lauantai 26. marraskuuta 2016

Kuvapostaus: ilman satulaa


Pitkästä aikaa Riksulla ilman satulaa. Ihmeen kaupalla pysyin kyydissä, vaikka useamman kerran tippuminen oli lähellä.

Riksu hieman riemastui, kun pääsi koulukiemuroiden jälkeen hyppäämään meidän pienimmän tukin yli. Ekan kerran jälkeen tuli semmoiset ilopukit, että ehdin jo miettiä jalkautumista. Riksu kuitenkin herrasmiehenä koppasi kuskin takaisin kyytiin pukkisarjan jälkeen. Toisella yrittämällä Riksu pukitti jo ennen estettä, mutta malttoi mielensä sentään esteen jälkeen :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Toka ja kolmas viikko ilman jalustimia

Jo kolme viikkoa selviydytty jalustimettomasta marraskuusta!

Ensimmäinen viikko no stirrup novemberiä meni aika lailla kouluratsastuksen parissa maneesissa pyörien. Nyt toisella ja kolmannella viikolla tarkoitus oli tehdä monipuolisemmin hommia molemmilla hepoilla. Aika kivasti siihen päästiinkin. Toki näihinkin viikkoihin kuului kouluratsastusta, mutta myös puomeja ja esteitä, kevyttä hankitreeniä pellolla ja reippaampaa menoa laukkaradalla.


Jalustimista on luovuttu joka ratsastuskerta vähintään 10 minuutiksi, yleensä ollaan menty lähemmäs 20 minuuttia jalustimitta (poislukien koulukisat). Ilman jalustimia ratsastuksen ajankohta on vaihdellut aina alkuverkasta työskentelyvaiheeseen tai loppukäynteihin, sen mukaan mitä ollaan puuhattu. Estetunnilla hypättiin alkutunnin kavalettitehtävät ilman jalustimia ja radalla laukkailun jälkeen jalustimista maltoin luopua vasta loppukäynteihin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin ilman jalustimia ollaan työskennelty varsinaiset tehtävät.

Ilman jalustimia ratsastus on helpottunu huomattavasti ekasta viikosta. Pystyn paremmin korjaamaan istunnan ongelmia eikä koko ajan tarvitse keskittyä pelkästään kyydissä pysymiseen. Saman huomaa myös lihaksista: kun pystyy ratsastamaan rennompana, eivät lihaksetkaan kipeydy yhtään niin paljon. Toki asiaan varmasti myös vaikuttaa tottuminen ilman jalustimia ratsastukseen.

Kuitenkin esimerkiksi laukkaväistöjä treenatessa helposti lähtee puristautumaan satulaan, jolloin käy niin että hevonen ei astu ristiin ja oma kroppa lyyhistyy huonoon ryhtiin. Avuksi tähän ongelmaan otin suunnan kohti peiliä. Kun yläkroppa pysyi pystyssä ja jalat omilla kohdillaan, alkoi Röllikin ymmärtää mitä halusin.


En tiedä muista, mutta mulle jotenkin rankin osuus on se jalustimien nostaminen kaulalle. Jos ne heittää ristiin kaulalle ihan tosta vaan, niin silloin soljet jää ikävästi painamaan eikä remmit taitu satulan mukaisesti. Niinpä mä aina vedän soljet vähän alaspäin ja sitten vasta laitan jalustimet kaulalle. Tällä tavoin remmit taittuvat pehmeämmin eivätkä paina reiteen. Riksun satulassa käytössä on vähän paksumpaa nahkaa olevat jalustinremmit, jotka ovat varsin jäykät. Joskus otan ne kokonaan irti satulasta, jotta eivät häiritse menoa. Silloin myöskään ohjanperät ei jää mihinkään jumiin tai kietoudu jalustimiin.



Kuvituksena lumikuvia perjantailta 11.11. Hyvä kun yhdet kuvaukset ehdittiin suorittaa tässä viikon mittaisessa talvessa. Toivottavasti lumi tulisi pian takaisin!

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kisatauolta koulukisoihin

Pitkästä aikaa pääsi Riksukin kisailemaan, sillä viime lauantaina suunnattiin Paimioon koulukisoihin. Kyseessä oli kivat 1-tason kisat, joihin valitsin meille ohjelmaksi tutun ja turvallisen K.N. Specialin.

Kun olen tottunut kotosalla ratsastamaan paljon yksin maneesissa, ei kisaverkassa aina ihan pysty keskittymään siihen omaan ratsastukseen samalla tavalla. Näin tälläkin kertaa. Ennen oman verkkaryhmän alkamista käytiin jokunen kierros kiertämässä lumisella kentälläkin, mutta siitä ei ollut juurikaan iloa, sillä Riksulle tuli kauheat tilsat.


Maneesissa sitten päästiin ottamaan ravia ja laukkaa. Riksu ei ollut millään maailman yhteistyökykyisimmällä tuulella, vaan vähän kyttäili ja puri kuolaimeen eikä ottanut pohkeitakaan ihan läpi. Vasen kierros on kotonakin ollut selvästi huonompi, samoin oli nyt. Varsinkin ravivolteilla oli vaikeuksia taivutuksen kanssa. Yritin jumppailla paljon ympyröillä ja kaarilla Riksua ohjan ja pohkeen väliin, mutta en saanut apuja läpi loppuun asti ja meno oli epätasaista.


Riksun vuoro oli verkkaryhmässä toisena, joten kauaa ei jouduttu jäähdyttelemään odottelualueella. Omalla vuorollamme siirryttiin kouluaitojen sisään ja Riksu oli kuin ekaa kertaa siellä. Se kyttäili kirjaimien koristeoksia ja kaikkea mahdollista. Ekalla kerralla tuomaria ohittaessa Riksu pompahti laukalle. Lupaavaa! Ehdin kiertää pari kertaa molemmista suunnista kaikki nurkat, ja sainkin Riksua hieman paremmin keskittymään työntekoon.

Riksu 8v ihan yksin kouluaidoissa. Ja sepäs on hyvin jännittävää!
Radalla oli sekä hyviä että huonompia kohtia. Loppufiilis jäi vähän latteaksi. Ravissa oli paljon epätasaisuutta niin tuntuman kuin tahdin suhteen. Käynnissä Riksu rentoutui yllättävän hyvin ja yliastuntaakin oli havaittavissa, ja arvosanaksi saatiin 7. Laukassa sain Riksua vähän paremmin jalasta eteen. Oikea laukka oli parempi, vaikka siirtymiset olisivat voineet olleet vielä pehmeämpiä ja sujuvampia.

Ei lähimainkaan mitään meidän parhaimpia suorituksia. Mietin jo, että miten olen tällä hevosella joskus voinut kisata helppoa A:ta hyvilläkin prosenteilla. Lisäksi kävi mielessä, että mahdetaanko saada edes 60 % rikki tällä suorituksella.

Tuomari kuitenkin antoi radasta tulokseksi 64,2 %. Loppukommentin kanssa olen kyllä samaa mieltä. "Hyviä pätkiä. Ajoittain saisi olla rehellisemmin peräänannossa. Vasemmassa kierroksessa saisi taipua rehellisemmin."

Tällä tuloksella sijoituimme kahdeksan ratsukon luokassa toiselle sijalle. Ruusukkeen lisäksi palkinnoksi saatiin suklaapukki ja joulukalenteri :D

maanantai 14. marraskuuta 2016

Rölli terävänä kuskista huolimatta

Viime keskiviikkona treenailtiin taas esteratsastuksen parissa Annan valmennuksessa.

Omatoimisen verkkailun jälkeen aloitettiin varsinainen tunti kavalettitehtävillä. Kysyin Annalta oikein erikoisluvan, että voinko mennä alkutunnin ilman jalustimia. Anna myönsi luvan ilomielin, vaikka jollain tasolla olisin toivonut vastauksen olevan ei :D

Tehtävään kuului ympyröitä ja puolirataleikkaa-tyylisiä linjoja yli kavalettien. Rölli oli aika lailla menossa eikä ihan malttanut kuunnella ohjeita. Jokunen hyppy lähti lentäen kaukaa, mutta yllättävän hyvin pysyin kyydissä. Jonkin verran enemmän piti kuitenkin keskittyä oman tasapainon säilyttämiseen, että Röllin suoristaminen ja myös lapojen kääntäminen jäi välillä vähän puolitiehen. Suurin osa vaihdoista onnistui ihan hyvin, vaikka vaihto vasemmasta laukasta oikeaan oli haastavampi.


Otin jalustimet takaisin kun aloitettiin esteillä. Tehtiin pitkällä sivulla kolmea pystyä, joissa molemmat välit oli noin 21 metriä. Aloitettiin linja oikeassa kierroksessa kuudella ja kuudella askeleella. Seuraavaksi tultiin kuusi ja viisi laukkaa väleihin. Sen jälkeen sitten viisi ja viisi laukkaa. Toiset tuntilaiset tekivät vielä kuudella ja viidellä, mutta meille se olisi ollut jo liian vaikeaa.

Tehtiin samoilla askelmäärillä myös vasemmassa kierroksessa, mikä osoittautui vielä vaikeammaksi suunnaksi. Molemmissa suunnissa Rölli vähän mutkitteli väleissä ja itse lyhensin askelta liikaa kädellä, jolloin laukan laatu kärsi huomattavasti. Esteiden jälkeen kävi taas useamman kerran itselleni perinteiseen tyyliin niin, että pari kolme askelta esteen jälkeen vaan matkustelen ja annan Röllin mennä omia vauhtejaan, mikä taas aiheuttaa esim. juurikin näissä viiden/kuuden askeleen väleissä kiirettä ja liikaa ohjasta vetoa viimeisillä askelilla. En saa ratsastettua askelmäärää niin sanotusti ajoissa valmiiksi, jolloin paikat valuu pohjaan ja hypyistä tulee selättömiä.


Tasaisen rytmin säilyttäminen oli välillä vaikeaa, niin lyhyemmissä tehtävissä kuin lopputunnin radallakin. Välillä Rölli kiihdytteli taas omiaan, mutta kun olisin halunnut lähteä enemmän eteen, Rölli oli pohkeen takana eikä reagoinutkaan.

Ja ettei nyt ihan helpolla Rölliä olisi päästetty, niin mun mukautumiset hyppyihin oli mitä oudoimpia. Välillä osasin olla riittävän pystyssä hypyissä, mutta sitten myötääminen jäi vajaaksi. Toisaalta taas lähdin hyökkäämään liikaa kaulalle. Satulassa kiikkuvan kuskin heilumisesta huolimatta Rölli oli yllättävän terävä hypyissä eikä ottanut kovin montaa puomia tunnin aikana.


Harjoittelua ja lisää harjoittelua! Vaikka tässä ollaan Röllinkin kanssa noin kolme vuotta treenattu yhdessä, silti on edelleen paljon treenattavaa, jotta pystyttäisiin suorittamaan tehtäviä tasaisen varmasti. 

Välillä pienimmillä korkeuksilla meno tuntuu helpolta ja sujuvalta ja vasta isommilla esteillä alkaa näkymään rytmin muutoksia ja muita hankaluuksia. Tällä estetunnilla oli kuitenkin taas paluu maan pinnalle (onneksi vain kuvainnollisesti), sillä jotenkin moneen asiaan keskittyminen yhtäaikaa oli vaikeaa, jolloin joka juttu onnistui vain puoliteholla ja meno oli kaukana siitä, missä ollaan parhaimpina päivinä. Viimeisillä linjoilla Rölli (ja minäkin kai jotain) korjasi hyvin ja pystyttiin lopettamaan hyvillä mielin onnistuneeseen suoritukseen, mitä pidän tärkeänä :)


Anna ehdotti Röllin gägiä kokeiltavaksi seuraavaksi kahdella ohjalla. Eipä tarvitse ihan heti seuraavissa hyppelyissä sitä testata, sillä tunnin jälkeen esteitä kerätessä pois Rölli onnistui astumaan toisella etusella ns. ohjan lenkin sisään. Siinä tarpoessa tietysti tuli ahdistui jalkaa hiertävästä ohjasta, jonka seurauksena pään viskaus ylös ja gägiremmi poikki... Katsotaan koska saatais uusi tilalle. Sillä aikaa testataan varmaan jotain toista kuolainta. Ei vaan ihan helpoin homma löytää tälle kaverille sopivaa, kokoa 15,5 kun ei ihan joka kaupassa myydä.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Eka viikko ilman jalustimia

Ensimmäinen viikko takana No stirrup novemberiä ja vielä ollaan hengissä! Alku oli varsin tuskallista, mutta nyt kroppa on jo vähän tottunut ilman jalustimia menoon. Vaikka työskentely ilman jalustimia ei ehkä ihan vastaakaan maailmanloppua, on aina kuitenkin mahtava tunne, kun saa jalustimet takaisin jalkaan.

Vaikka jalustimia pidetään vain päkiän alla, vaikuttavat ne hyvin paljon myös ratsastajan keskivartalon hallintaan. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut keskivartalon hallinnan paljon heikommaksi nyt kun niistä jalustimista ei saa tukea. Toivottavasti asiaan ehditään saada muutosta jalustimettoman marraskuun aikana.


Tiistaina, marraskuun ensimmäisenä päivänä, treenailin Röllin kanssa avoja. Työskentelyn edetessä saatiin tosi hienoja pätkiä, Rölli toimi pehmeästi ja liikkui aktiivisesti. Pysähdyin hehkuttamaan asiaa Nellille (joka ratsasti Riksulla), kun se muistui salaman lailla mieleen. On marraskuun eka päivä eli jalustimet kaulalle! Eipä siinä sitten mitään, jatkettiin ravityöskentelyä avojen ja sulkujen parissa ilman jalustimia. Eikä ollut mitään ongelmaa, Rölli pysyi tasaisena, joten kyydissä oli helppo olla. Suluissa vaan jäin jotenkin aina roikkumaan painon kanssa väärään suuntaan, mikä tekee tehtävästä Röllille hankalan. Käynnissä sujui, ravissa takkuili. Laukassa tehtiin vielä pienet pätkät avoa ja hetken verran työskentelyä ympyrällä. Reisissä tuntui aika lailla ratsastuksen jälkeen ja varsinkin seuraavana aamuna...

Keskiviikkona tulikin heti vahingossa huilipäivä jalustimettomuudesta, sillä Riksun kanssa pidin tuntia ja Röllillä oli vapaapäivä.

Torstaina reidet pääsi kunnon rääkkiin, kun ratsastin molemmilla hevosilla ilman jalustimia 15-20 minuuttia. Aloitin Riksun kanssa työskennellen perusasioiden parissa: paljon siirtymiä ja taivuttelua kolmikaarisen kiemurauran reitillä. Riksun kanssa tykkään työskennellä ravissa enemmän, sillä askeleet ovat varsin pieniä ja pehmeitä. Laukassa pitäisi saada vielä Riksu liikkumaan pyöreämmin ja läpi selän, jotta askellus olisi mielyttävämpää omallekin selälle.

Röllin kanssa taas laukka on kivampi askellaji ilman jalustimia ratsastukseen. Ravissa tulee helpommin jännittyneitä pätkiä, joissa on vaikeampi istua kyydissä. Treenattiin väistöjä kaikissa askellajeissa. Ilman jalustimia kun ratsastaa, huomaa selvemmin mihin suuntaan sitä milloinkin könöttää tai valuu. Ainakin viimeistään silloin kun meinaa liukua alas satulasta ;) Omassa ratsastuksessani huomaan, että jään helposti puristamaan vasemmalla reidellä, varsinkin kun se on ulkojalkana. Vasen jalka yleensä kipeytyykin treenissä huomattavasti oikeaa enemmän.

Kipeytyneiden lihasten huoltoon osui sopivasti torstai-illalle jooga, jossa olen nyt syksyn aikana käynyt kahden viikon välein. Venyteltiin reidet ja nilkat sekä yläkroppa varsin kokonaisvaltaisesti. Tuli tarpeeseen!


Perjantaina oli varsin kiireinen päivä, joten ihmeempiä ei ehditty treenaamaan. Riksun kanssa kävin käyntipainotteisella maastolenkillä, sillä ei olisi ollut aikaa odotella karvaturrin kuivumista kunnon treenin jälkeen. Reitin loppumatkalla Riksun rentouduttua annoin jalkojeni roikkua pitkinä ilman jalustimia. Tallipihalla laskeuduin satulasta jotenkin hassusti, sillä vasen polvi kiertyi outoon asentoon ja alkoi kipuilla. Kävely oli jokseenkin tuskallista, mutta päätin kuitenkin käydä Röllin kanssa vielä kevyesti ratsastamassa.

Polvi ei oikein tykännyt ilman jalustimen tukea roikkumisesta, joten mun piti jännittää koko vasenta jalkaa vähiten kivuliaassa asennossa. Se taas vaikutti selvästi kaikkeen tehden koko ratsukosta toispuoleisen. Pysyttiin kuitenkin tavoitteessa mennä 10 minuuttia ilman jalustimia.

Lauantaina polvi oli ottanut kevyestä treenistä itseensä niin, että siihen sattui todella. Portaat oli täyttä tuskaa ja kävelykin vaivalloista. Polvivamma vaikutti liikkeeseen niin, että samaa vauhtia oikean jalan nilkkakin rasittui ja alkoi vaivaamaan. Hevoset saivat ylimääräisen vapaapäivän, kun en uskaltanut rasittaa polvea enempää.

Sunnuntaina polvi tuntui taas toimivalta, joten Röllin kanssa lähdettiin aamupäivällä kouluratsastuksen pariin touhuilemaan. Vaparin jälkeiset energiat painoivat päälle, eikä alaspäin siirtymissä löytynyt oikein jarruja. Ravi-käynti-siirtymät onnistuivat vielä ihan kivasti, mutta laukasta käyntiin ei ottanut sujuakseen. Puristauduin vain satulaan ja keskivartalo pääsi valumaan lyttyyn. Pakko oli ottaa lopuksi jalustimet takaisin jalkaan, jotta voitiin lopettaa onnistuneisiin siirtymisiin. Polvikin kiitti.

Illalla ratsastin vielä Riksun kanssa. Alun pikkuisista vastusteluista huolimatta saatiin onnistunut treeni tehtyä. Reilu tunti vierähti hujauksessa ja ilman jalustimiakin viihdyttiin lähemmäs 30 minuuttia. Raviin löytyi kivaa swungia ja tarmokasta työntöä takaa. Laukassa tehtiin vastalaukkaa, pari vaihtoa ja muisteltiin vähän laukka-avoakin. Riksu ja Rölli on onneksi eri suuntiin vähän vinoja, joten päivän päätteeksi on melkein itsekin suoristunut takaisin keskivaiheille :)

Eilen maanantaina pidin tuntia Riksun kanssa. Pitihän oppilaankin päästä nauttimaan ilman jalustimia menosta ;) Röllin kanssa jatkettiin perusratsastuksen parissa ja siirtymiset onnistuivat tällä kertaa sekä ylös että alaspäin.

Toivottavasti kaikki raajat niin itsellä kuin hevosilla nyt pysyvät kunnossa, sillä jalustimetonta marraskuuta on vielä ihanat kolme viikkoa jäljellä. Vielä jaksaa!

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Riksun kavalettitreeniä

Maanantaina oli vielä kivat kelit ja kavaletit kentällä, joten ei siis muuta kuin treeniä kehiin.

Riksu oli varsin innoissaan, kun pitkästä aikaa pääsi kavaleteille. Muutaman kerran olen tätä ennen mennyt puomeja, mutta nyt osa oli jopa irti maasta. Maanantai oli vielä lokakuun puolella, joten pidettiin jalustimet visusti vielä jalassa.

Aloitettiin ravissa isolla keskiympyrällä, jolta tehtiin ns. avoimilla sivuilla voltit ulospäin. Ympyrän vastakkaisilla puolilla oli pienet kavaletit, jotka ylitettiin ympyrän reitillä sekä voltilta palatessa. Ympyrän toisilla puolikkailla tehtiin vielä matkan varrella käyntiin siirtymiset, ettei Riksu ihan päässyt juoksentelemaan. Vaikka juoksennella herra olisi kyllä halunnut. Volteilla ja ympyrän kaarilla sain sitä työstettyä vähän rennommaksi ja paremmin avuilla, mutta kavaletteja kohti pää nousi ja tahti kiihtyi. Ei oikein löytynyt malttia menoon, mikä aiheutti varsin mielenkiintoisia tyylejä ylittää näitä pikkuisia kavaletteja.


Vasen kierros volteilla oli selkeästi vaikeampi, sillä Riksu ei olisi halunnut kunnolla taipua sisäjalan ympäri. Myöskään käyntisiirtymiset eivät olleet onnistuineita. Kavalettien jälkeen Riksu jäi etupainoisena kiirehtimään, eikä olisi millään malttanut siirtyä käyntiin. Olin kuitenkin suunnitellut tehtävään käyntikohdat ja niistä en meinannut luopua. Kun Riksu ei jarruttanut helpolla, aloin taas vetää liikaa kädellä. Ja kun jäin siirtymissä kädellä kiinni, ei liike kulje selän läpi. Varsinkin vasen takanen ottaa herkästi töppöaskelta tästä syystä.


Ympyrätyöskentelyn jälkeen siirryttiin etsimään kontrollia neljän puomin linjalle. Kymmenen jalan väli on yleensä ravissa normaali ja laukassa odottava. Riksu kiirehti puomeillakin, jolloin välit jäivät ahtaiksi. Varsinkin tallin suuntaan oli hirveä kiire päällä ja Riksu kipitti jännittyneellä niskalla menemään. Kerran otin kesken ravipuomilinjan käyntiin, minkä jälkeen seuraavat linjat onnistuivat maltillisemmin.

Laukassa tosin välit jäivät lyhyiksi molemmista suunnista, eikä saatu oikein rentoa suoritusta toistoista huolimatta. Ei kuitenkaan jääty koko päiväksi puomeja hinkkaamaan, vaan pistettiin kavaletit korkeammilleen ja tultiin niitä muutama kerta ympyrällä.


Intoa riitti edelleen, vaikka karvaturrille alkoi jo hiki nousta pintaan. Suunnanvaihdot kavalettien päällä onnistuivat kivasti, kuten Riksun kanssa yleensäkin. Loppuun tultiin vielä pari kertaa kavaletteja vinolla tiellä sekä yksinäistä puomilla korotettua kavalettia. Sille kavaletille tuli oikein hyviä hyppyjä, Riksu oli niin tosissaan ylittämässä huimia esteitä :)

Nyt otetaan kavaletit taas enemmän mukaan treeniin, niin kai sitä kontrollia ja malttiakin alkaa taas löytyä rutiinin kasvaessa.