perjantai 31. maaliskuuta 2017

Maaliskuun lajihaaste: SuperPark

Maaliskuun lajihaasteessa ei keskitytty pelkästään yhteen lajiin, vaan tällä kertaa kävimme Tytin kanssa Turussa testaamassa sisäaktiviteettipuistoa nimeltä SuperPark.

SuperPark oli uusi tuttavuus sekä minulle että Tytille. Aktiviteettipuisto oli erityisesti lasten ja nuorten suosiolla, mutta oli paikalla meidän lisäksi muutama muukin aikuinen (toki myös lasten vanhempia) viettämässä päivää rennosti urheillen. Skeittailu jätettiin suosiolla väliin, mutta muuten kierrettiin aluetta useampaan kertaan ympäri. SuperParkissa on monipuolisesti erilaisia pisteitä, joissa pääsee esittelemään taitojaan tai kokeilemaan uusia lajeja.

Lätkätutkassa päästiin laukomaan kiekkoja maaliin ja taululla näkyi, kuinka kovaa vauhtia kiekko lähti kulkemaan. Osuin kyllä maaliin, mutta ei ollut ihan mun laji kuitenkaan :D Pesäpallossa vuoroteltiin, aina toinen syötti ja toinen löi. Samaten tässäkin pallon lentovauhti ilmestyi näytölle tuuletuskuvan kera.


Hikisemmän treenin virkaa edustivat trampoliinilla pomppiminen ja pallopeli, jossa kilpailtiin toisiamme vastaan pehmeitä palloja vastapelaajan tauluun heitellen. Tytti oli entisenä jalkapalloilijana ihan elementissään jalkapalloflipperissä, ja sain mäkin sentään jokusen pisteen siinä kerättyä.

Välillä käytiin viilettämässä polkuautoilla rataa pitkin tai tanssipelissä etsimässä vipinää kinttuihin. Peliareenalla syöteteltiin niin jalkapalloa kuin pelailtiin sählyäkin. Olen aina tykännyt pallopeleistä eniten koripallosta, ja olikin hauska päästä pitkästä aikaa heittelemään koreja.

Vauhti päällä!
SuperParkin päiväranneke maksoi 17 euroa ja sillä olisi saanut olla koko päivän aukiolojen puitteissa (SuperPark avoinna joka päivä 11-20). Me viihdyimme seikkailemassa kolme tuntia ja neljäskin tunti olisi varmaan mennyt kevyesti, jollei auton parkkiaika olisi loppunut.

Urheiluna SuperParkissa puuhastelu ei ollut kovinkaan rankkaa muutamia lajeja lukuunottamatta. Seuraavana päivänä mulla tuntui hieman käsien lihaksissa pallojen heittelyn ja pesäpallon lyömisen seurauksena. Kaikki liikuntahan on jollain tapaa hyväksi, mutta ratsastuksen oheisliikuntana SuperPark ei ole se ykkös vaihtoehto.

Muuten retkeä SuperParkiin voisi kuvailla kivaksi ajanvietteeksi ystävän kanssa. Lapsille näytti olevan ihan mahtava paikka! Pomppulinnaankaan kun me ei päästy ikärajan takia ;)

Miinuksena mainittakoon jonotus. Monissa pisteissä oli ihan järkevästi aikarajoitus vuorolle (esim. trampoliinilla 1 min). Me olimme testailemassa lauantaina kolmen jälkeen, jolloin paikalla oli aika paljon muitakin. Lähes kaikkiin pisteisiin piti jonottaa tai yrittää selviytyä ruuhkassa.


SuperParkin plussat ja miinukset:
+ monipuolisesti lajivaihtoehtoja
+ kivaa ajanvietettä
+ ei vaadi paljon varusteita
+ ei olla kelien armoilla
- jonotus
- varsin kevyttä liikuntaa
- ei erityisemmin apua ratsastukseen

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: *
Tytti: *


Aikaisemmin testissä ovat olleet: tammikuussa luistelu ja helmikuussa salitreeni.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Uutta koulurataa harjoittelemassa

Viime sunnuntaina pyörähdettiin Riksun kanssa oman seuran järjestämissä rataharjoituksissa Tähkäpään maneesilla. Rölli sai jäädä kotiin, kun oli kuitenkin jo aloittanut kautensa kouluratsastuksen parissa pari viikkoa aiemmin.

Ensin tuli pohdittua KN Specialiin osallistumista, koska sen ohjelman osaan jo silmät kiinni ja väärinpäinkin. Skarppasin kuitenkin sen verran, että aloitettiin Riksunkin kanssa kausi helppo A -luokalla, vaikka ohjelma olikin meille uusi tuttavuus. Lyhyen radan helppo A -ohjelmia ei ole kenttäkisoissa juuri koskaan, joten ne rajoittuvat näin maneesikaudelle koulukisoihin ja -harjoituksiin. Kuten Röllin kanssa kisattu helppo A:0, niin myös tämän helppo A:10 -ohjelman jouduin opettelemaan ekaa kertaa. Tämän kertainen rata oli onneksi hyvin looginen ja järkevä, ehkä A-ohjelmien helpoimmasta päästä. Yleensä en tykkää lyhyen radan ohjelmia ratsastaa mun hevosilla, mutta tämä ohjelma oli ihan mukava ratsastettava. Sopi siis oikein hyvin kauden alkuun!


Verkassa Riksu oli alkuun taas mutkitteleva mato, mutta parani työskentelyn myötä. Radalla se tuntui aavistuksen kiireiseltä, eikä pysynyt ihan pehmeänä. Paljon jäi vielä korjattavaa, mutta ihan kelpo rata saatiin esitettyä. Takaosakäännöksissä mua alkoi melkein naurattaa, kun juuri ja juuri hyvällä tuurilla päästiin takaisin linjalle, mistä lähdettiin. Tykkään sen takia juuri enemmän tehdä takareita seinän vierellä, koska siitä saa paljon apua. Muuten Riksun käynti on parantunut paljon siitä pienestä tikityksestä jo isommille askelille, vaikka nyt ei ihan parhainta saatu esitettyä. Ekassa keskilaukassa Riksulle jäi vähän vauhti päälle, eikä saatu selvää siirtymää takaisin harjoituslaukkaan. Vastalaukka tuntui helpolta ja vaivattomalta molempiin suuntiin.

Tuomari tykkäsi meidän menosta ja numerot sijoittuivatkin 6-8 välille. Tuloksena 69,4 %

"Siististi esitetty, ryhdikäkäs & irtonaisesti liikkuva hevonen. Hienoista epätasaisuutta tuntumassa muutamassa kohtaa, muuten oikein korrekti kokonaisuus."

Seuran rataharkoissa kuului tuttuun tapaan starttimaksuun myös videointi, joten tarjolla on nyt jopa kaksi videota radasta. Oma kamera pätki ystävällisesti radan kolmeen osaan, mutta eipä onneksi paljoa missattu pienistä tauoista huolimatta.


keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Miten istut vs. miten luulet istuvasi

Sunnuntaina meillä oli Röllin kanssa Maijan yksityistunti kouluratsastuksen parissa. Työskenneltiin paljon perusasioiden äärellä: siirtymisiä, rehellinen taivutus, pidäte läpi. Ei opeteltu temppuja tai vaikeita tehtäviä, vaan pysyttiin lähes koko treeni isolla pääty-ympyrällä. Silti tai ehkäpä juuri sen takia Rölli oli valmennuksen jälkeen hikisempi kuin koskaan koulutreenin jälkeen.

Olen jo pitkään tunnistanut omat istuntani ongelmat lyttyyn valuvaan ryhtiin ja käsiin, joilla teen helposti liikaa. Pohkeiden käytössä on vielä parannettavaa, mutta olen aina mieltänyt jalkojeni olevan kuitenkin suhteellisen oikeassa asennossa ja paikassa. Esteillä tosin paino ei aina säily jalustimilla hypyssä, mutta muuten en ole mieltänyt jalkojani ongelmaksi.

Joskus vuoden ensimmäisillä koulutunneilla Maija ohjeisti pitämään vasenta nilkkaa kevyempänä. Nyt siihen nilkan asentoon puututtiin toden teolla. Tiedostamattani painan vasenta kantapäätä niin vahvasti alas, että nilkka ja sen myötä koko jalkaa menee ikään kuin lukkoon eikä jousta liikkeen mukana. Korjausliikkeenä mun piti nostaa jalkaa polvesta lähtien ylöspäin, alussa sai jopa tuntua siltä että jalustin karkaa. Myöhemmin etsittiin taas paino päkiälle. Kun Maija hetken korjaustyön jälkeen sanoi, että nyt kantapää on vaakatasossa, tuntui se tosi hämmentävältä. Kantapää tuntui siltä kuin kannus osoittaisi melkeinpä kohti kattoa ja pohje tulisi jo lähes satulahuovan päälle. Piti oikein kurkata alas jalustimeen, miltä siellä oikeasti näyttää. Eikä Maija huiputtanutkaan ;)

Seuraavaksi mun sitten piti tehdä siirtymisiä ympyrällä, ja tuli taas aloittelijaolo. Kun keskityin ylempänä pysyvään, joustavaan nilkkaan, kaikki muu oppi tuntui haihtuvan kropasta ja normaalitkin toiminnot unohtuivat aina sisäpohkeesta ylös katsovaan katseseen. Kun en saanut enää painaa kantapäätä alas, ongelma muutti muotoaan ja vahingossa tulikin sitten kipristeltyä varpaita tai puristettua polvella. Loppua kohti alkoi keskittyminen jo jakaantua moniin asioihin saman aikaisesti ja saatiin tehtyä ihan kivoja siirtymisiä ja laukkavolttejakin.

Se yllätti, kuinka paljon noinkin pieni asia voi vaikuttaa hevoseen. Rölli alkoi suoristua ja kääntyä todella paljon helpommin. Maija huikkaili maasta, että säkäkin alkoi nousta ja vasen takajalka pääsi paremmin töihin, kun mun istunta ei blokannut siltä tilaa enää.

Laukannostoissa on toisinaan ollut ongelmaa, varsinkin vasemmassa kierroksessa. Välillä laukka nousee tasajaloin takajaloilla hypähtäen ja välillä vasen takanen pompahtaa ihan muuhun suuntaan kuin mahan alle polkemaan. Nyt nilkan korjauksen jälkeen näitä huonoja hetkiä tuli paljon harvemmin tai ne olivat huomattavasti lievempiä. Jotenkin oli tosi surullista kuulla, että mun ratsastus on häirinnyt Röllin liikettä niin paljon, mutta nyt sitä aletaan sitten korjaamaan uudella tarmolla. Paljon on merkitystä silläkin, että Röllillä tosi harvoin ratsastaa joku muu kuin minä itse, joten omat vinoudet ja heikkoudet heijastuu Rölliin lähes päivittäin ja vuosien mittaan niistä kehkeytyy sitten näitä ongelmia. Ei voi ainakaan muita syyttää jos hevonen ei toimi!

Myös varusteilla tuntuu olevan osuutensa ongelmassa. Nimittäin tänään Riksua ratsastaessani harrastin istunnan tutkistelua niin omia fiiliksiä tunnustellen kuin peilistä tsekkailen. Riksun satulassa mun on muutenkin helpompi istua, eikä nilkat olleet yhtään niin eri paria kuin Röllin satulassa. Riksun satulassa on helpompi tuntea molemmat istuinluut, kun taas Röllin satulassa yleensä oikea istuinluu tuntuu selvästi vahvemmin.

Valmennuksesta ei ole materiaalia, kun kaikki kuvaajaehdokkaat oli muilla mailla. Aloin tutkia vanhoja kuvia tilalle, yhtä hyvin olen kiinnittänyt nilkkaan huomiota kuvissa kuin ratsailla. Viime vuoden toukokuussa otetussa kuvassa kuitenkin näkyy vasemman jalan nilkan ongelma, kantapää on vahvasti painunut alas. Ja tässä kuvassa ei olla edes missään tehtävässä vaan Röllin taputtelutuokiossa.


PS. 46 päivää kenttäkisakauden avaukseen. Kesä tule jo!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Koulukisat kotitallilla

Sunnuntaina saatiin kisakausi myös koulukisojen osalta käyntiin. Päästiin helpolla, sillä kisat järjestetiin meidän kotitallilla Liedon Ratsastajien toimesta, joten ei muuta tarvinnut kuin hoitaa ratsu kisakuntoon.

Osallistuin vain Röllillä ja meidän vuoro oli vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Kisapäivä sen sijaan alkoi jo ysin aikaan, sillä mun uusi oppilas osallistui lähtönumerolla 6 Riksun kanssa helppo C -luokkaan. Oppilaalle nämä olivat ensimmäiset viralliset kisat, haettiin kokemusta kisamaailmasta. Raviohjelma meni ihan kivasti, mutta laukassa Riksulla oli turhan reipas meininki. Riksu esitteli taitavasti myös rataan kuulumattoman laukanvaihdonkin. Treeniä ja rutiinia vaan lisää! :)

Postauksen kuvat © Tuuli

Kisojen aikataulu oli loppupäivästä jo noin 30 minuuttia myöhässä, mutta olin ajoissa varautunut, joten siihen sovitettu oma aikataulu toimi ihan kivasti. Alkukäynnit kiersin radalla, sitten verkkailua kentällä käynnissä ja vähän ravissakin. Rölli oli varsin varautuneessa mielentilassa enkä saanut sitä missään vaiheessa täysin rennoksi. Oikea ohja on tässä lähiaikoina ollut vaikea saada läpi ja sama ongelma oli nytkin vahvasti läsnä. Jumppailtiin paljon voltteja, väistöjä ja jokunen takaosakäännös käynnissä. Ravissa Rölli kiirehti ja jäin itse helposti liikaa kiinni kädellä, mikä taas johti kaulan lyhentymiseen.


Maneesiverkassa ravi toimi jo paremmin, vaikka Rölli ei ollutkaan täysin avuilla. Ensimmäiset laukat sen sijaan sai jo harkitsemaan startin perumista... Rölli puri kuolaimeen eikä oikein reagoinut jalkaan. Askellaji muistutti enemmän jotain lehmän kulkua kuin kouluhevosen menoa. Mulla oli kädessä ikivanhat valkoiset Rökkelit, joissa ei juurikaan ollut pitoa jäljellä. Onneksi Nelli kävi hakemassa toiset hanskat vaihturiksi, niin löytyi vähän pitoa ohjaankin. Hanskojen vaihto helpotti menoa heti jo itsessään :) Sain kerättyä molemmissa kierroksissa ulkolapaa paremmin kontrolliin ja meno alkoi muistuttaa pikkuhiljaa jo kouluratsastusta.


Helppo A oli päivän viimeinen luokka ja meitä oli siinä vain kolme ratsukkoa, joten verkassa tilaa oli mukavasti ja kaikki kisapäivän ylimääräinen vilinä oli jo tasaantunut. Olin päivän viimeisenä vuorossa, mikä toimi paremmin kuin hyvin meillä, Rölli kun tunnetusti ei ole parhaimmillaan ruuhkassa ja tohinassa.

Rata helppo A:0 ei mun mielestä ole se kaikkein helpoin A-ohjelma eikä ainakaan Röllille se sopivin. Kuitenkin se nyt mentiin, kun tosiaan kotitallilla kisat järjestettiin. Ohjelmassa on useampi laukanvaihto käynnin kautta, missä Rölli helposti kuumuu. Laukasta käyntiin siirtymissä on mulla vielä paljon opettelemista omassa ratsastuksessa, sillä jään taas helposti ratsastamaan siirtymiset liikaa kädellä. Takaosakäännökset ei ole meidän suurin vahvuus (vielä), sillä ollaan opeteltu niitä lähinnä vain itsekseen enkä oikein tiedä miltä niiden kuuluisi näyttää/tuntua kouluradalla. Tällä radalla ne onneksi on aidan vierellä, mikä helpottaa liikkeen hahmottamista.


Verkkaan nähden Rölli toimi radalla varsin kivasti. Tietysti rentoutta ja pehmeyttä saisi olla paljon enemmän. Yritin itse muistaa hengittää ja keskittyä istunnalla jarruttamiseen enemmän kuin ohjasta vetämiseen.

Jo alkutervehdyksessä tuli heti muutama raviaskel, pysähdys laukasta meni vähän romahtaen. Samoin laukasta käyntiin siirtymisissä tuli raviaskeleita. Nyt Rölli pysyi kuitenkin rauhallisempana siirtymisissä eikä kuumentunut pomppimaan tai ennakoimaan omia aikojaan. Molemmat keskiravit mentiin pitkällä sivulla ja ne onnistuivat kivasti, pisteitä kummastakin 7. Rölli tuli varsin näppärästi niissä istunnalla takaisin. Takaosakäännöksistä tuli numeroiksi 6,5 ja 6, mikä oli tällä harjoittelulla omasta mielestäni hyvä tulos.

Laukanvaihdoista käynnin kautta tuli numeroksi 5, samaten lopun kolmikaarisesta kiemurasta. Ne pisteet ainakin kun saisi hilattua ylöspäin, niin oltaisiin lähempänä 63 % tavoittetta. Muut numerot liikkuivat nyt siinä välillä 6-7.

Lopputuloksena 61,8 % tuomarin loppukommetilla "Hyviä pätkiä. Ajoittain painuu kuolaimen alle ja aukoo suuta. Valmistele siirtymiset vielä huolellisemmin." Meitä oli tosiaan luokassa vain kolme ratsukkoa ja tällä tuloksella oltiin toisia.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Ei pulkkamäkeä, vaan pulkkaratsastusta

Laskiainen tuli, laskiainen meni. Samoin kävi lumelle täällä Turun seudulla. Lumesta ehdittiin kuitenkin nauttimaan pulkkaratsastuksen parissa, kun otettiin varaslähtö laskiaiselle perjantaina 24.2.


Pulkkailua varten lumi oli oikein kiva juttu maassa, mutta pyryttävä lumi häiritsi välillä niin eteenpäin näkemistä kuin valokuvaustakin. Onneksi loppua kohti keli parani.

Riksun edellisestä pulkkaratsastelusta olikin jo pari vuotta aikaa, kun viime vuonna ei oikein ollut kelejä ja aikaa samoihin aikoihin. Hyvin meni tauosta huolimatta vanhastakin muistista Riksulla. Kärsivällisyys riitti paikalla seisoskeluun kyytiläisten vaihtojen aikana ja ratsastuksessakin ratsu oli kuulolla kivasti. Molempien pulkkailijoiden kanssa päästiin ottamaan kaikki askellajit läpi.


Myös pulkkailijat Janita ja Samuli pärjäsivät kyydissä oikein hyvin, välillä jopa tuntui tylsältä kun kukaan ei tippunut kyydistä :D Suunnitelmana oli testata myös minisuksia tositoimissa, mutta kiinnityskohdat kenkiä varten olivat liian pienet. Siispä pysyteltiin pelkässä pulkassa. Samuli testaili perinteisen istuma-asennon lisäksi myös polvilla seisontaa, ja sekin onnistui mainiosti.