sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulupuu on rakennettu

Joulupuu on rakennettu... ja koristeetkin jo syöty!

Hyvää joulua kaikille!

Ennen - jälkeen

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kausi 2017

Kisakausi aloitettiin helmikuussa rataesteillä ja lopetettiin marraskuussa koulukisoihin. Parin vuoden rikkonaisten kausien jälkeen tänä vuonna molemmat hepat saivat tehtyä ehjän kauden. Kahden hevosen kanssa kertyi startteja yhteensä 25 kappaletta, joista 9 kenttäratsastuksessa, 7 kouluratsastuksen parissa ja 9 esteillä.

Lisäksi osallistuimme Sennin järjestämään Kisamatkalla Virtuaalicupiin, jossa kisaan osallistuttiin kotona kuvattujen ratavideoiden kanssa. Videot kuvattiin oikeastaan jo viime vuoden viimeisinä päivinä, mutta tulokset ja palkinnot jaettiin tämän vuoden alussa. Osallistuin molemmilla hevosilla esteille ja koulussa suoritimme ohjelman helppo A:1. Koulun ja esteiden tulokset muodostivat myös cupin. Riksu voitti kokonaiskilpailun ja Rölli oli kolmas :) Virtuaalicup oli hauska konsepti, jossa pikkurahalla ja varsin vähällä vaivalla pääsi kisaan mukaan. Eikä palkinnoissa varsinkaan ollut valittamista: Riksun voittoruusuke oli lautasen kokoinen!


Kenttäratsastus

13.5. Ratsastusseura Skara, 2-taso, Rölli harrasteluokka 80 cm, -50,2 / 2. sija
13.5. Ratsastusseura Skara, 2-taso, Riksu tutustumisluokka 90 cm, -52,5 / 8. sija
14.6. Ypäjän hevosopisto, 2-taso, Riksu tutustumisluokka 90 cm, -49,2 / 3. sija
14.6. Ypäjän hevosopisto, 2-taso, Rölli tutustumisluokka 90 cm, -54,1
8.-9.7. Niinisalon Ratsastajat, 2-taso, Riksu tutustumisluokka 90 cm, -75,5 / aluemestaruus 6. sija
8.-9.7. Niinisalon Ratsastajat, 2-taso, Rölli tutustumisluokka 90 cm, -60,5 / aluemestaruus 5. sija
13.8. Keravan Ratsastajat, 2-taso, Rölli tutustumisluokka 90 cm, -56,7
19.-20.8. Ääneseudun Ratsastajat, 3-taso, Riksu sh vaativa 105 cm, -61,4
2.-3.9. Harjun oppimiskeskus, 2-taso, Rölli tutustusmisluokka 90 cm, -61,7

Vapun lumisateet siirsivät kenttäkauden avauksen toukokuulle. Ekoissa kisoissa molemmat hevoset olivatkin sitten liekeissä ja nappasivat sijoitukset kauden alkuun. Riksu jatkoi ruusukejahtia myös kesäkuussa eikä Röllilläkään sijoitus ollut kisaviikon tuttarissa kaukana. Heinäkuun aluemestaruuksissa Riksu teki yllättäen ohimenon ja jäi ilman mitalia. Rölli alkoi taas keräilemään puomeja, jotka maksoivat sijoituksen useammassa kisassa. Lounais-Suomen alue palkitsi molemmat hepat kuitenkin näyttävillä ruusukkeilla, vaikka tulokset oli ala-arvoiset. Sekä Riksu että Rölli pääsi alueen joukkueeseen Harjun kisoihin, mutta sieltäkään ei menestystä herunut.


Kouluratsastus

1.1. Kisamatkalla Virtuaalicup, rataharjoitus, Riksu helppo A:1, 65,4 %, 4. sija
1.1. Kisamatkalla Virtuaalicup, rataharjoitus, Rölli helppo A:1, 61,5 %, 7. sija
5.3. Liedon Ratsastajat, 1-taso, Rölli helppo A:0, 61,8%
19.3. Turun Seudun Ratsastusurheilijat, rataharjoitus, Riksu helppo A:10, 69,4%
17.4. Wiurilan Hevosurheilijat, 1-taso, Rölli helppo A:10, 62,8% / 2. sija
16.9. Kaarinan Kenttäratsastajat, 2-taso, Rölli helppo A FEI World Dressage Challenge, 60,2%
24.9. Wiurilan Hevosurheilijat, 1-taso, Rölli helppo B:0, 63,8% / 2. sija
24.9. Wiurilan Hevosurheilijat, 1-taso, Riksu helppo B:0, 63,4% / 3. sija
18.11. Ratsastusseura MT-Team, 1-taso, Rölli helppo A:10, 63% / 2. sija

Kouluratsastuksessa pysyttiin aika pitkälti mukavuusalueella ja kisailtiin pääasiassa 1-tasolla. Rölli keräili mukavasti kolme kakkossijaa. Käytiin kokeilemassa onnea Röllin kanssa suokkien aluemestaruuksissa, mutta ei onnistuttu näyttämään parastamme ja tulos jäi vaatimattomaksi.


Esteratsastus

1.1. Kisamatkalla Virtuaalicup, rataharjoitus, Riksu 75 cm, taitoarvostelu, 1. sija
1.1. Kisamatkalla Virtuaalicup, rataharjoitus, Rölli 90 cm, taitoarvostelu, 2. sija
4.2. Kaarinan Kenttäratsastajat, 1-taso, Riksu 80 cm, 0vp / 1. sija
4.2. Kaarinan Kenttäratsastajat, 1-taso, Rölli 90 cm, 4vp
9.4. Turun Ratsastajat, 1-taso, Rölli 80 cm, 0vp / jaettu 1. sija
9.4. Turun Ratsastajat, 1-taso, Rölli 90 cm, 8vp
9.4. Turun Ratsastajat, 1-taso, Riksu 90 cm, 4vp
28.5. Turun Ratsastajat, 2-taso, Riksu 90 cm, 4vp
28.5. Turun Ratsastajat, 2-taso, Riksu 100 cm, 4vp
17.9. Salon Ratsastusseura, 2-taso Riksu 90 cm, 4vp
17.9. Salon Ratsastusseura, 2-taso, Rölli 90 cm, 16vp

Esteratsastuksessa tämä vuosi oli jotenkin taantumuksen vuosi. Korkeus pysyi matalana, mutta turhia puomeja tuli silti. Riksu pääsi loppukaudesta vähän etupainoikseksi ja kiireiseksi, mikä näkyi tuloksissa. Rölli aloitti kauden aika kivasti, mutta loppukaudesta vanhat ongelmat alkoi taas näkyä ja haitata menoa.


Ruusukesaldo näyttää aika hienolta, kun puolet on Kisamatkalla Virtuaalicupista ;) Rölli oli alkukaudesta parempi rataesteillä ja koulussa jännittynyt. Loppukaudesta taas koulu alkoi sujumaan paremmin ja rataesteillä rytmi hukkui. Maastot Rölli teki taitavasti koko kauden.


Riksun kaudella suurimmat pettymykset oli ärsyttävä ohimeno Niinisalon tuttarissa sekä kauden surkein koulurata, joka tietenkin osui juuri kenttämestaruuksiin. Toki turhanpäiväiset puomitkin harmittavat, mutta nämä ensin mainitut eniten. Riksu avasi kauden voitolla, mutta pääsi lässähtämään loppukautta kohden. Viimeisissä koulukisoissa sentään saatiin ruusuke, niin saatiin päättää kausi ihan kivoihin tunnelmiin.

Tälle vuodelle en julkaissutkaan tavoitteita, mikä on ehkä ihan hyvä, sillä niitä ei saavutettu. Ensi vuodelle täytyy laatia tavoitteet ihan paperille/postaukseen ja selkeät etapit joiden kautta niihin tavoitteisiin päästään!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Koko talvi treenaten tasaisuutta

Kauden tulostaso kouluratsastuksen parissa on vaihdellut välillä 60-70%. Tuomareiden loppukommenteissa on monesti kehuttu mun hevosia, mutta toivottu tasaisuutta taivutuksiin sekä tuntumaan. Olihan se tiedossa jo ennestäänkin, mutta nyt se on otettu toden teolla työn alle.


Tasaiseen tuntumaan tarvitaan yllättävän paljon pohjetta. Eikä se auta vaikka miten sitä pohjetta tai kannusta käyttäisi, jos ei tule reaktiota. Kun hevonen reagoi jalkaan ja etenee omalla moottorilla, on tasaisen käden pitäminen sata kertaa helpompaa. Jos ratsu pääsee pohkeen taakse, tulee hankalamman paikan tullen ratsastettua kädellä.

Tasaisuuden harjoittelun lisäksi parempaan tarkasteluun on otettu toispuoleisuus, niin hevosten kuin kuskinkin. Oikeakätisenä oikea käteni on huomattavasti vahvempi, nopeampi ja paremmin hallinnassa. Vasen käsi tuntuu välillä elävän omaa elämäänsä. Olen tainnut aikaisemminkin mainita myös vasemman nilkan ongelmasta, se kun välillä ihan huomaamatta lukittuu ja sen myötä rajoittaa ratsunkin liikettä. 

Maijan tunnilla eilen mun piti hellittää vasemmalla kädellä ja ratsastaa reaktio sen sijaan vasemmalla jalalla. Välillä ihan hävettää myöntää, että en edes huomaa jääväni vasemmalla kädellä vetämään. Kun hevonen ei taivu, niin pitääkö ohjasta vain vetää kovempaa? No ei tosiaan! Millaista ravia Riksu alkoikin esitellä, kun annoin ohjaa ja käytin jalkaa. Sain vasemmalla jalalla taivutettua ja sen myötä Riksun irroitettua kuolaimesta. Ravista löytyi swungia, meno tuntui helpolta ja Riksu tyytyväiseltä. Siinäpä taas ajatustyötä ja kotiläksyjä, että tuo tunne olisi se normaali eikä vain kertaluonteista herkkua...


Jossain määrin huvittavaa ja toisaalta taas erittäin masentavaa on se, että vaikka Riksu ja Rölli ovatkin varsin erilaisia ratsastaa, olen omalla ratsastuksellani luonut niille samanlaisia heikkouksia ja tapoja. Oma vasemman puolen heikous on saanut aikaan sen, että molemmat hepat mielellään jättävät vasemman lavan ulos ja valuvat oikeassa kierroksessa herkemmin seinän vierelle. Onni onnettomuudessa on se, että ainakin Röllin vuokraaja on omalta osaltaan heikompi oikealta, joten keskimäärin tulee kuitenkin vahvistettua molempia puolia ;)


Puomeilla ja kavaleteilla olen työskennellyt myös suoruuden parissa. Puomien tai kavalettien avulla saa helposti konkreettisesti mittarin askelpituuden säätelyyn. Pitkälle sivulle mahtuu kivasti kolme kavalettia 21 metrin väleillä. Esteillä vastaava metrimäärä tarkoittaisi normaalisti viisi laukka-askelta. Nyt jumppailun merkeissä ratsastin väleihin 6-9 askelta, yleensä molempiin saman lukeman. Ensimmäinen väli tulee yleensä helposti, mutta toinen väli tuntuukin lyhyemmältä kun vauhti kiihtyy tai askel venahtaa.

Tässäkin se tasaisuus on valttia. Ajoissa valmiiksi, istunnalla vastaan ja vähemmän vetoa kädellä. Riksu tarjosi kaikenlaista mutkittelua ja matoilua ensin, mutta kun sen sai apujen väliin, niin tuli mallikkaita linjoja. Onnistuttiin myös kivasti tekemään jälkimmäiseen väliin enemmän askeleita kuin ensimmäiseen, mikä vaati jo aika lailla töitä. Yksinkertainen, mutta hyvin tehokas treeni!

Karvapallero Riksu oli ihan hikinen treenin päätteeksi, sitä kun ei vielä ole klipattu. Ehkäpä se pohjekin alkaa mennä kevyemmin läpi, kun välistä parturoi paksun talviturkin pois. Se jää nähtäväksi! Perusratsastuksen parissa jatketaan koko talvi ja toivottavasti ensi kaudella saavutetaan tasainen tulostaso sinne vähintään kärjen tuntumaan.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Mustat suomenhevoset tekevät hyvää

Suomenhevosten 110-vuotiaan kantakirjan ja 100-vuotiaan Suomen kunniaksi mustat suomenhevoset tekevät hyvää. Hyväntekeväisyyskohde on Lapsisyöpäpotilasperheiden kerho Sykerö. Sykerö järjestää syöpää sairastaville lapsille ja heidän perheilleen retkiä, virkitystä ja vertaistukea.



Hyväntekeväisyysprojektiin kuuluu kalenteri, jossa esiintyvät mustat suomenhevoset. Kalenterissa päätähtinä ovat kenttäratsut ja jalostusoriit Knuutilan Veikko sekä Lavilan Viljo. Kavereiksi kalenteriin on saatu eri-ikäisiä ja -kokoisia mustia suokkeja, muun muassa aivan valloittava musta kaksosvarsa Kalla Pessi sekä tietysti molemmat mun mustat hurmurit. Kalenterin kuvaajana toimi Esa Manninen.

Projektiin on kuulunut vuoden mittaan myös erilaisia tapahtumia, mm. syöpälasten elämyspäivä Merjan tallilla, nimikkoluokkia Suomenhevosten kuninkaallisissa ja muissa Lounais-Suomen alueen kisoissa.Tammikuussa sykeröläisille on luvassa vielä toinen elämyspäivä, johon mekin Riksun ja Röllin kanssa osallistumme. Tammikuun tapahtumassa Sykerö-kerholle myös luovutetaan projektista saatu tuotto.


Ole sinäkin mukana tekemässä hyvää! Oman hyväntekeväisyyskalenterisi voit ostaa osoitteesta http://mustatsuomenhevosetth.mycashflow.fi. Kalenterin lisäksi myynnissä on kuvakortit kaksosvarsoista.

Kalenterilla hintaa on 15 euroa ja kuuden kappaleen korttisarjalla 10 euroa.


Bongaa nämä isopäiset kaverit kalenterista: Rölli syyskuun kohdalta ja Riksu lokakuun kuvasta

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Helppoa vai helppo A?

Vuoden viimeisiin kisoihin lähdetttiin lauantaina. Suuntana oli 1-tason koulukisat Koskella ja ohjelmana helppo A:10 Röllillä. Olinkin ihan unohtunut, että syyskisoissa on aina kylmä! Onneksi olin varustautunut riittävällä vaatemäärällä, kahdet housut ja kahdet housut ei ollut yhtään liikaa. Röllillekin kaivettiin kaapista villaviltti mukaan reissuun.

Hallikauden kisoissa on ikävää, kun verkka-aika on niin lyhyt ja sen jälkeen joutuu pihalle käppäilemään niin pitkäksi ajaksi. Varsinkin jos ei satu olemaan ryhmän ekana vuorossa. Ennen maneesiverkkaa ehdin ottaa käyntiä ja ravia vetisellä kentällä. Rölli tuntui yllättävän kivalta.

Maneesiverkka oli ruuhkainen, mutta Rölli malttoi hyvin kuunnella ohjeita eikä panikoinut vaikka muita ratsukoita sujahteli ympärillä milloin mistäkin suunnasta. Mitään ihmeellisyyksiä ei mahduttu tekemään, vaan pääasiassa ympyrällä taivuteltiin ja treenattiin siirtymisiä. Parit väistöt käynnissä ja ravissa mahduttiin puikkelehtimaan muiden ratsukoiden välissä.

Meidän vuoro oli ryhmässä neljäntenä joten noin vartin verran jouduttiin odottelemaan omaa vuoroa pihalla. Siinä ajassa Rölli ehti jo laiskistua ja käynti muuttui löntystelyksi. Valmistautumisvuorolla otettiin viltti pois ja käyntiin vähän eloa. Maneesin puolella Rölli tuntui taas energisemmältä ja liikkui kivasti.

Aika kivan tasainen rata saatiin esitettyä :) Ensimmäisen keskiravin puolessa välissä aloin hölskymään eikä jalustimetkaan oikein pysyneet kunnolla jaloissa. Rölli meni siitä huolimatta varsin näppärästi. Jälkimmäinen väistö meni vähän hidastellessa, mutta päästiin perille asti kirjaimeen.

Käynti ei koskaan ole ollut Röllille se vahvuus ja siinä jännittyneisyys näkyy selvästi. Tämän ohjelman lisätty käynti kakkosen kertoimella ei siis ole ihanteellinen meille, nytkin saatiin vain 5,5 pistettä siitä. Keskikäynnistä ollaan sentään yleensä selvitty paremmin, mutta nyt takaosakäännösten välillä Rölli hiippaili raville asti. Siitä tulikin radan huonoin numero, 5. Laukassa Rölli oli pääosin hieno. Ensimmäisessä vastalaukassa se tosin jäi pahasti pohkeen taakse eikä oikein edennyt. Jälkimmäiseen suuntaan muistin ratsastaa paremmin eteen ja loppuun saatiinkin kiva kolmen seiskan rivi.

"Kiva energinen sh-ratsu. Ratsastat hyvin eteen, ja sujuvaa esittämistä. Laukassa vielä paremmin taipumaan kyljistä. Käynti rennommaksi. Askel venymään" kommentoi tuomari.


Lopputuloksena 63,0%. Loppuverkkailin sen aikaa, että tulokset selvisivät. Ja niinhän siinä kävi, että sijoituttiin toiseksi tässä kuuden ratsukon luokassa. Pitkästä aikaa päästiin palkintojenjakoon ratsain ja karauttelemaan kunniakierrokselle.

Palkintojenjaossa tuomari kyseli vielä Röllin sukua. Hän myös kertoi muistavansa Röllin parin vuoden takaa kisoista (taisi olla nämä marraskuun 2015 kisat) ja niistä ajoista hänen mukaansa Rölli on hienosti kehittynyt. Ja tottahan se on!


Luokan voitti uljas friisiläinen ja sen rinnalla Rölli näytti ihan laamalta... Rölli ei oikein jaksanut enää edustaa :D

perjantai 10. marraskuuta 2017

Puomitreenejä jalustimilla ja ilman

Molemmat on päässyt pariin kertaan jumppailemaan puomien ja kavalettien ääreen viimeisen kahden viikon aikana. Puomitreenit on mennyt saman tehtävän parissa, joskin toisella kertaa tuplasin puomien määrän.

Monesti katselen blogeja ja Youtube-videoita uusien ja erilaisten tehtävien toivossa. Tämän puomi- ja kavaletettitehtävän bongasin alunperin Essin blogista. Se vaikutti monipuoliselta, sillä ravipuomien lisäksi puuhaa riitti silmukoiden kääntämisessä ja kavaletin päällä tuli vielä laukanvaihtokin.


Tehtävä meni niin, että suoralla linjalla päädystä ravipuomit (väli 5 jalkaa), suoralla laukannosto, laukassa silmukka, kavaletin yli, vaihto ja toinen silmukka, suoralla linjalla siirtyminen raviin ja ravissa taas puomit.

Tosiaan molemmat hevoset pääsi testaamaan treeniä, ja Röllin suoritukset lokakuun lopulla pääsi videolle asti. Tällä ensimmäisellä treenikerralla olin laittanut puomit tarkoituksella riittävän kauas kavaletista, jotta ei tulisi kiire silmukan kääntämisessä tai siirtymisten kanssa.

Rölli suoritti ravipuomit varsin hyvin, mutta laukassa oli paikoitellen haasteita. Kerran suoralla nousi väärä laukkakin, kun en saanut Rölliä ihan suoraksi linjalla. Silmukalla laukka jäi turhan hitaaksi, ja Rölli jäi pohkeen taakse. Tämä näkyi epämääräisinä loikkina kavaletilla. Itse lähdin liikaa ylävartalolla työntämään ja paino seilaili minne sattui. Pari kertaa Rölli seurasi painoa eikä vaihtoapuja ja jäi väärään laukkaan kavaletin jälkeen. Helposti lähdin sitten liioittelemaan vaihtoapuja, minkä seurauksena linja lähti jo kavaletin päällä uuteen suuntaan vinoon, jolloin silmukan reitti kärsi.

Loppuun pidenettiin puomien välit noin kolmeen metriin (10 jalkaa) ja tultiin koko homma laukassa. Toisella silmukalla laukka taas jäi junnailemaan ja tein niitä kiellettyjä viime hetkien päätöksiä puomeille lähestyessä. Parhain vaihtoehto olisi toki säilyttää aktiivisuus ja rytmi silmukalla, jolloin paikka puomeille löytyisi kuin itsestään. Nyt tuli niitä turhia ryntäyksiä ja nyppimisiä. Röllikin vähän hermostui kun ei ymmärtänyt sitä sähläystä...



Essin tehtävä oli muuten kiva, mutta siinä tuli aina vasemman laukan nosto ja vaihto oikeaan laukkaan, tuli sitten kummasta päästä tahansa. Siksipä toisella kertaa tuplasin puomit, jotta päästiin työskentelemään myös toisin päin. Korotin myös puomit, jotta saataisiin heppojen jalkoja vähän nousemaan. Keltaisilla puomeilla laitoin kavalettipalat lappeelleen joka toiseen päähän. Vihreillä puomeilla hyötykäyttöön pääsi Ikean potat, joita tosin oli vain kaksi. Toiset puomit virittelin puomi-ristikko-jumpaksi. Korkeus pidettiin edelleen kuitenkin matalana.

Kannoin tällä kertaa puomit sekä lähemmäs kavalettia että lähemmäs keskihalkaisijaa, jolloin silmukoista tuli enemmän volttimaisia. Kääntää sai nopeammin ekojen puomien jälkeen ja jatkaa pulleammalla reitillä uralle asti hakien tilaa.


Seuraava treenikerta olikin marraskuun puolella, mikä tarkoitti työskentelyä ilman jalustimia! Tällä kertaa kuvaaja oli mukana Riksun treenissä. Riksulla oli paikoitellen vähän turhan paljon intoa ja vauhtia, mutta muuten saatiin aika hyviä silmukoita ja puomijumppailuja suoritettua.

Kertaalleen unohdin toisen laukkasilmukan jälkeen ottaa raviin, jolloin Riksu pääsi vilistämään puomeille miten sattui. Yllättävän hyvin kyllä pystyin keskittymään muuhunkin kuin kyydissä pysymiseen, vaikka toki jokunen puolipidäte olisi useampaankin kohtaan vielä kaivattu.

Riksu teki loppuun pari kertaa suoralla linjalla ensin ravipuomit ja laukassa ristikkojumpan. Riksun vuoron jälkeen Rölli jatkoi saman tehtävän parissa ja välillä suoran linjan keskelle tein voltin menoa tasoittamaan. Kaksi hevosta ja kavalettitreenit ilman jalustimia tuntui jo reisissä! Mutta hyvällä tavalla, jos sellaista edes on ;)

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Jalustimeton marraskuu on taas täällä!

Kaikkien suosikki, jalustimeton marraskuu on taas täällä! No stirrup november -haasteen hengessä jalustimista luovutaan jokaisella ratsastuskerralla vähintään 10 minuutiksi tai kerran viikossa koko ratsastuksen ajaksi. Viime vuonna otettiin osaa haasteeseen ja alkukankeuden jälkeen siitä oli selvästi hyötyä. Kehonhallinta ja tasapaino paranee, samaten on pakko vaikuttaa enemmän istunnalla (halusi tai ei) kun ei saa jalustimista tukea. 

Ahkerimmat irrottaa jalustimet kokonaan irti satulasta, toiset taas heittää ristiin kaulalle. Tavat vaihtelee, mutta tarkoitus on sama. 

Olen innoissani tästä haasteesta! Kuka on messissä?

maanantai 30. lokakuuta 2017

Lokakuun lajihaaste: uinti

Lokakuun lajihaasteessa suunnattiin Turun Caribiaan polskimaan. Halusimme Tytin kanssa päästä kuntouinnin lisäksi myös liukumäkiin, ja niitähän Caribiasta löytyy. Tämä hauskuus maksoikin huomattavasti enemmän (18 euroa) kuin perinteisemmässä uimahallissa käynti.

Aloitettiin kevyemmällä pulahduksella ja lyhyellä liukumäellä tämänkertainen lajikokeilu. Caribiassa on kivaa, kun erilaisia altaita on paljon ja niiden kaikkien kiertämämisessä tulee uintimetrejäkin ihan huomaamattomasti. Rappustreeniltä ei vältytty tässäkään lajihaasteessa, sillä pitäähän niihin liukumäkiin kiivetä rappuset ensin ylös. Lemppariksi muodostui rengasliukumäki, jota laskettiin useaan kertaan. Siinä tuli sitä extratreeniä kun rengaskin piti kantaa ylös.

Toinen suosikki oli ulkoallas. Luolaonkalon läpi uidessa tuli vaihtelua maisemaan ja meno tuntui jotenkin kivammalta kuin perinteisessä kuntouinnissa yhtä rataa edestakaisin kulkiessa.

Caribian varsinainen uima-allas kuntouinnille on vain noin 16 metriä pitkä, kun taas perinteisissä uimahalleissa useimmiten pitkät altaat ovat joko 25 tai 50 metriä. Nyt tuntui tulevan reuna aika nopeasti vastaan. Kyllä silti saatiin lihakset töihin ja taidettiin ihan hengästyäkin reippaammalla vauhdilla uiden. Kokeiltiin pitkän sivun verran muutamia eri uintityylejä, mutta perinteinen sammakkouinti vei kyllä voiton. Kroolaus ja perhosuinti jäi tosin vain muistelun asteelle, sillä meillä kummallakaan ei ollut uimalaseja vesiroiskeilta suojaamassa. Oon aina tykännyt sukeltelusta mutta nyt sekin jäi vain pieniin silmät kiinni suoritettuihin vedenalaisiin pulahduksiin.

Ratsastaessa mulla tulee helposti jännitettyä hartioita ja valuttua kyyryyn sen hyvän ryhdin sijaan. Myöskään työskentely tietokoneella ei auta asiaa. Uinnissa hartiat pääsee liikkumaan hyvin erilaisia liikeratoja kuin muissa lajeissa. Mulla ainakin se tuntui auttavan hartiajumeihin. Sauna on myös mahtava apu lihaskireyksiin. Olenkin erittäin ahkera saunoja myös kotosalla. Nyt käytiin kaksi kertaa löylyissä lämmittelemässä uinnin lomassa.

Ekan saunan jälkeen palattiin vielä uiskentelemaan ja laskemaan liukumäkiä. Saunan jälkeen vaan aina uima-altaiden vesi tuntuu paljon kylmemmältä, mikä on suuri miinus tässä lajissa. Toki sitten vaan täytyy polskia reippaammin, että tulee lämmin taas ;) Uinti on siitä kiva laji, että se ei rasita niveliä. Tekniikan hiomisessa puuhaa riittäisi kyllä jos haluaisi saada treenistä vielä enemmän irti.

Aika hyvin saatiin vuoroteltua varsinaista uintia sekä rentoutumispätkiä, ja aikakin kului yllättävän nopeasti. Joskus uimahalleissa voi olla aikaraja kuinka kauan saa allasosastolla viettää aikaa, mutta Caribiassa sellaista ei ollut. Oltiin uimassa noin puolitoista tuntia jonka päälle vielä saunomiset ja pukeutumiset. Uinnin jälkeen tulee yleensä hirveä nälkä mutta kuitenkin mukavan raukea olo.

Jätettiin ne bikinikuvat nyt ottamatta, joten ei treenikuvia tästä lajikokeilusta. Laitetaan sen sijaan Posankan poseeraukset kuvittamaan postausta.


Uinnin plussat ja miinukset:
+ liikettä koko kropalle
+ ei kuluta niveliä
+ hauskuutta treeniin liukumäissä
+ lihakset pääsevät rentoutumaan saunassa
+ ei vaadi paljon varusteita
- kylmä vesi
- kylpyläuinnin hinta

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ****
Tytti: ****


Aikaisemmat lajihaasteet: metsäkävely, rullaluistelu, suppailu, frisbeegolf, ilmajooga, pyöräily, SuperPark, salitreeni ja luistelu

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Syksyiset kuulumiset

Useampien kisapostausten jälkeen on ehkä kertoa ihan niitä perinteisiä kuulumisia. Hevoset ovat pysyneet terveinä ja hyväntuulisina koko kauden ja nyt kauden jälkeenkin :)

Harju oli meidän kenttäkauden viimeinen kisa. Sen jälkeen pojat sai viikon huilia ihan vaan laitumella kun oli vielä sopivat kelit. Sittemmin palattiin takaisin ratsastuksen pariin ja treeniin. Muutamia kertoja hypeltiin ulkosalla ennen esteiden roudaamista maneesiin. Pääasiassa ollaan pidetty korkeudet matalina, lähinnä kavalettitasolla harrastettu jumppailua ja kontrollin metsästystä.

Kertaalleen syyskuun puolella otin molemmilla hepoilla jumppasarjaa kentällä. Riksu ei pikkuesteistä tuntunut välittävän vaan juoksi matalana väleissä. Loppujen lopuksi nostin jumppasarjan viimeisen okserin 120 cm korkeuteen, niin johan alkoi kaviot nousta eri tavalla. Viimeksi näitä korkeuksia on hypätty useita vuosia sitten Tumpin kanssa.


Riksu pääsi kenttäkauden jälkeen vielä fiilistelemään maastoesteille, kun oppilas hyppeli ihan ekaa kertaa maastareita. Riksu oli intopiukkana, ei tosiaan tarvinnut pyytää kun kaveri oli menossa jo :D Riksu on kyllä niin mainio opetusmestari! Treeni sujui hyvin ja oppilas sai onnistuneita kokemuksia tästä huippulajista.


Kotona ollaan otettu kerran itsenäisesti esteitä maneesissa. Tarkoitus oli testata, että mahdutaanko Röllin kanssa enää edes halliin ulkokauden ja ison kentän jälkeen. Rölli yllätti toimimalla yllättävän maltillisesti eikä edes tiputellut puomeja. Meidän estevalmennuskuviot hieman vaihtuu talveksi, joten ehkäpä tullaan hyppäämään vähän enemmän myös itekseen.

Tämän viikon maantaina osallistuttiin estevalmennukseen Tähkäpäällä. En saanut kyytiä, mutta into oli kova päästä ohjatusti hyppäämään. Niimpä ratsastin sinne ja takaisin! Tähkäpään maneesille on itseasiassa pidempi matka autolla kuin ratsain hevosella. 4 kilometriä suuntaansa ei ollut paha ollenkaan, vaikka takaisin tullessa olikin jo ihan pimeää. Olin varustautunut useilla heijastimilla, led-valoilla ja otsalampulla. Rölli oli rohkea poika ja tallusteli otsalampun valokeilassakin rennosti ja päästiin sujuvasti takaisin kotitallille.



Syksyn pimentyessä olen myös hankkinut molemmille hepoille vuokraajat. Tarkoituksena vapauttaa aikaa ja rahaa myös muuhun elämään (mitä se on?). Laitoin tämän alueen vuokrahevosten facebook-ryhmään ilmoitukseen ja siihen tulikin tosi paljon vastauksia. Enkä kyllä ihmettele, kukapa ei haluaisi ratsastaa näillä uljailla mustilla? ;) Kuitenkin varsin helposti valikoitui pari taitavaa vuokraajaa avuksi.

Plussaa on se että molemmat vuokraajat ovat kiinnostuneet valmentautumisesta kouluratsastuksessa. Olen itsekin taas kunnostautunut koulutuntien suhteen ja treenejä onkin ollut ainakin kerta viikkoon. Nyt vaan treeniä treeniä ja ensi kaudella nähdään mihin ollaan päästy!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Blogi 5v!

Niin se aika vierii ja blogille on kertynyt ikää jo viisi vuotta! Edelleen tarinaa riittää suokkipoikien kanssa puuhastelusta ja kisailusta :)


Kisapostauksia onkin tullut paljon, sillä molemmat hepat ovat pysyneet hyvässä kuosissa koko kauden ja tehneet ihan kivaa tulosta. Riksun kanssa käytiin parin vuoden tauon jälkeen suokkien kenttämestaruuksissa kokeilemassa onneamme, joka tosin ei vielä riittänyt mitaleille.

Vakavamielisten treenien lisäksi ohjelmaan on mahtunut paljon muutakin, mm. veljesten yhteiset paritreenit, pulkkaratsastusta ja villiintymistä ilman satulaa. Viime marraskuu osallistuttiin no stirrup november -haasteeseen ja selvittiin (lähes) koko kuukausi ilman jalustimia.

© Tanja Ukkonen
Asiapostaukset jäi varsin vähälle tällä kertaa, vuoden mittaan kirjoitin vain sääntömuutoksista ja siitä miksi olen päätynyt juuri suomenhevosilla kilpailemaan.

Pääasiassa olen keskittynyt omien hevosten kanssa treenaamiseen ja kisaamiseen. Sen lisäksi kävin jokusen kerran hyppäämässä kaverini Nooran hevosella Ekillä. Ja pääsinpä parin issikankin kyytiin! Se oli hauskaa vaihtelua suokkipojille.


Omien valmentajien tunneilla olen oppinut taas vuoden aikana paljon (vaikka ei siltä näytäkkään). Saamiani oppeja olen jakanut myös omille oppilailleni. Riksu on toiminut mainiona opetusratsuna myös pienimmille kuskeille ja aloittelijoille :)

Valmentajan taitoja olen harjoitellut pitämällä myös tunteja uusille tuttavuuksille, tottakai vanhoja oppilaita unohtamatta. On aina yhtä hienoa saada uusi ratsastaja innostumaan varsinkin kenttäratsastuksesta!

Viime joulukuussa pidin parhaalle ystävälleni parin päivän alkeisleirin, joka oli pohjustusta lajihaaste-projektille. Tänä ollaan joka kuukausi testattu eri urheilulajeja etsien ratsastuksen oheisliikunnaksi sopivaa lajia. Tälle vuodelle onkin vielä pari kokeilua jäljellä!


Aikaisempien synttäripostauksien tunnelmaan pääset linkeistä: blogin aloitus, blogi 1v, blogi 2v, blogi 3v ja blogi 4v

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Koulukisoissa 110v suomenhevosen kunniaksi

Pari viikkoa sitten käytiin Wiurilan hevosurheilijoiden koulukisoissa molempien heppojen kanssa. Kyseessä oli suomenhevosten 110v juhlavuoden kunniaksi järjestetty, vain suokeille avoin luokka. Kouluohjelmana oli helppo B:0. Luokassa oli pääpalkintona 110 euron lahjakortti Hankkijaan.

Alunperin en ollut ajatellut lähteä, mutta kouluvalmennuksen päätteeksi valmentaja sai ylipuhuttua. Lisäksi kevään kisoista palkinnoksi saamani 20 e lahjakortti lähtömaksuihin oli vielä käyttämättä, joten kahden startin hinnaksi jäi yhteensä vain 12 euroa. Ei paha! Wiurilan kisoissa viimeksi homma toimi ja oli kiva tunnelmakin :) Eipä siis syytä olla menemättä. Plussana vielä kisapäivälle osui mukavan lämmin syyskeli.


Riksun vuoro oli luokan ekana. Ei edelleenkään mun suosikkivuoro starttiin, mutta kun on kahdella hevosella samassa luokassa, niin näin se tuppaa vaan käymään. Luokan ensimmäinen määrittelee tason ja varsin kova taso määriteltiinkin. Tuomarilla tuntui olevan tiukka linja, mutta sama linja sentään säilyi koko luokan ajan. 10 lähtijän luokassa vain kolme ratsukkoa pääsi yli 60% tulokseen...


Riksu ei ollut verkassa parhaimmillaan, mutta paransi onneksi radalla. Kuitenkin se tuntui paikoitellen karkaavan ohjan ja pohkeen välistä milloin mihinkin suuntaan pullahtaen. Ei ehkä meidän pehmein rata, mutta ihan kiva tasainen puksuttelu. 

Tulokseksi saatiin 63,4 %. Itse odotin vähän parempia pisteitä. Keskikäynnistäkin saatiin vain 5,5 vaikka mielestäni Riksu käveli ihan hyvin. Tuomarilla oli kuitenkin paljon hyviä pointteja ja kommentteja, joista ottaa opiksi. 

Tuomarin loppukommentti: "Huolellisesti esitetty, raamikas sh joka saisi kuitenkin liikkua rennommalla selällä. Keskiaskellajeissa ylälinja venymään." Lisäksi jotain taivutuksista, mutta en saa siitä selvää. Parissa tehtävä kommentissa ainakin kaivattiin vielä parempaa taivutusta.


Alkuperäisen lähtölistan mukaan luokassa piti olla 15 ratsukkoa, mutta viisi olikin syystä tai toisesta jäänyt pois. Onneksi verkkaryhmien jako oli tehty järkevästi, joten minulla oli poisjäänneistä huolimatta hyvin aikaa vaihtaa hevosta ja verrytellä Rölliä riittävästi.

Rölli oli alkuun varsin kiireinen ja vahva oikealta. Jumppailin tuttuun tapaan väistöjä ja avoja joissa Rölli joutuu oikeasti keskittymään eikä vain juoksentelemaan omiaan. Verkkailun myötä pääsin vaikuttamaan paremmin takajalkoihinkin ja saatiin kivoja siirtymiä tehtyä. 


Röllin vuoro oli luonnollisesti sitten taas luokan viimeisenä. Edellinen ratsastaja ystävällisesti kysyi, haluanko että he jää maneesiin kaveriksi, mutta annoin luvan lähteä. Viime kisoissa Rölli keskittyi turhaankin muihin hevosiin niin saatiinpahan olla ihan yksin areenalla.



Ennen lähtömerkkiä Rölli tuntui paikoitellen jännittyneeltä. Radalla meno tuntui rennommalta. Tämä rata olikin ehkä kauden onnistunein rata ratsastettavuuden suhteen. Oli siellä edelleen jännittyneitä pätkiä ja liikaa kädellä ratsastusta, mutta muuten tuntui että pystyin keskittymään hyvin kaikkiin kulmiin ratsastuksiin, huolellisiin reitteihin ja riittäviin valmisteluihin.

Jälkimmäisen keskiravin tosin Rölli rikkoi laukalle. En oikein tiedä miksi, ehkä lähdin liikaa sisäpohkeella tai olin jotenkin vinossa. Kotitreenissä ajattelin että kiire tulee kun lyhyen radan diagonaalilla pitäisi ehtiä esittämään sujuvaa keskilaukkaa, koota takaisin harjoituslaukkaan ja saada vielä hallittua siirtyminen harjoitusraviin. Rölli toimi kuitenkin varsin kuuliaisesti ja saatiin tehtävät onnistumaan kohdallaan.

"Täsmällisesti esitetty. Kuitenkin lisää rentoutta, vielä pyöreämmälle selälle."

Tuloksena Röllille yksi piste enemmän kuin Riksulle ja prosentteja 63,8 %.


Lopputulemana napattiin sijat 2 ja 3. Ei siis ihan turha reissu!

Ei voi sanoa että tultiin viemään lasten tikkarit, kun luokan voitti 17-vuotias Nelli Qvintus ja hieno Notholmens Timjan. Tosin suokkitädit taisivat jäädä nuolemaan näppejään ;) Eikä toisaalta ollut edes tikkareita jaossa. Pääsiäisen kisoissa sentään oli sijoittuneille pääsiäismunia :D

Nyt saatiin palkinnoksi Vetcaren E-vitamiinia ja uudet lahjakortit lähtömaksuihin. Täytyy siis tulla Wiurilaan kisailemaan taas uudelleen!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Syyskuun lajihaaste: metsäkävely

Mitä muutakaan syyskuussa voi ottaa lajihaasteeseen kuin ruskaretken? Täällä Lounais-Suomessa tosin ruska ei ole ihan vielä räikeimmillään, vaikka kesän vihreys onkin jo hiipumassa. Tytin kanssa suunnattiin viime viikolla Paimion luontopolulle nautiskelemaan kivasta syyskelistä ja luonnosta.


Koska ollaan kiireisiä ihmisiä, saatiin sovittua molemmille sopiva aika vain kello ysiin aamulla. Sääennuste oli luvannut aurinkoa ja lämpöä lähemmäs +20 astetta. Niihin lukemiin ei ihan päästy, mutta hieno päivä kuitenkin osui reippailulle. Saatiinkin aamupäivän rauhassa kiertää reittiä ihan omaan tahtiin näkemättä muita ihmisiä. Autolle palatessa alkoi väkeä valua luontopolulle enemmänkin viettämään kaunista lauantaipäivää.


Paimion luontopolku on noin neljä kilometriä pitkä reitti, joka sisältää vaihtelevasti polkuja, pitkospuita ja kalliokiipeilyä. Matkan varrella ihasteltiin lampimaisemia ja ihmeteltiin keskellä metsää olevaa pirunpeltoa.

Reilun neljän kilometrin matkaan meillä meni aikaa noin puolitoista tuntia. Ei tosiaan pidetty kiirettä, vaan otettiin enemmän rauhoittumisen ja rentoutumisen puolesta tämä lajihaaste. Ja sitä se olikin. Leveämmillä poluilla mahtui mukavasti kulkemaan vierekkäin ja kertaamaan kuulumisia. Lämmin tuli kuitenkin kävellessä ja mäkiä kiipeillessä, että ei ihan löysäilyä kuitenkaan ollut.


Olin varautunut retkeen kumisaappain ja villasukin, mutta hyvin pärjäsi tossuillakin matkassa. Muutamia märempiä kohtia lukuunottamatta polku oli hyvässä kunnossa. Aamukasteen jäljiltä osa pitkospuista oli hieman niljakkaita ja kalliokin paikoitellen märkä. Liukastumisilta onneksi vältyttiin. Kallioreiteillä oli myös haastavimmissa kohdissa köysikaiteet apuna. 

Mäkien ja kallioiden myötä saatiin kävelylenkkiin myös tehokasta "rappustreeniä". Sama se on hevosillakin, maastoilusta saa monipuolisuutta liikuntaan pepputreeniä unohtamatta. Täytyykin mennä joku kaunis päivä metsäretkelle myös ratsain! 


Yleisesti kenttäratsastajia pidetään hulluina tai hurjapäinä, mutta pakko myöntää etten ole sellainen. Ainakaan ilman hevosta :D Pelkään korkeita paikkoja sekä esimerkiksi suurinta osaa huvipuistojen laitteista. Metsäretkellä kuitenkin uskalsin kiivetä näköalatorniin ja katsella maisemia jopa reunalta.


Luontopolun loppupuolelta löytyy harvinainen kaksirunkoinen mänty. Eikä mikä tahansa puu olekaan, vaan tarun mukaan sen muodostaman portin läpi kulkemalla pienet murheet ja vaivat paranee. Onnistunut loppuhuipennus siis metsäretkelle ;)


Metsäkävelyn plussat ja miinukset:
+ rentouttava irtiotto arjesta
+ monipuolista maastoa ja maisemia
+ leppoisaa urheilua
+ ilmainen
+ mahdollista ympäri vuoden
- hämähäkin seitit
- hirvikärpäset
- märkä kallio

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***
Tytti: ***


Aikaisemmat lajihaasteet: luistelu, salitreeni, SuperPark, pyöräily, ilmajooga, frisbeegolf, suppailu ja rullaluistelu