sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Marraskuu ilman jalustimia

Kohta alkaa marraskuu ja sitä myöten kuukausi ilman jalustimia menoa. No stirrups november eli jalustimeton marraskuu on isompi juttu Jenkkilässä, mutta mikä meitä estää liittymästä mukaan.

Viime vuonna marraskuun alussa treenasin kolmen hevosen kanssa ilman jalustimia päivittäin. Sitten osuikin kohdalle koulukisat, raspaukset ja vuosihuollot, joten loppukuusta projekti pääsi vähän unohtumaan. Tänä vuonna skarpataan!


Otin jo viime viikolla varaslähdön näiden kuvien ottamista varten. Kyllä tuntui reisissä!

Onneksi tässä ehtii vielä pienen huilin ottaa ennen kuin tosissaan luovutaan jalustimista. No stirrups november -haastetta voi toteuttaa omien taitojen ja hevostilanteen mukaan, mutta idea pääasiassa on, että joko joka päivä mennään ilman jalustimia 10-15 min tai sitten kerran viikossa yksi ratsastuskerta kokonaan ilman jalustimia.

Itse tähtään tuohon päivittäiseen menoon, sillä uskon sen olevan itselleni ja hevosille mukavampi vaihtoehto.


Tarkoituksena olisi viikottain raportoida tunnelmia, mitä ilman jalustimia meno herättää. Toivottavasti tasapaino ja keskivartalon hallinta paranee eikä reidetkään tuntuisi repeävän ihan koko aikaa...

Ehkä sitä jopa uskaltautuisi ottamaan pieniä hyppyjä, saas nähdä :) 

Onko moni tarttumassa tähän haasteeseen? Muiden tunnelmia ainakin pääsee tutkimaan somesta tunnisteella #nostirrupsnovember

torstai 27. lokakuuta 2016

Pitkästä aikaa Ekillä

Pitkästä aikaa pääsin muun kuin omien heppojen kyytiin, nimittäin eilen kävin treffaamassa vanhaa tuttua, Ekiä. Ehkä joku muistaakin Ekin kenttäkisaharkoista viime vuodelta. Eki on kaverini Nooran 12-vuotias harrasteratsu.

Eki jäi ihastelemaan peilikuvaansa :D

Alkuun oli taas kulttuurishokki, miten voikin hevosella olla kaulaa. Ainakin metrin verran oli pituutta enemmän kuin mun hevosilla. Ikuisuusongelmani kädet korostuivat Ekin kanssa. Jos omilla hepoilla en saa pidettyä tasaista tuntumaa, niin ei se vieraalla ainakaan helpompaa ole.

Eki oli kyllä ihan hauska tapaus, vaikka sujuvan yhteistyön hakemisessa meni tovi jos toinenkin. Jumppailtiin paljon isoilla ympyröillä ja kahdeksikolla. Eki oli varsin herkkä ennakoimaan mun toiveita, jo pienestä ajatuksesta ja istunnan muutoksesta se arvuutteli mitä seuraavaksi oltiin tekemässä.


Noora rakensi meille pienen pystyn pitkälle sivulle, ja siitäkös Eki ilahtui. Askellajeihin tuli kiireellisyyttä ja herra oli vähän malttamaton. Ensin meillä oli minikaveletti innarivälillä ennen pystyä, mutta Eki ei siitä oikein välittänyt, niin siirrettiin se parempaan paikkaan esteen alle.

Kyllä oli muuten kuski hukassa tämän isolaukkaisen kaverin kanssa. Onneksi Eki ei moisista häiriköinneistäni ottanut nokkiinsa, vaan innoissaan hyppeli pystyä molemmista suunnista. Vasen kierros oli mulle vaikeampi, sillä jäin kurvissa helposti painon kanssa ulos, jolloin kääntäminen valui pitkäksi. Jalustimet olivat sileän työskentelyn jäljiltä aavistuksen pitkät, mutta selvittiin näinkin.

Hyvä mieli jäi Ekistä :) Hauskaa vaihtelua omiin hevosiin käydä muillakin hepoilla välillä ratsastamassa.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Syksyn eka estetunti maneesissa

Toiset oli fiilistelemässä HIHS:n huippuratsastajia, mutta me täällä kotosalla vielä muistellaan lämmöllä tämän syksyn ensimmäistä maneesissa pidettyä estetuntia. Keskiviikkoksi 12.10. esteet oli saatu siirrettyä kentältä maneesiin ja pistettiin rata pystyyn. Isolta kentältä kun siirrytään maneesiin, niin tuntuu että saa jatkuvasti olla kääntelemässä esteeltä toiselle ja seinät tulee vähän väliä vastaan. Yllättävän vaivattomasti selvittiin Röllin kanssa tästä siirtymästä :)

Tehtiin alkuun vähän hommia kouluratsastuksen parissa, jotta hevoset saatiin jumpattua letkeiksi ja avuille. Pitkän sivun alusta väistätettiin ravissa melkein keskihalkaisijalle ja nostettiin vastalaukka vielä suoralla linjalla. Vastalaukassa jatkettiin kaarella lyhyen sivun läpi ja avotaivutusta ajatellen toinen pitkä sivu perään. Pitkän sivun lopussa laukanvaihto askeleessa ja lyhyellä sivulla takaisin raviin. Mielenkiintoinen harjoitus, jota ei todellakaan olisi itselle tullut mieleen, mutta jota aion treenata jatkossakin.

Väistöissä sain olla tarkkana Röllin suoruudesta ja tasaisesta tahdista. Vastalaukan nostot onnistuivat yhtä lukuunottamatta hyvin. Välillä Rölli jännittyi laukassa niskastaan pitkällä sivulla. Rölli vaihtoi laukat molempiin suuntiin puhtaasti, mutta ilmavasti pukin kautta. Olen itse vähän löysäillyt vaihtojen kanssa ja tavallaan antanut Röllin ymmärtää, että pukki on vaihdossa ok. Tällä kertaa pureuduttiin tähän tarkemmin Annan opastuksella. Sain ratsastaa reippaammin vaihtoa kohti ja heti vaihdosta eteen, jos vaihto tuli pukin kautta. Muutamia kertoja saatiin tehdä uudelleen ja uudelleen, kunnes Rölli pysyi tehtävässä pohkeen edessä ja vaihtoi ilman pukkia.

Itse hyppelyt aloitettiin maltillisilla korkeuksilla pienillä radanpätkillä. Tehtiin kaarevia linjoja sekä hypättiin kolmoissarjaa molemmista suunnista. Ensimmäisillä linjoilla jäin himmailemaan, jolloin tuli ylimääräisiä askeleita. Toisella kierroksella uskalsin jo antaa Röllin laukata paremmin, jolloin vaaditut askelmäärät onnistuivat sujuvammin.


Loppuun tultiin ylläoleva rata pariin otteeseen. Kun sain rytmin pysymään tasaisena, meno tuntui varsin helpolta ja mukavalta. Käännös seinän viereltä kolmoissarjalle tuntui paljon sujuvammalta kuin esimerkiksi viime hallikaudella, jolloin vastaavissa kohdissa tuli pikkuaskeleita ja puomeja. Nyt Rölli ei ottanut kuin pari kolme puomia koko tunnin aikana! Isomman radan jälkeen saatiin vielä korjata kaarevaa linjaa neloselta vitoselle kahdesti, sillä reitti esteiden välillä aiheutti ns. puolikkaan askeleen vitoselle. Nelosen jälkeen mun tuli nostaa ylävartalo nopeammin pystyyn ja ottaa pidäte läpi ekoissa askeleissa eikä vasta viimeisissä. Näillä ohjeilla ja hieman pulleammalla kaarella onnistuttiin lopettamaan hienoon suoritukseen :)

Hyvä fiilis jäi tunnista, ehkä ollaan jopa opittu jotain ulkokauden aikana. Uskaltaa ottaa jopa itsenäisiä hyppy-/kavalettitreenejä tähän väliin ;) Toivottavasti seuraavalle kerralle saadaan kuvaajakin ikuistamaan menoa.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Blogi 4v!

Taas on vuosi vierähtänyt ja ikää blogille kertynyt mittariin neljä vuotta. Juhlan paikka!

Blogivuoteen on mahtunut paljon kaikkea hyvää ja mielenkiintoista, mutta myös surua ja murhetta. Isoimpana ja surullisimpana uutisena oli tietenkin Riiviön poismeno :( Myös Riksun saikkuilut vaikuttivat blogin sisältöön.


Omien vakivalmentajien tuntien lisäksi osallistuttiin Röllin kanssa helmikuussa belgialaisen Hendrik Degrosin kenttävalmennusklinikkaan, joka koostui kouluvalmennuksesta ja maastoestetyylisestä estevalmennuksesta. Heinäkuussa vierailtiin Hattulassa Seppo Laineen maastoestevalmennuksessa.

Kenttäratsastusaiheisia postauksia on luonnoksissa useampikin, mutta en ole saanut niitä vielä valmiiksi julkaisemista varten. Omien kenttäkisojen lisäksi kävin Ypäjällä katsomassa Finnderbyssä nuorten ja sennujen SM-kisat heinäkuussa ja elokuun alussa jännitettiin suokkien, junnujen ja ponien Suomen mestaruuksia. Suokkien kenttämestaruutta ennen julkaisin ennakkoanalyysin kilpailijoista.


Tänä vuonna kirjoitin ekaa kertaa meidän ravihevosista, kun meidän tamma Ratu Royale teki Euroopan ennätyksen toukokuussa Ruotsin Elitloppetissa.

Ensimmäistä kertaa käytiin myös katsomassa toisenlaista kärryttelyä, nimittäin valjakkoajoa Loimaalla.


Blogin 3-vuotissynttäreiden jälkeen treffattiin bloggaajakolleegoiden kanssa Suomen Ratsutarvikkeessa. Vierailin myös ensimmäistä kertaa Hevarin myymälässä Lahdessa, kun kokoonnuttiin marraskuussa Playsson.netin tiimin kanssa yhteen. Blogivuoden aikana ehdin käydä ensimmäistä kertaa järjestetyssä Blogiexpossa viime vuoden puolella, Helsinki Horse Fairissa maaliskuussa ja Tampereen hevosmessuilla huhtikuussa.

Kaupallisia yhteistyöpostauksia tein Equestrialin kanssa tutkiskellen kouluratsastuksen opetusvideoita ja pamautellen Heliten paukkuliivejä. Chia de Gracian punajuuri pääsi myös testaukseen.

Aikaisempia vuosipäivän postauksia pääsee lukemaan seuraavista linkeistä: Blogin aloitus - Blogi 1v - Blogi 2v - Blogi 3v


Mistä sinä haluaisit lukea blogissa? 
Synttäreiden kunniaksi toiveita, kysymyksiä ja ideoita saa mieluusti esittää :)

torstai 13. lokakuuta 2016

Akkujen latausta pimeää talvea varten

Olen kesäihminen, siitä ei ole epäilystäkään. Yhtään ei houkuttele ne tulevat räntäsateet ja mutakelit. Syksy on tähän mennessä ollut varsin kaunista ja ennen kaikkea sateetonta, mikä on pelkkää plussaa. Meilläpäin alkaa olla se värikkäin ruska-aika olla jo ohitse, sillä kovat tuulet ovat riisuneet lehdet puista.

Kivoista syyskeleistä ollaan kuitenkin nautittu maastoilemalla, kärryttelemällä ja hypättiin Röllin kanssa vielä vähän maastoesteitäkin joku aika sitten. Puiden ja pensaiden lehdet päätyivät maastoesteiden risuiksi ilahduttamaan väreillään.


Röllikin taisi nauttia vuoden viimeisistä maastarihyppelyistä, sen verran taitavasti uljas musta suoritti. Kapealle nuolenpäällekin lukitsi todella hyvin ja paikat onnistui nappiin. Maastoestehyppelyt meni sen verran onnistuneesti, että Rölli sai palkinnoksi vielä vähän baanattaa takasuoralla. Eipä tarvinnut paljoa pyytää, kun ratsu oli jo innoissaan menossa :) Hyvä mieli jäi, ja sitä tunnelmaa onneksi pääsee muistelemaan kuvien parissa myöhemminkin. Näillä fiiliksillä jaksaa taas paremmin ne inhottavat sadekelit ja pimeät illat.


Miten teillä varaudutaan talveen?

lauantai 8. lokakuuta 2016

Entä jos, mitä jos?

Raportti Riiviön ruumiinavauksesta tuli vihdoin viime viikolla. Koska kesäkuiset lopetuspäätökseen johtaneet oireet olivat kovin outoja ja epäselviä, annettiin Viikin hevossairaalan patologille lupa tutkia Riiviö tarkemmin.

Päälöydös oli monosyyttinen myeloidi leukemia. Siis suomeksi pahanlaatuinen kasvainsairaus luuytimessä; kasvainsolut olivat korvanneet normaalia solukkoa niin, ettei uusia punasoluja ja trombosyyttejä syntynyt. Maksassa, pernassa ja munuaisissa oli myös joitain pienempiä muutoksia.

Olen miettinyt tässä kuukausien aikana paljon sitä, miten tilanne olisi mennyt, jos en olisi ottanut Riiviötä Keravan kenttäkisoihin kisailemaan. Entä jos oltaisiin jatkettu normaalissa treenissä? Milloin oltaisiin ymmärretty jonkin olevan vinossa? Mitä jos joku aamu karsinasta löytyisi rakas ystävä lyyhistyneenä?


Muistan kuinka juhannuksena eläinlääkäri Viikistä soitti mulle Riiviön kuulumisia. Verinäytteissä arvot jatkoivat huononemistaan, mutta ulospäin muutosta ei juurikaan huomannut. "Ulkoista olemusta parhaiten kuvaava sana on varmaankin möllöttää", sanoi eläinlääkäri perjantaina, öisen verensiirron jälkeen.

Aina kun mietin juhannuslauantaita, sama kamala tunne valtaa minut. Se tunne, joka mulla oli silloin, kun pyysin eläinlääkäriltä Riiviölle eutanasiaa. Tiedän kuitenkin, että Riiviö on nyt paremmassa paikassa ilman kipua ja vaivoja, mikä antaa lohtua.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Pari kuuria punajuurta

Punajuuri testattu!

Toukokuussa kirjoitin ensimmäisiä pohdintoja punajuurilastusta, jonka sain Chia de Gracialta testattavaksi. Positiiviset fiilikset jäi tästä juureksesta, josta keräsinkin postauksen loppuun muutamia plussia ja miinuksia.

Punajuuren testaajana toimi Rölli. Alunperin valitsin Chia de Gracia valikoimista punajuuren testiin, sillä kaipasin apua Röllin hieman kuivahtaneeseen ihoon. Ihottumaisilla kuiva iho kutisee, ja ötökät alkavat ärsyttää helpommin. Olen huomannut, että kun iho on pehmeä ja hyvässä kunnossa, eivät ötökätkään kiusaa niin paljon.

Alkukesästä tilanne ei alunperin ollut mikään kovin paha. Punajuuren kanssa tilanne pysyi todella helppona koko toukokuun. Toki asiaan vaikutti ajoissa aloitettu loimitus, vähäiset määrät ötököitä ja säännöllinen rasvaus, mutta jotenkin hoito oli todella yksinkertaista ja Rölli pysyi hienosti oireettomana. Punajuuri-pellava-puuro maistui hyvin ja siihen kyytiin oli helppo lisätä suolat ja elektrolyytit tarpeen mukaan.


Toukokuun testin jälkeen tarkoitukseni oli tarkkailla, tulisiko punajuuren poisjättäminen vaikuttamaan jotenkin Röllin hyvinvointiin. Tarkkailu vierähtikin yhtäkkiä viikosta pariin kuukauteen, hups. Mutta olipa jotain tarkkailtavaakin! Noin viikko punajuurikuurin jälkeen Röllin turpa kuivahti oikein kunnolla ja iho hilseili. Onneksi ei ollut mikään pidempiaikainen ongelma, vaan hilseilyä kesti tasan päivän ja sen jälkeen isopään turpa oli taas normaalin näköinen. En sitten tiedä mahtoiko punajuurella olla asiaan vaikutusta vai ei...


Elokuussa Riksun ja Röllin rapsuttelutuokiot etenivät nahisteluksia asti, minkä seurauksena Rölli sai (ihottumaloimesta huolimatta) karvattomia laikkuja ympäri kroppaansa, mm. selkään, kaulaan ja ryntäisiin. Karvattomat kohdat eivät mitenkään aristaneet tai häirinneet menoa, mutta rumiahan ne tietysti olivat. Yksi laikuista sattui vielä olemaan vasemmassa kyljessä juuri ratsastajan kantapään kohdalla. Siitä meni iho kertaalleen rikki asti ja parantuminen oli hidasta.

Karvattomat kohdat hilseilivät ja Röllin iho oli muutenkin jo alkanut kuivua. Silloin tilasin omilla rahoilla uuden pussin punajuurta Chia de Gracian verkkokaupasta. Paketti saapui nopeasti ja saatiin kuuri käyntiin. Tämän toisen kuurin syötin meidän normaalin kivennäisen lisänä. Muutama päivä kuurin aloittamisen jälkeen karvattomiin kohtiin alkoi kasvaa uutta karvaa ja häntämarron sekä harjan juuren ihosta tuli taas parempi. Kukaan ei tietenkään tiedä tarkkaan auttoiko aika ja rasvaus ihon parantumiseen vai voisiko punajuurella olla näin suuri vaikutus.

Suomenratsujen kuninkaallisissa Rölli edusti kiiltävänä ja hyvinvoivana. Punajuuren tuoteselosteessa lukee, että voi syventää tumman hevosen väriä. Sitä olisin toivonut, sillä kesäisin Rölli vähän ruskettuu. Näiden kahden kuurin aikana värissä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia, ainakaan tummempaan päin. Oli kuitenkin jännä huomata, että karvattomiin kohtiin kasvaneet uudet karvat olivat aivan mustia.

Kuva Suomenratsujen kuninkaallisista, © Siiri Kaskinen
Nyt on toinenkin punajuurikuuri syötetty loppuun. Röllin iho voi hyvin ja karva kiiltää kauniisti. Röllillä on varsin huomaamaton karvanvaihto, sillä sekä kesä- että talvikarva on lyhyttä, tiivistä ja kiiltävää.

Olen erittäin tyytyväinen tuloksiin :) Täytyy myöntää, että ympärivuotiseen punajuuren käyttöön en kuitenkaan aio ryhtyä. Suunnitelmissa on kuitenkin ottaa tämä pinkki lisäravinne kuureittain käyttöön myös jatkossa, seuraavaksi taas keväällä. Jos talvikaudella näyttää olevan tarvetta ekstra vitamiineille tai hivenaineille, niin palaamme varmasti punajuuren pariin. Kilon pussista riittää desin päiväannoksella noin kuukauden ajaksi, mikä on mun mielestä sopivan pituinen kuuri.


Plussat ja miinukset:
+ luonnon oma vitamiini- ja kivennäispommi
+ apu kuivalle iholle
+ maistui hyvin Röllille
- hivenaineiden määrät voivat vaihdella satokausien mukaan
- ei toivottua vaikutusta hevosen väriin
- vahva pinkki väri värjää helposti

Postaus toteutettu yhteistyössä Chia de Gracian kanssa