Aamutuimaan rakennettiin rata ja tsekkailin hetken taas ekan tunnin tehtäviä. Maneesiin viritettiin kaksi kapeaa (joista toinen oli nuolenpää), puoli coffin vesimatosta ja portista, puomeista tehty kulma ja suhteutettu linja muurilaatikoista. Perus rataesteinä oli okseri ja seuran oma lankkueste. Alkutunnin tehtäviksi rakennettiin kolme kavalettia ympyrän kaarelle innariväleillä sekä neljä ravipuomia linjalle radan poikki.
Oltiin Röllin kanssa mukana ensimmäisessä klinikkaryhmässä, johon myytiin myös katsomolippuja. Parina meillä oli hallitseva suomenhevosten koulumestari Jalopeno kuskinaan Iiris.
Hendrik teetti varsin paljon tehtäviä puomeilla ja miniesteillä ennen kuin päästiin tositoimiin. Hän sanoikin, että ennen kuin edes ajattelee hyppäämistä, on hevonen saatava molemmille ohjille ja jalan eteen.
Koska meidän ryhmä oli klinikkaryhmä, oli Hendrikillä mikki käytössä. Siispä äänet kuuluu videollakin lauantain tuntia paremmin. Ensimmäisellä videolla mennään Iiriksen kanssa samalla ympyrällä ravipuomeja käyntisiirtymien kera, ylitetään pientä puomikasaa ja hypätään ympyrällä laukkapuomit innarivälein.
Koska meidän ryhmä oli klinikkaryhmä, oli Hendrikillä mikki käytössä. Siispä äänet kuuluu videollakin lauantain tuntia paremmin. Ensimmäisellä videolla mennään Iiriksen kanssa samalla ympyrällä ravipuomeja käyntisiirtymien kera, ylitetään pientä puomikasaa ja hypätään ympyrällä laukkapuomit innarivälein.
Tehtävät tehtiin aina molempiin suuntiin. Aloitimme ravipuomeilla ympyrällä: hevosen piti kääntyä ulkoavuista, olla rento ja pyöreällä niskalla sekä siirtyä pehmeästi askellajista toiseen. Tämä tehtiin muutamia kertoja molempiin suuntiin. Rölli oli aika virkeä ja menossa vähän enemmän ylös kuin eteen, mutta teki tehtävät ihan mukavasti.
Laukassa ylitettiin ensin yksittäistä puomikasaa molemmista suunnista, sitten puomikasasta tehtiin minipysty, jota hypättiin pari kertaa. Hendrikin "mottona" oli tulla tehtävä aina kolme kertaa peräkkäin pyrkien tasalaatuisiin suorituksiin. Meidän ratsastajien piti huolehtia paremmin kääntämisestä, eikä niin että hevoset kääntyy kun seinä tulee vastaan. Yksittäisen pystyn kaveriksi ympyrälle otettiin mukaan kolme pikkuista ns. puolikavalettia, jotka olivat innariväleillä ympyrän kaarella. Positiivista oli, että Rölli ei ampunut esteillä. Nyt kun Rölli pysyy gägillä hallinnassa, on seuraavana ongelmana turhan hidas ja välillä jopa löysä laukka. Laukan tahtiin ja aktiivisuuteen saatiinkin usein huomautuksia Hendrikiltä. Hyvässä laukassa tehtävät olivat helppoja ja paikat sopi kivasti, mutta taas kun meno hyytyi, tuli koputuksia puomeihin ja ei niin onnistuneita hyppyjä pystylle.
Innarikavaletteja hieman nostettiin ja pikkupystystä tehtiin okseri, ja sitten taas tultiin molemmista suunnista muutama kerta. Okseri oli matala, mutta aika pitkä, mikä valmentajan mukaan on hyvää voimatreeniä takapäälle. Kun innarit onnistuivat, siirrettiin ympyrä toiseen päätyyn ja tultiin pari kertaa lankkua ja okseria. Rölli hyppäsi ekalla kerralla lankun laskeutuen vinoon vasemmalle, mutta toisella kerralla sain korjattua ja pysyttiin ympyrän reitillä paremmin. Näistä tehtävistä on pätkät toisella videolla.
Hendrik huomatti mun myötäämisestä, ja syystäkin. Olen jotenkin kehittänyt, varsinkin Röllin kanssa, mun kädestä ison ongelman esteiden päällä. Kun Rölli hyppää enemmän ylös kuin eteen niin joten itsekin jään nostamaan kättä. Täytyy vaan muistaa pitää se matala käsi ja myödätä harjaa pitkin kohti hevosen suuta.
Ympyrällä pyörimisen jälkeen Hendrik kertoi kapeiden esteiden hyppäämisestä meille ja yleisölle (tämä myös videolla). Kaksi kapeaa estettä oli alkuun samanlaisia puomiesteitä, jotta se on hevoselle helpompaa. Korkeus pidettiin myös maltillisena, jotta saadaan rutiinia ja itseluottamusta ratsukoille. Apuna käytettiin vielä viiksipuomeja ohjaamassa tolppien väliin. Hendrikin mukaan niitä kannattaa käyttää myös oikeilla maastoesteillä (vaikka pieniä puunrunkoja tai oksia, jos ei ole puomeja maastossa), jotta hevonen ymmärtää idean eikä se opi juoksemaan ohi. Hendrik muistutti, että vaikka hevosella olisi tapana valua jompaan kumpaan reunaan, täytyy silti pitää molemmat ohjat tuntumalla.
Saatiin valita tullaanko ekat hypyt kapealle ravissa vai laukassa. Päätin tulla laukassa, koska Rölli on tehnyt kapeita aiemminkin rohkeasti. Ohjeena oli tulla pieneen ponnistuspaikkaan lähelle estettä eikä kiihdytellä isoon paikkaan. Kaksi ekaa loikkaa onnistui kivasti, Rölli oli hyvin kartalla tehtävästä. Kolmannella kerralla lähdin itse työntämään liian isoon paikkaan ja Rölli tikkasi miniaskeleen. Neljäs kerta ok, viides taas vähän isosta paikasta.
Toiseen kapeaan vaihdettiin puomin tilalle nuolenpää ja puomiesteenä pysyvästä kapeasta laskettiin apupuomit maahan. Vaihdettiin suuntaa ja tultiin toisin päin. Nuolenpää oli tuttu juttu kotitreeneistä (postaus) ja se ylittyi rohkeasti, vaikka paikka oli taas aavistuksen kaukaa.
Rölli kulki muuten kivasti, mutta välillä se jäi ärsyttävästi ristilaukalle takaa eikä meinannut millään vaihtaa. Siitä johtuen siis muutamat pukkimaiset pompahtelut matkan varrella. Rölli vähän provosoitui ulkopohkeesta ja lähdin taas itse liikaa ylävartalolla mukaan vaihtoon.
Kapeiden jälkeen harjoitukset jatkuivat "coffinilla". Alkuun meillä oli hautana pieni vesimatto ja esteenä puomikasa. Tultiin molemmista suunnista sarja ensin ravissa, jotta hevoset tottuisivat vesimattoon. Tykkään itse ravitehtävissä keventää, mutta nyt sain ohjeeksi istua alas. Rölli hyppäsi vesimaton ihme loikalla, jäi vähän kauas puomikasasta ja ihme loikka myös siihen. Vaikka korkeus oli luokkaa 10 cm, hypyt oli niin kummallisia etten päässyt kumpaankaan oikein mukaan. Toisesta suunnasta meni vähän sujuvammin, mutta nyt olin sitten liikkeen edellä vesimatolla.
Laukassa Rölli jäi vähän tölläämään vesimattoa ja hyppäsi enemmän ylös kuin eteen. Toistoilla saatiin menoa vähän sujuvammaksi ja hypyt pyöreämmiksi.
Coffinille kannattaa lähestyä lyhyehkössä laukassa, hevonen hyvin pohkeen edessä ja tähdätä mielummin lähelle kuin kauas ensimmäiselle osalle. Näin hevosella on enemmän aikaa nähdä b-osa ja ratsastajalla mahdollisuus paremmin tukea ja rohkaista ratsua hyppyyn. Normaalisti coffin koostuu kolmesta osasta, jolloin siis haudan jälkeen on vielä toinen este.
Rölli hyppäsi tämänkin rohkeasti ilman epäröintiä :) Tulin ekalla kerralla vähän turhan suurella paineella, jolloin paikka ajautui pohjaan. Toisella kertaa meni nappiin.
Lopputunnelmat estetunnista olivat oikein hyvät. Maastoestetyyliset on aina hauskoja harjoitella näin talviaikaan, kun ulkona kelit eivät salli treenejä vielä pariin kuukauteen.
Rölli osasi käyttäytyä ihan mallikkaasti, ja edustettiin suomenhevosratsukkona ylpeästi. Hendrik näki viikonloppuna suokkeja ekaa kertaa ja sanoi niiden olevan oikein kivoja harrastehevosia ja sopivan myös urheilukäyttöön :)
Näitä on niin kiva lukea. Kiva, kun jaksat Jenni päivittää sivuja :o) T. Karo
VastaaPoistaKiitos Karo :)
Poista