maanantai 25. huhtikuuta 2016

Maastoesteet vanhasta muistista

Lähipäivien kelit eivät ole olleet kovin suosiollisia ulkoiluun, mutta Riksun kanssa onnistuttiin hyppäämään maastoestetreeni raekuurojen välissä sunnuntaina. Edellisen kerran hypättiin maastoesteitä viime vuoden toukokuussa Niinisalon kisoissa, joissa tuloksena oli puhdas maastorata avoimessa helpossa.

Ihan samoissa fiiliksissä ei päästy treeniä aloittamaan, sillä maneesissa tehdyn alkuverkan jälkeen ulos siirtyessä Riksu oli ihan jäässä ja muissa maailmoissa. Ekat 4 tai 5 hyppyä oli jotenkin kovin takkuisia ja Riksua piti ratsastaa ihan tosi paljon eteen. Näiden ekojen hyppyjen jälkeen otettiin ylämäkeen reippaampi laukkaspurtti, ja johan lähti moottori käyntiin. Sen jälkeen ei tarvinnut muuta kuin ohjailla ja vähän jarrutella. Riksu oli ihan innoissaan ja hyppäsi kaikki esteet hyvällä imulla. Välillä se oli niin kierroksilla, ettei malttanut edes kävellä. Muutenkin Riksu oli menossa kaikille lähistöllä oleville esteille. Mahtava kipinä! Lähestymisissä ja varsinkin esteiden jälkeen Riksu oli kovin roikku ja etupainoinen, mutta pikkuvikoja ;) Vähän kun löydetään sitä kuuluisaa malttia menoon, niin kai se nenukin sieltä nousee.

Kenttäkausi avataan sunnuntaina Ypäjällä tuttarissa, jee!

Riksu Airlines!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Mitä jäi mieleen Tampereen messuilta?

Tampereen hevosmessuista on jo kolme viikkoa aikaa, joten kokemaansa ja näkemäänsä on tässä ehtinyt hyvin sulatella. Olin siis messuilla Bloggaajapassin saatuani lauantaina. Tällä kertaa oli myös mukana matkaseuraa, joiden kanssa jutellessa reissu sujui jouhevasti ja automatka tuntui paljon lyhyemmältä kuin yksinäni tekemäni reissu Blogiexpoon, samaan osoitteeseen, viime joulukuussa.

Jo aikatauluja lueskellessa ja suunnitellessa ehdottomaksi ohjelmanumeroksi oli valikoitunut Christoffer Wegeliuksen esteklinikka. Minulla oli aika kovat odotukset klinikasta, mutta jotenkin jäi vähän pettymyksen maku suuhun. Jo heti klinikan alkuun Wegelius sanoi ravikeventelyn ja jumppaavien avojen, väistöjen yms. olevan turhaa estehevoselle. Siis sileäntyöskentelyn, jota lähes kaikki muut valmentajat (ja minä itsekin) pitää erittäin tärkeänä. Olin aivan hämmentynyt!

On totta, että estehevoselle laukka on tärkein askellaji, kuten Wegeliuskin sanoi. Klinikkaratsukot aloittivatkin kävelyn jälkeen heti laukassa. Tehtävänä oli ylittää kolmen puomin kasaa niin, että laukka-askel sijoittuisi yhtä lähelle puomia sen etu- ja takapuolella. Sen kummemmin ei ohjeita jaettu laukan askelpituuteen, rytmiin tai aktiivisuuteen liittyen. Välillä Wegelius huikkasi jollekin, että puomille pitäisi päästä lähemmäs, mutta yleisin kommentti oli "tuu uudelleen".

Kaikki klinikan ratsukot olivat ymmärtääkseni Wegeliukselle entuudestaan vieraita, joten oli varmaan siksikin vaikeaa päästä tavallaan syvemmälle valmennuksen annissa. Tehtävät olivat ihan hyviä, kaaria ja suoria linjoja. Mutta muuten klinikka oli vähän pintaraapaisu. Lähes koko klinikka (ihan ekat tarinat puuttuu) katsottavissa Juha Ruutsalon youtubesta.

Wegelius hehkutti pariin kertaan klinikan aikana omia oppilaitaan, mm. sanomalla että me klinikan yleisö itkisimme, jos näkisimme kuinka hyvin hänen oppilaansa onnistuvat puomikasa-tehtävällä. Harjoittelin puomikasaa itsenäisesti kotona messujen jälkeisellä viikolla ja pakko myöntää, että Röllin kanssa se oli harvinaisen vaikeaa. Wegelius varmaan itkisi, kun kontrolli oli kovin hukassa. Riksun kanssa tekeminen oli huomattavasti helpompaa, ja omasta mielestäni Wegeliuksen 50/50-ajattelu puomin päällä onnistui hyvin.



Messusuunnitelmissa oli myös käydä kuuntelemassa Hevosopiston infoa vesijuoksumaton käytöstä hevosen kuntoutuksessa ja osana monipuolista treeniä. Onnistuin harmillisesti kuitenkin missaamaan sen kaiken muun tapahtumisen keskellä, höh. Meitä lähimmät vesijuoksumatot on Marttilassa ja Ypäjällä, ei siis mahdottoman kaukana. Haluaisin viedä Riksun ja Riiviön vesijumppailemaan, katsotaan koska saan aikaiseksi.

Messuilla viihdyin varsin hyvin. Olin paikan päällä ensimmäistä kertaa, ja niin taisi olla moni muukin sillä messuilla tehtiin uusi kävijäennätys. Kahden hallin "shoppailuareenalla" kävi välillä kova kuhina ja ruuhkalta ei voinut välttyä. Metsästin näilläkin messuilla W-healingin kinnersuojia, mutta niitä ei taaskaan löytynyt. Ihan ilman ostoksia en jäänyt kuitenkaan, kun mukaan tarttui Chia de Gracialta Not so sweet itch -yrttimix ja Hankkijan pisteeltä Relaxant Animalin rasvaa Riksulle kesäihottuman hoitoon. Puuilosta ostin vielä ohjat vain kahdeksalla eurolla!

Lauantain aikataulu ei venynyt ihan iltaan asti, joten suokkiorien show jäi näkemättä. Onneksi Pimun Vilskettä pääsee ihastelemaan myös kenttäkisoissa ;)

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Voitokas paluu radoille

Viime lauantaina käytiin Paimiossa 1-tason estekisoissa Riksun ja Röllin kanssa. Halusin käydä ulkokisoissa testailemassa hevosten toimivuutta, ennen kuin vappuna startataan kenttäkausi Ypäjällä. Riksulle tämä kisa oli ensimmäinen saikkuilujen jälkeen, viimeisimmät kisat oli viime vuoden toukokuussa Niinisalossa. Molemmat hevoset hyppäsivät vain yhden luokan: Riksu 80 cm ja Rölli 90 cm.

Riksulle valitsin luokaksi maltillisesti 80 cm, kun ei olla ihan hirveästi vielä päästy esteillä treenaamaan. Luokassa arvosteluna oli 367.1 eli puhtaan perusradan jälkeen toinen vaihe perään. Suunnitelmissa oli ratsastaa uusinnassa pienet tiet, jos mahdollista. Vaikka paluu radoille olikin pitkän kisatauon jäljiltä, lähdettiin tottakai ratsastamaan voitosta. Laitoin oikein uuden sinivalkoisen huovankin varoiksi, jotta voittoruusuke siihen sitten sopisi ;)


Verkassa Riksu puksutteli aika tasaisesti, mutta välillä tuntui vähän laiskalta. Hypyt onnistui kivasti. Tein kertaalleen lyhyen tien pystylle testaten Riksun kääntymistä. Hyvin kääntyi! Lyhyellä tiellä täytyi vaan muistaa ratsastaa aktiivisemmin jalalla.

Hyvillä mielin lähdettiin kentän vierelle valmistautumaan. Vieressä seisoskeli luokkaa johtava ponitamma, joka hörähti Riksulle parit tsemppihirnahdukset :D

Radalla Riksu laittoi kisavaihteen silmään ja eteni omalla moottorilla reippaasti. Sarjavälin olin mitannut jo radankävelyssä kovin lyhyeksi, mutta radalla se oli tosi tosi lyhyt. Eikä asiaa auttanut, että Riksu lähestyi sitä kaasu pohjassa. Onneksi estekorkeus oli sen verran matala ja Riksun jalat ripeät, että selvittiin ilman puomeja.

Perusrata loppui seiskaan ja siitä alkoikin kova kääntäminen. Tein kaikki lyhyet tiet suunnitelman mukaan ja pidemmissä väleissä laukattiin reippaammin, kuitenkin jokseenkin kontrolli säilyttäen (ihme kyllä!).

Puhdas rata ja iloinen mieli :) Lisää mieltä lämmitti se, että mentiin luokassa johtoon! Eroa kakkoseen ei ollut kuin 0,21 sekuntia, mutta se riitti voittoon. Oltiin toiseksi viimeinen ratsukko luokassa, joten palkintojenjakoa ei tarvinnut kauaa odotella.

Kamera ei kyennyt taas yhteistyöhön, joten radat on kuvattu kännykällä. Paikalla oli myös ammattilainen videokuvaaja, jonka kuvaaman videon Riksu voitti radastaan. Laitoin nyt molemmat videot kuitenkin esille :)


© Maiju Aaltonen
Röllin kanssa tavoitteena oli tehdä tasainen suoritus mahdollisimman vähillä puomeilla 90 cm luokassa. Ehdin viime viikolla hyppelemään ulkosalla ekat estetreenit, joissa Rölli kiikutti meikäläistä aika huolella. Korpimäen kenttä on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin kotikenttä, joten uskalsin lähteä kokeilemaan onnea.

Verkassa Rölli tuntui yllättävän kivalta ja hypyt tuntuivat tosi helpoilta. Tuulisella pihalla Rölli oli aika pörheänä, säpsyili ja steppaili joka välissä.

Kentällä Röllin keskittyminen oli onneksi paremmin omaan tekemiseen eikä lepattavat laitamainokset tai muut häirinneet menoa. Kuskilla sen sijaan keskittyminen hälveni tuulen mukana. Radalla aloin ratsastamaan liikaa taaksepäin ja ponnistuspaikat valuivat lähemmäs ja lähemmäs esteitä. Huonosta ratsastuksesta huolimatta Rölli otti vain yhden puomin, vaikka helposti olisi voinut napsahtaa ainakin pari lisää. Perusradalta siis 4 virhepistettä.


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Maastoesteet korkattu!

Tänä vuonna Riiviö sai kunnian korkata kevään ekat maastarihypyt :) Itse olin ihan innoissani päästessäni taas pitkästä aikaa mahtavien maastoesteiden pariin, Riiviö ei niinkään. Kyllähän herra ihan kivasti liikkui ja hyppäsi kyselemättä kaikki mitä eteen tuli, mutta se viimeinen kipinä jäi puuttumaan.


Hypättiin pääosin harrasteen ja tuttarin esteitä sekä coffin, joka on lähinnä helpon tasoa. Riiviön hypyt oli varsin laakoja ja välillä se laskeutui niin etupainoiseksi, että oli vaikea pysyä itse riittävän pystyssä.

Vedellä otettiin ensin vähän ravia ja laukkaa ilman esteitä. Sitten treenattiin ylöshyppyä vedestä. Parilla ekalla kerralla Riiviö oli vähän kujalla siitä mihin oltiin menossa ja hypyt oli ihme laiskoja kiipeämisiä. Riiviö tuntui kyllä tosi itsevarmalta ja tyytyväiseltä omaan suorittamiseensa "näin tän piti mennäkin". Hauskaa oli! :D Toistoilla tuli sujuvampiakin pomppuja.

Pikkukentällä otettiin loppuun vielä pikkuruinen sianselkä ja taloeste. Ne onnistuivat kivasti, joten saatiin hyvillä mielin loppuverkkailla pois.


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Röllin estetreeni ja Riksun takapakki

Kuukauden tauon jälkeen päästiin taas Röllin kanssa Annan valmennukseen viime viikon keskiviikkona. Sadekelin vuoksi mentiin vielä maneesissa, mutta ensi kerralla päästään toivottavasti jo ulos.

Alkuun oli taas kovin paljon hakemista. Rölli oli ihan ihme kierroksilla ja kyttäili kaikkea molemmissa päädyissä. Yhdellä valmennuksen hevosella oli uusi kylkisuoja, josta kuului välillä natisevaa ääntä, ja sekös vasta Röllin maailmaa mullisti. Meni tavallista pidempään, että Rölliä sai vähänkään kuulolle ja keskittymään tehtäviin. Volttitehtävissä puomien ja pikkuesteiden yli oli ongelmana taivutuksen säilyttäminen ja tasainen rytmi.

Onneksi loppua kohti pystyin jo paremmin vaikuttamaan hevoseen ja Röllikin keskittyi paremmin tehtäviin. Kun päästiin tekemään riittävästi toistoja omassa rauhassa, menosta tuli seesteisempää ja hypytkin onnistuivat rennommin.

Loppuradalla oli molemmissa päädyissä pystyt kaarella, diagonaalilla kolmen askeleen okseri-pysty-linja ja toisella diagonaalilla kolmoissarja pystyistä. Kolmoissarjat (ja jumppasarjat muutenkin) ovat ihan huipputreeniä Röllille. Yksittäisillä esteillä se voi hypellä ihan miten päin vain, yleensä jalat roikkuen laakoja hyppyjä. Sarjoilla kuitenkin on otettava kroppa paremmin haltuun, kun täytyy ponnistaa ja ponnistaa uusiksi taas heti perään.

Kolmoissarjan välit oli tällä kertaa tavallista lyhyemmät (olisko ollut vajaa 7 metriä), joten minkään sortin juoksentelulle ei ollut väleissä tilaa. Mulle vaikeinta oli olla "auttamatta" Rölliä esteiden päällä, tapana kun on ollut alkaa nostaa kättä. Ihan kuin se hevonen siitä nousisi, haha :D Loppuun saatiin tehdä muutamia toistoja, joilla Rölli paransi kivasti. Videolle tallentui tällä kertaa vain kaksi viimeistä pätkää kolmoissarjalta.

Katso video Youtubessa

Riksunkin kanssa oli tarkoitus osallistua tuolle Annan tunnille, mutta eipä sitten tarvinnutkaan takapakin takia. Edellisellä viikolla (torstaina 31.3.) Riksu oli (taas kerran) riehunut tarhassa niin, että osumilta ei oltu vältytty. Vasemman takasen ruununrajassa pieni vekki ja kenkä mutkalla... Säären yläosan etuosassa oli pikkuisen paksuuntumaa, mutta vain ihan hiukan lämpöä. Sen päivän ratsastuksessa Riksu oli epäpuhdas :( Ravailin sitä selästä kuitenkin jokusen kierroksen ja vaiva väheni vertyessään.

Pari ekaa päivää kylmäsin jalkaa kolme kertaa päivässä ja siitä eteenpäin aina liikutuksen jälkeen. Ratsastuksessa askel oli ensimmäisillä kierroksilla vähän takkuinen ja lyhyt, mutta päivä päivältä vertyi nopeammin normaaliksi. Uskon, että seisottaminen ja täyslepo olisi ollut tämän vaivan kanssa huonompi vaihtoehto kuin kevyt liikutus. Ainakin vaiva väheni liikuttamisen myötä selvästi.

Nyt edellispäivänä uskalsin ottaa muutamia hyppyjä jo kavaleteille. Riksu oli innokas ja toimi oikein mallikkaasti :) Eilisessä juoksutuksessa piti analysoida takasten liikettä, mutta oma taito ei oikein siihen riitä edelleenkään. Vasemman takasen liikerata oli jotenkin laiskemman näköinen ja Riksu takoi ja hivutti tavallista enemmän, mutta muuten liike näytti ihan hyvältä. Eilen illalla Riksu sai vielä uudet kengät takajalkoihin, niin helpottaa sekin taas menoa.

Tänään tehtiin kouluhommia oikein tosissaan. Alun jumppailun jälkeen Riksusta tuli mukavan kevyt kädelle. Kouluratsastuskin tuntui melkein hauskalta ja nautinnolliselta ;) Kyllä tästä taas noustaan!



tiistai 5. huhtikuuta 2016

Pullea, pulleampi, pullein

Kuka on vaihtanu mun sporttisuokit joihinkin pulleisiin karvapalleroihin? :D En kestä, miten kaikki kolme on päässy lihoamaan palloiksi...

Röllillä on sen verran korkea säkä, että sillä on vielä selkeä satulanpaikka. Riksu ja Riiviö sen sijaan ovat melkein kuin tynnyreitä heinämahoineen. Molemmat ovat alkaneet keräämään rasvaa myös niskaan.

Meillä hevoset saa heinät neljä kertaa päivässä, ja tällä hetkellä mä vastaan pääasiassa päiväheinistä. Jotenkin on vaikeaa antaa riittävän vähän heinää, kun ei kuitenkaan haluaisi, että mahahapot alkaisi heti seuraavassa hetkessä mylläämään tyhjässä mahassa. Välillä heinät (onneksi) antaa joku muukin, eikä ohjeistetun dieettiannoksen jakamisessa ole sen suurempia omatunnon tuskia ;)

En löytänyt meidän hevosille tarkoitettua painomittaa mistään, olisi ollut mielenkiintoista ottaa tän hetkiset lukemat ylös myöhempää vertailua varten. Ja normaali mittanauha on vain 150 cm, joten sillä ei tee näiden muhkujen kanssa yhtään mitään.

Nyt alkaa dieetti! Olen yrittänyt venyttää myös ratsastuksien kestoa pidentämällä entisestään alku- ja loppukävelyitä. Vaikka läskiä olisi vaikka muille jakaa, ei joka päivä voida treenata täysillä tehoilla. Kevyemmät päivät varsinkin tehdään idealla pitkäkestoisesti matalalla sykkeellä. Toivottavasti treeni alkaa tuottaa tulosta!




Ken on heistä kaikkein pullein?

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Pamahdus tuo turvaa

Tampereen messuilla päästiin hipelöimään ja testailemaan Suomeen rantautuneita paukkuliivejä ranskalaiselta merkiltä Helite. Kotimaan kenttäkisoissa on muutamilla ratsastajilla paukkuliivejä näkynyt päällä parina viime kautena, mutta nyt pääsin itse ekaa kertaa tutustumaan paukkuliiveihin lähemmin. Playssonin yhteistyökumppani Equestrial oli tuonut messuille esille Heliten kolme paukkuliiviä.


Kenttäratsastajan näkökulmasta mielenkiintoisin Heliten paukkuliiveistä on Airnest Vest. Pamahtanut paukkuliivi suojaa tavallista turvaliiviä paremmin ratsastajan niskaa ja kaulaa. Pidemmälle alas ulottuva paukkuliivi suojaa selän lisäksi myös lonkkia. Tyhjänä paukkuliivit ovat varsin ohuita ja huomaamattomia päällä, eivätkä ne häiritse istuntaa.

Helitellä on myös kaksi muuta mallia, Air Shell Gilet -liivi ja Air Shell Blouson -takki. Niitä ei edes heti arvaisi paukkuliiveiksi. Softshell-materiaaliset takki ja liivi toimivat kuitenkin samalla idealla: naru kiinni satulaan ja satulasta putoamisen sattuessa liivi täyttyy ilmalla. Näistä malleista saa ilmatyynyominaisuuden ja patruunan irroitettua, joten takkia ja liiviä voi käyttää yksinään näppärästi myös tallihommissa.

Hevosmessuilla testailtiin ja poksauteltiin paukkuliivejä. Playsson.netin ja Equestrialin instagramista löytyy videot, joissa pamautetaan mm. AadaTerhi Lehtimäki sekä Playssonin tiimibloggaajista Mari, Mira ja Senni.

Ruuhkavuosiratsastajan pamautuksen näin livenä ja kuvasin videollekin. Liivi pamahtikin yllättävän kovaäänisesti ja pelästyin itse varmaan enemmän kuin liiviin pukeutunut Ruuhkis :D



Tutustumistarjouksena Heliten paukkuliivit nyt 50 euron alennuksella 9.4. asti. Tutustu tuotteisiin ja osta omasi Equestrialin nettikaupasta.


Postaus toteutettu yhteistyössä Equestrialin kanssa