lauantai 28. tammikuuta 2017

Tammikuun lajihaaste: luistelu

Etsinnässä kiva laji ratsastuksen oheisliikunnaksi!

Viime vuoden puolella mun paras ystävä Tytti nousi ekan kerran hevosen kyytiin, kun pidin hänelle kahden päivän alkeisleirin. Leiri oli nimenomaan osa tämän vuoden projektia, jossa testaamme kuukausittain eri urheilulajeja. Tarkoituksena näissä lajihaasteissa on arvioida uuden lajin mielekkyyttä sekä soveltuvuutta oheisliikunnaksi ratsastajalle.

Tytillä ja mulla on varsin erilainen pohja arviointiin. Itse olen harrastanut ratsastusta 11-vuotiaasta lähtien omilla hevosilla lähes päivittäin. Tytillä on monipuolisesti kokemusta erilaisista urheilulajeista, mutta ratsastuksesta tosiaan vain kahden tunnin verran. Kahden ratsastuskerran perusteella ei nyt pääse ihan siihen tuntumaan, mitä kaikkia lihaksia voi tarvita kouluradalla tai millaista kestävyyttä kaivataan maastoradalla, mutta hieman ideaa kuitenkin.

Kolmantena arvioijana oli tällä ensimmäisellä kerralla myös siskoni Nelli. Nellin ratsastuskokemus koostuu nuorempana oman ponin kanssa harrastetusta pikkukisailusta ja sittemmin muutaman kerran vuodessa satunnaisista ratsasteluista.

Tammikuun lajihaasteeseen emme valinneet varsinaisesti mitään uutta lajia, vaan päädyimme meille kaikille tuttuun luisteluun. Peruskoulun liikuntatunneilta ei ollut jäänyt kenellekään traumoja, vaan iloisin mielin suuntasimme jäälle. Aluksi varsin huojuvissa tunnelmissa...


Olen ollut joskus pienenä hyvä luistelija ja harrastanut ringetteäkin, mutta nyt pitkästä aikaa luistimilla oli varsin tasapainoton olo. Kuten ratsastuksessakin, oma asento on merkittävässä osassa myös luistelussa. Suorilla jaloin ja katse alhaalla oli hankalaa pysyä pystyssä varsinkin liikkeessä. Alkukankeuden jälkeen alkoi löytyä hieman rentoutta jo omaan tekemiseen.

Kun etuperin luistelu sujui, testailtiin myös takaperin luistelua, sirklausta, erilaisia kiemuroita ja temppuja. Pyysin Nelliä kuvaamaan, kun luistelen kovaa vauhtia, mutta niitä kuvia ei muistikortilta enää kotona löytynyt, haha :D


Kaverien kanssa kun viettää aikaa luistelun parissa, voi kehitellä erilaisia leikkejä ja temppuja, joilla saa lisää tehoja urheiluun. Erilaiset kilpailut ja viestit onnistuvat tosin helpommin vielä isommalla joukolla.

Yritimme myös tasapainoilla yhdellä jalalla vaaka-asennossa, mutta se näytti lähinnä siltä että olemme juuri kaatumaisillamme. Kyykky-harjoittelussa ei kaatumisilta vältytty, mutta tulipahan se kentän pinta tutkittua tässäkin lajissa.

Notkeutta ja taitoa löytyy
Kun kyykkyliu'un vauhti loppuu, niin kaveri auttaa!
Testailin lisätä vielä tehoa luisteluun kolaamalla lunta pois jäältä. Se oli rankkaa! Ensinnäkin kolaa oli vaikeaa ohjata ja siihen kertyi nopeasti paljon lunta kyytiin. Eteenpäin luistelemisesta tuli samantien paljon vaikeampaa. Ala-asteikäiset tytöt osasivat aurata jään pintaa paljon paremmin kuin minä, niin annoin mielelläni kolan heille takaisin.


Yhtäläisyyksiä ratsastuksen ja luistelun välillä oli ehdottomasti keskivartalon hallinta ja tasapaino. Myös jalkojen lihakset joutuivat töihin, vaikka se ei siinä luistellessa erityisemmin tuntunutkaan. Seuraavana päivänä mulla kyllä tuntui reisissä.

Vaikka oltiin varsin leppoisalla meiningillä luistelemassa, tuli siinä kuitenkin lämmin liikkuessa. Jäällä viihdyimme noin 40 minuuttia, minkä jälkeen suuntasimme nautiskelemaan palautusjuomana kupilliset kaakaota. Ihan hirveästi kauempaa ei olisi luistelukentällä jaksanut pyöriä. Nyt meillä oli mukavaa ja jäi fiilis, että luistelemaan voisi tulla useamminkin :) Luistelu ei ehkä ole ihan paras laji ratsastuksen oheisliikunnaksi, vaikka tuli tässäkin urheiltua.


Luistelun plussat ja miinukset:
+ kehittää tasapainoa ja keskivartalon lihaksia
+ kivaa ajanvietettä kavereiden kanssa
+ edullinen laji
+ ei vaadi paljon varusteita
+ urheilun tehokkuutta voi helposti vaihdella
- tylsä laji yksin harrastettavaksi
- voi käydä pidemmän päälle puuduttavaksi

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***
Tytti: ***
Nelli: ***

maanantai 23. tammikuuta 2017

Maastoilumaantai

Lähemmäs kolme tuntia vietetty tänään satulassa maastoillen


Maanantain maastoilut aloitettiin Riksun kanssa pidemmällä lenkillä. Rakas, sinusta on tullut pullukka -teemalla pidettiin sopivan reipasta vauhtia yllä, tietenkään palauttelevia käyntipätkiä unohtamatta. Riksulla oli oikein sykemittari mukana lenkillä. Yleensä kevyemmillä lenkeillä sykemittari ei toimi Riksun klipatun karvan kanssa, kun kuiva karva on jotenkin niin terävä. Mutta nyt kun hikeä pukkasi tasaiseen tahtiin, niin sykemittarin lätkät pysyivät riittävän lähellä ihoa ja lukemat ilmestyivät mittarin näytölle. Reippaimmilla laukkapätkillä en ihan ehtinyt lukemia tuijotella, mutta taisi syke käydä lähellä 200 bpm (= 200 sydämenlyöntiä minuutissa). Ravissa lukemat oli kaikkea 120 ja 170 bpm välillä riippuen vauhdista, maastosta ja Riksun mielentilasta. Loppulenkillä Riksun mielentila oli selkeästi rennompi ja seesteisempi, mikä vaikutti myös sykkeeseen.

Riksu ei sanonut mitään viereisellä tiellä puksuttavista kuorma-autoista, sauvakävelevistä mummoista, lastenrattaista tai muista asioista, jotka olisi voinut matkalla jännittää. Pahin juttu Riksun mielestä oli sininen lehmien(?) juoma-allas, joka piti ohittaa paniikissa ojan kautta... Muuten matka eteni sujuvasti yli siltojen, läpi alikulkutunneleiden ja ohi kentällä luistelevien koululaisten.

Noin 22 kilsan lenkiltä Riksu palautui oikein hyvin. Satulan ja suitsien pois ottamisen jälkeen syke oli taas palautunut 48-50 bpm lukemiin.

(Lisätietoa sydämenlyönneistä ja sykealueista Hevostietokeskuksen ja Polarin sivuilla)




Rölli sai eilisen tehokkaan kouluvalmennuksen perään kevyemmän päivän. Kierrettiin reilu viiden kilsan käyntimaasto. Riksun urbaanimaastosta poiketen Rölli pääsi metsän siimekseen. Polulla tallustelun lisäksi käytiin rämpimässä myös lumen peittämillä sammaleilla ja harrastamassa pientä mäkikiipeilyä.

Rölli oli alkuun vähän ylipirteä, mutta malttoi kuunnella ohjeita. Pätkällä, jossa yleensä laukataan, Rölli odotti kärsimättömästi laukannostoa, mutta sitä ei annettu. Pettymys oli havaittavissa Röllin kiivaasta puhinasta :D



Erityismaininnan ansaitsevat tämän päivän autoilijat. Silloin tällöin meidänkin maastolenkeillä liikkuu niitä vitsiniekkoja ja ajattelemattomia autoilijoita, jotka tööttäilevät tai vain yksinkertaisesti kaasuttavat liian kovaa vauhtia ohi. Tänään molemmilla hepoilla oli oikein nautinnollista maastoilla, kun autoilijat hiljensivät ajoissa ja ohittivat meidät rauhassa. Röllin lenkillä yksi nainen oikein pysäytti autonsa kehuakseen Rölliä :)

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Hei me jumpataan!

Näin talvella on hyvä aika treenata takapäähän voimaa. Jokunen vuosi sitten en oikein tykännyt innareista, mutta nyt niitä on alkanut eri tavalla arvostamaan voimistavana treeninä. Jumppasarjoissa on se hauska puoli, että niistä voi kehitellä niin monia erilaisia versioita, ettei ainakaan kyllästymään pääse. Jumppasarjat on varsin rankkaa treeniä, joten ei niiden kanssa ei kannata ahnehtia liikaa toistoja.

Jumppasarjat ja erilaiset tekniikkatehtävät ovat tulleet tutuiksi taas tässä parin viime kuukauden aikana. Jumppatehtäviä ollaan treenattu niin itsenäisesti kuin Annan valmennuksissa.

Itsenäiseen treeniin keskiviikkona 11.1. koottiin neljän pienen ristikon, pystyn ja okserin muodostama jumppa, jota hypättiin yhteensä kahdeksan kertaa. Riksu oli jumpan alussa jopa hieman löysä, kun aloitettiin linja ravipuomilla. Parilla kerralla Riksu jopa jatkoi ensimmäisen innarivälin ravissa laukan sijaan :D Pienellä maiskutuksella löytyi se laukkakin.  En tiedä istuinko jotenkin itse vinossa vai mikä aiheutti sen, että Riksu otti aina vasemman laukan innareilla ja piti sen koko linjan ajan. Okserin jälkeen laukka vaihtui kuitenkin helposti taas oikeaan. Eipä kai sillä ole niin suurta merkitystä, kun mentiin suoraa linjaa, mutta jäi hieman mietityttämään. Muuten Riksu jumppasi ihan hyvin ja tuntui jaksavan mainiosti. Parilla viimeisellä kierroksella okseri oli noin metrinen ja siihen oli hyvä lopettaa.


Tämän viikon keskiviikkona jumppailtiin Annan valmennuksissa molemmilla hepoilla. Jumppasarjan lisäksi meillä oli pientä radan pätkää.

Tällä kertaa Riksulla olikin jumpan kanssa ihan eri meininki. Vauhtia riitti! Neljän pystyn, puomien ja kavaletin muodostaman jumppalinjan jälkeen hevoset kerättiin takaisin kontrolliin käyntisiirtymisen kautta. Yritettiin pitää positiivinen asenne siirtymisessä, sillä ei se ollut mikään rangaistus. Toistojen kautta Riksu alkoi itsekin malttamaan mielensä, jolloin tasaisen tahdin pitäminen helpottui. Radalla sain ratsastaa Riksua rauhallisemmaksi, jolloin se oikeasti ehti ponnistaakin esteille eikä vaan vilistänyt yli. Viimeiset esteet tehtiin vähän isompana ja hypyt tuntui oikein kivoilta selkään.


Röllille jumppa selkeästi oli rankempaa ja se alkoikin viimeisillä kierroksilla jo hieman väsähtämään. Mun oli jotenkin taas tosi vaikea päästä mukaan hyppyyn kädellä niin etten ottaisi suusta missään hypyn vaiheessa. Röllin hypyt oli vähän hitaita, mutta kaula liikkui paljon. Otin käytäntöön vanhan kunnon vinkin "harjasta kiinni". Muillakin esteillä kuin jumpalla pyrin pitkään myötäykseen ja rauhalliseen ylävartaloon. Muilla esteillä olikin helpompaa ja sujuvampaa meno, eikä otettu edes puomeja. Rölli on pikkuhiljaa alkanut hoksaamaan esteratsastuksen idean (eikä sekoita sitä enää keilaukseen) ja se yrittää suorittaa puhtaasti. Jumppasarjalla väsymys näkyi takajalkavirheinä ja puomeina. Viimeiselle korjauskierrokselle tultiin jumppa hieman pienempänä ja se onnistui hyvin :)

Yllättävää oli se, että Rölli oli Riksua paremmin kontrollissa esteiden väleissä, vaikka Röllillä olikin estetuntien välillä ehtinyt kertymään neljän viikon hyppytauko.


Loppuun vielä pari videota viime vuoden puolelta. Meillä oli ennen joulua Annan valmennuksessa hyödyllisiä tehtäviä. Alkuverkkana hepat pääsivät nostelemaan koipiaan puomeilla ja varsinaisissa tehtävissä jumppailtiin mm. kolmoissarjaa kaarella.


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Ongelmana istunta

Vuoden ensimmäinen estevalmennus peruttiin paukkupakkasten takia, joten startattiin valmentautuminen koulutunnilla. Eka Maija Väinölän tunti oli viime vuoden puolella ja silloin osallistuin Riksun kanssa. Nyt sunnuntaina olikin Röllin vuoro.

Tykkään erityisesti Maijan tunneissa siitä, että niillä keskitytään paljon istuntaan. Röllin kanssa on ollut ongelmana se, että mun ajatus ja kroppa ei aina ole samalla kartalla. Helposti käy niin, että haluan tehdä jotain (esim. avotaitutusta), mutta se ei onnistu vaikka kädet ja jalat ohjailisivat oikein, kun istunta jumittaa vastaan. Muutenkin Röllin kanssa on ollut jotenkin nappulat vähän hukassa, etenkään laukkaan en ole saanut sellaista oikeanlaista tunnetta. Rölli on edelleen takakorkea, mistä varmaan hetkellinen huonompi tasapaino johtuu. Lisäksi en edelleenkään oikein tykkää Röllin satulasta, mikä todennäköisesti vaikeuttaa myös mun istumista.

Käynnissä ja ravissa työskenneltiin kolmikaarisella kiemuralla, jossa kaariin tehtiin voltit ja volteilla vielä takapään väistöä ulospäin. Alkuun Rölli oli varsin jännittynyt ja potkiskeli takakavioiden kärjillä vain maata, eikä kunnon poljennasta ollut tietoakaan. Kun käyntiin löydettiin rauhaa ja rentoutta, jatkettiin ravissa.

Kolmikaarisen jälkeen tehtäväksi vaihdettiin ympyräkahdeksikko, jossa kahdeksikon sydämestä tehtiin taas väistöä ympyrän reitillä seinän vierelle. Tästä tehtävästä Nelli kuvasi jopa 12 minuutin videon, jätin äänet mukaan (myös toisen ratsukon saamat kommentit). Paljon meillä on erinäisiä ongelmia, jotka vaikuttavat myös toisiinsa. Onneksi seuraava tunti on taas jo sunnuntaina!


Videollakin on havaittavissa meidän tämänhetkisiä ongelmia:

- Sekä ylös- että alaspäin siirtymisissä mun pitäisi ratsastaa enemmän eteen. Useimmiten jään pitämään kädellä, jolloin siirtymistä tulee takkuisia ja tahti täytyy löytää uudelleen

- En uskalla hellittää kädellä riittävästi, sillä tuntuu, että Rölli juoksee alta

- Kun Rölli jännittyy, jännityn yleensä itsekin, vaikka ei pitäisi. Helpommin sanottu kuin tehty

- Laukkatehtävissä Rölli kuumuu, enkä osaa rauhoittaa tilannetta. Tulee lisää jännittystä

- Käytän edelleen välillä ristiriitaisia apuja (ohja&istunta, ohja&pohje)

- Tehtävässä mukana ollut väistö voisi auttaa saaman Röllin paremmin töihin, mutta en ehdi siihen mukaan laukkasiirtymisen jälkeen, kun vain vedän ohjista ja yritän pitää Rölliä hanskassa. Siinä Rölli kuitenkin vain vetää vastaan, jännittyy niskasta ja eikä ainakaan ota takapäätä alle. Ojasta allikkoon

- Laukkaan en löydä otetta ja jään vain könöttämään

- Laukannostoissa oma jalka nostaa ja ajatuskin on mukana, mutta muu kroppa istuu vastaan. Muutenkin pitäisi ratsastaa nostoihinkin ajatuksella enemmän eteen

- Oma ryhti valuu lyttyyn ja paino valuu liian eteen. Pitäisi istua enemmän niin sanotusti takajalkojen päällä, istuinluiden takaosalla. Etukenossa istuessa Rölli saa myös paljon enemmän heilutettua mua

- Teen liikaa hevosen puolesta. Kun sitten jätän sitä enemmän yksin, menee Rölli välillä ihan solmuun jaloistaan

- Käynti jää helposti lyhyeksi ja kiireiseksi

- Ravissa ei polje takaa, välillä alitempoinen

- Harjoitusravissa istuminen on vaikeaa, jolloin otan tukea kädellä suusta

- Istuntaan keskittyminen heikentää vielä kokonaisuuteen keskittymistä. Sitten Rölli poistuu reitiltä/avuilta/tekee omiaan, jota korjaan liian rajusti

- Kun muistan avata lonkat ja istua pystyssä, hevonen liikkuu paremmin. Kaikkeen muuhun keskittyessä lonkat helposti unohtuu ja meno jännittyy