kanssa satulan kaaresta ei saa niin helposti otetta. Riksu odotti kärsivällisesti paikallaan kunnes ratsastaja oli noussut kyytiin ja antoi luvan liikkua.

Ensimmäiset pari kierrosta mentiin talutuksessa jokseenkin jännittyneen ratsastajan kanssa. Pikkuhiljaa Tytti uskalsi rentoutua kyydissä. Harjoiteltiin käynnissä oikeaa asentoa, tehtiin pysähdyksiä ja peruutuksia sekä erilaisia ratsastusradan teitä. Hyvillä mielin uskalsin jäädä keskelle maneesia katselemaan ja huutelemaan ohjeita, sillä Tytin ja Riksun meno näytti varsin mallikkaalta.

Ekat ravipätkät juoksin vierellä, mutta sitten ratsukko treenaili taas keskenään. Lopuksi sujui hienosti ravi-käynti-siirtymiset ja pääty-ympyrätkin ravissa :)


Heppojen parissa jatkettiin vielä perjantai-iltaa, kun Röllillä oli ohjelmassa juoksutusta. Harjauksen lisäksi Tytti sai laittaa Röllille suitsetkin päähän.

Kävelytin ja juoksutin Rölliä itse alkuun kaikissa askellajeissa. Sitten Tyttikin pääsi liinan päähän kokeilemaan. Rölli on juoksutuksessa nykyään enemmän laiska kuin villi, mikä tekee siitä oikein sopivan harjoittelukaverin aloittelijallekin. Tytin auktoriteetti ei ihan riittänyt laukannostoihin, mutta onnistui sekin mun pienellä avustuksella.


Heppaleiri jatkui lauantaina tallihommilla. Päivä aloitettiin vesien laitolla. Meillä on onneksi maitokärryt, joten ämpärit saa kätevästi siihen kyytiin eikä tarvitse niitä itse kantaa hauikset tulessa pitkin pihoja. Pienen jääkerroksen sai rikkoa saavista ja sitten lisätä kuumaa vettä joukkoon. Ei onneksi paha homma!

Seuraavana oli vuorossa sisähommia, kaikkien lempparipuuhaa. "Karsivoiden siivoaminen oli kamalan raskasta, mutta oli kiva, että radio soi" kommentoi Tytti leirin jälkeen :D


Lauantain ratsastus suoritettiin ulkosalla. Ensin oli kaunis talvikeli, mutta harmiksi se muuttui jäätihkuksi ja kovaksi tuuleksi loppua kohti. Selvittiin kuitenkin ehjin nahoin.

Riksu oli ulkosalla vähän virkeämpi ja kentällä se alkoikin kyttäillä aidan vierelle kerättyjä puomeja ja kouluaitoja. Ne on todella pelottavia! Riksu on kuitenkin sen verran luotettava kaveri, että se ei koskaan poistu paikalta tai tee uukkareita, vaikka joskus mörkökohdalta vaativatkin pienen mutkan reittiin. Taas uskalsin jäädä kentän keskelle kuvailemaan, kun kaksikko kierteli kenttää ympäriinsä. Kentän pohja oli jäätyneenä kova, mutta pari pitkää sivua uskallettiin testata ravia. Tällä kertaa Riksulla oli vähän enemmän omaa mielipidettä reitistä, mikä taisi vähän hämmentää Tyttiä ;)

Loppujen lopuksi kuitenkin Tytillekin jäi hyvä mieli, kun hän ei edes tippunut satulasta :D Se oli kai se suurin pelko etukäteen.


Kuulemma hevoskärpänen ei ihan päässyt Tyttiä puraisemaan eikä joulupukin kirjeessä vielä toivottu omaa ponia. Uudelle vuodelle meillä on Tytin kanssa suunnitteilla yksi suurempi projekti, johon tämä heppaleiri oli vähän kuin alkupala. Projektista enemmän juttua tulossa siis ensi vuoden puolella.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Jalustimettomuudesta selvitty!

Marraskuu vaihtui joulukuuhun viime viikon torstaina, mikä tarkoitti myös no stirrup novemberin eli jalustimettoman marraskuun loppumista. Kuukausi on ollut antoisa, vaikkakin vaatinut viitseliäisyyttä ja pitkää pinnaa.

Ilman jalustimia menossa on ollut paljon hyvää, vaikka tokikaan se ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Alkuun varsinkin reidet kipeytyivät toden teolla ja hartiat vetivät jumiin. Sittemmin treenien vain jatkuessa ratsastus helpottui eikä niin suuria lihasjumeja tullut.

Liikaa kädellä, selkä mutkalla, hartit lytyssä ja katse alhaalla

Omassa istunnassa olen huomannut selkeämmin virheitä jalustimetta ratsastuksessa. Helposti jään lantiolla ja alaselällä takanojoon, jota korjaan tuomalla hartioita eteen. Tällöin selkä menee kaarelle ja ryhdistä ei ole tietoakaan. Varsinainen istunnalla vaikuttaminen vaikeutuu. Vatsalihakset luistavat töistä ja alaselkä kipeytyy herkemmin. Tässä asennossa tulee helposti könötettyä myös jalustimet jalassa, joten kyse ei ole vain jalustimettomuudesta. Koska olen onnistunut välttelemään koulutunteja, olen yrittänyt itsenäisessä ratsastuksessa keskittyä omaan asentoon enemmän. Ajatus pystymmästä lantiosta on auttanut asennosta ryhdikkäämmän. Vaikeammissa tehtävissä, esimerkiksi keskiravissa, asento valuu kuitenkin vanhaan tuttuun kilpikonnakönötykseen liian helposti.


Marraskuun alussa ilman jalustimia ravi oli Riksun kanssa helpompaa ja Röllin kanssa laukka. Kuukauden treenien myötä ravista on tullut helpompaa molemmilla hevosilla. Kun pystyy keskittymään myös työntekoon eikä vain kyydissä pysymiseen, ollaan päästy jumppailemaan paljon väistöjä, avoja ja sulkuja sujuvammiksi.

Röllin kanssa etenkin laukassa olen huomannut oman istuntani vaikeuttavan ratsastusta. Kun jotenkin on vaan niin tönkkö olo, että liikkeen mukana istuminen on vaikeaa. Sitten vielä ne kädet heiluu ja vispaa ja vetää milloin mihinkin suuntaan. Vain oikea istuinluu tuntuu satulassa ja kyljet valuu lyttyyn. Arvatkaapas miten se hevonen sitten tottelee? Yrittää ymmärtää ristiriitaisista avuista sen oikean, mutta vaikeaahan se on. Eteenpäinpyrkimys helpottaa asiaa huomattavasti, kun taas tahmatassun kyydissä satulaan puristautuminen ja liikettä vastaan istuminen tekee ongelmista entistä suurempia.


Jalustimettoman marraskuun viimeisellä viikolla tuli kipeästi tunne, että koulutunnille on päästävä. Onneksi se järjestyi nopeasti ja eilen sunnuntaina päästiinkin valmennukseen. Valmentajana toimi tällä kertaa Maija Väinölä. Maijan tunneilla olen ollut joskus aikoinaan useita vuosia sitten Tumpin kanssa.

Alunperin suunnitelmana oli osallistua tunnille Röllillä, mutta irtokengän vuoksi ratsuksi valikoitui Riksu. Eikä ollut huono vaihtoehto sekään. Jo alkutunnista saatiin sukeltaa syvemmälle kouluratsastuksen maailmaan metsästämällä lantioon oikeaa rytmiä. Istuinluutkin piti löytää taas työntekoon. Riksu ei ollut alussa kovin innoissaan, kun joutui oikeasti suoristumaan ja työskentelemään myös takajaloilla. Vasen kierros oli edelleen hankalampi, mutta sekin puoli saatiin lopuksi todella hyvän tuntuiseksi työstettyä :)


Jalustimet pysyvät jalassa mitä todennäköisemmin suurimman osan treeneistä, vaikka olisihan se hyödyllistä edelleen jatkaa ilman jalustimia ratsastusta vaikka viikoittain. Ensi vuodelle luvassa kuitenkin samainen jalustimeton marraskuu! 

lauantai 26. marraskuuta 2016

Kuvapostaus: ilman satulaa


Pitkästä aikaa Riksulla ilman satulaa. Ihmeen kaupalla pysyin kyydissä, vaikka useamman kerran tippuminen oli lähellä.

Riksu hieman riemastui, kun pääsi koulukiemuroiden jälkeen hyppäämään meidän pienimmän tukin yli. Ekan kerran jälkeen tuli semmoiset ilopukit, että ehdin jo miettiä jalkautumista. Riksu kuitenkin herrasmiehenä koppasi kuskin takaisin kyytiin pukkisarjan jälkeen. Toisella yrittämällä Riksu pukitti jo ennen estettä, mutta malttoi mielensä sentään esteen jälkeen :)