keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Toka ja kolmas viikko ilman jalustimia

Jo kolme viikkoa selviydytty jalustimettomasta marraskuusta!

Ensimmäinen viikko no stirrup novemberiä meni aika lailla kouluratsastuksen parissa maneesissa pyörien. Nyt toisella ja kolmannella viikolla tarkoitus oli tehdä monipuolisemmin hommia molemmilla hepoilla. Aika kivasti siihen päästiinkin. Toki näihinkin viikkoihin kuului kouluratsastusta, mutta myös puomeja ja esteitä, kevyttä hankitreeniä pellolla ja reippaampaa menoa laukkaradalla.


Jalustimista on luovuttu joka ratsastuskerta vähintään 10 minuutiksi, yleensä ollaan menty lähemmäs 20 minuuttia jalustimitta (poislukien koulukisat). Ilman jalustimia ratsastuksen ajankohta on vaihdellut aina alkuverkasta työskentelyvaiheeseen tai loppukäynteihin, sen mukaan mitä ollaan puuhattu. Estetunnilla hypättiin alkutunnin kavalettitehtävät ilman jalustimia ja radalla laukkailun jälkeen jalustimista maltoin luopua vasta loppukäynteihin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin ilman jalustimia ollaan työskennelty varsinaiset tehtävät.

Ilman jalustimia ratsastus on helpottunu huomattavasti ekasta viikosta. Pystyn paremmin korjaamaan istunnan ongelmia eikä koko ajan tarvitse keskittyä pelkästään kyydissä pysymiseen. Saman huomaa myös lihaksista: kun pystyy ratsastamaan rennompana, eivät lihaksetkaan kipeydy yhtään niin paljon. Toki asiaan varmasti myös vaikuttaa tottuminen ilman jalustimia ratsastukseen.

Kuitenkin esimerkiksi laukkaväistöjä treenatessa helposti lähtee puristautumaan satulaan, jolloin käy niin että hevonen ei astu ristiin ja oma kroppa lyyhistyy huonoon ryhtiin. Avuksi tähän ongelmaan otin suunnan kohti peiliä. Kun yläkroppa pysyi pystyssä ja jalat omilla kohdillaan, alkoi Röllikin ymmärtää mitä halusin.


En tiedä muista, mutta mulle jotenkin rankin osuus on se jalustimien nostaminen kaulalle. Jos ne heittää ristiin kaulalle ihan tosta vaan, niin silloin soljet jää ikävästi painamaan eikä remmit taitu satulan mukaisesti. Niinpä mä aina vedän soljet vähän alaspäin ja sitten vasta laitan jalustimet kaulalle. Tällä tavoin remmit taittuvat pehmeämmin eivätkä paina reiteen. Riksun satulassa käytössä on vähän paksumpaa nahkaa olevat jalustinremmit, jotka ovat varsin jäykät. Joskus otan ne kokonaan irti satulasta, jotta eivät häiritse menoa. Silloin myöskään ohjanperät ei jää mihinkään jumiin tai kietoudu jalustimiin.



Kuvituksena lumikuvia perjantailta 11.11. Hyvä kun yhdet kuvaukset ehdittiin suorittaa tässä viikon mittaisessa talvessa. Toivottavasti lumi tulisi pian takaisin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti