tiistai 30. toukokuuta 2017

Toukokuun lajihaaste: ilmajooga

Vuoden viidennessä lajihaasteessa testattiin Tytin kanssa jännittävää ilmajoogaa. Ajatus ilmajoogan kokeilemisesta on kutkutellut mielessä jo pidemmän aikaa ja nyt päästiin sitä vihdoin kokeilemaan.

Turussa ilmajoogaa on tarjolla muutamassakin paikassa, mutta meidän kohteeksi valikoitui keskustan Yoga Nordic ja Air Joogan Take Off tunti. Hintaa tunnin kestävälle ilmajoogalle oli 15 euroa, plus joogamaton vuokra 2,5 euroa.


Alku- ja loppurentoutus toteutettiin silkkiliinan sisällä suorana pötkötellen. Tuntui kuin olisin ollut perhosen toukka kotelossaan :D

Meitä joogaajia oli tunnilla joku kymmenen, joten oli hyvin tilaa työskennellä liinan sisällä ilman pelkoa naapuriin törmäämisestä keinuessa. Oman liinan sisällä oli kuin omassa maailmassaan. Silmät vielä kiinni niin sai keskittyä ihan pelkästään omaan hengitykseen ja nollata kaikki ajatukset.

Kun sitten lähdettiin tekemään erilaisia roikkumisia liinan varassa pää alaspäin, niin piti keskittyä tekemiseen enemmän. Alkuun oli tosi jännittävää ja jopa pelottavaa uskaltautua liinan varaan. Roikkumisten välillä tehtiin erilaisia liikkeitä myös joogamatolla joko kokonaan tai jalat liinan sisällä ja kädet maassa. Tykkäsin paljon monipuolisesta "temppuilusta", esim. lankutuksesta jalat liinan sisällä. Tunnelma tunnilla oli mukavan rento ja vaikka monet tehtävät vaativat hyvää kropan hallintaa, ei ilmajooga tuntunut rankalta urheilulta. Seuraavana päivänä tuntui kyllä vatsalihaksissa että oli muutakin tehty kuin köllötelty.

"Anna kehosi, mielesi ja sielusi lentää" - Yoga Nordic

Lopputunnista tehtiin jo mun mielestä haastavampaa riipuntaa, pää alaspäin ja jalat nostettiin ylöspäin. Jo asentoon meneminen jännitti paljon, pelkäsin että tipun tai liina ei kestä. Kuitenkin asentoon pääseminen oli varsin voimaannuttavaa :) Ylösalaisin roikkuminen teki hyvää varsinkin yläkropalle: selkä suoristui ja useissa liikkeissä avattiin rintakehää. Ratsastajillekin tärkeät keskivartalon lihakset pääsivät kuin huomaamatta treeniin. Huonoryhtisenä ja pitkänä ihmisenä se tuli todellakin tarpeeseen. Suosittelen varsinkin istumatyötä tekeviä kokeilemaan!

Ekakertalaisena ilmajoogailijana jännitys oli välillä turhaan jarruna liikkeille ja rentoutumiselle. Varmaan useammilla toistoilla alkaisi luottaa enemmän siihen, että liina oikeasti kestää ja uskaltaisi rentoutua enemmän liikkeissä. Oma allergianuha hieman hankaloitti nenän kautta hengittämistä pää alaspäin ollessa, mutta siitäkin selvittiin.

Tunnin jälkeen oli oikein hyvä fiilis :) Viime syksynä kävin parin viikon välein Yin-joogassa, ja siihen verrattuna ilmajooga oli mielestäni hauskempi kokemus.


Ilmajoogan plussat ja miinukset:
+ irtautuminen arjesta ja ajatuksista
+ hyvää mielenhallintaa
+ monipuolisesti koko kropalle tekemistä
+ ei tuntunut urheilulta
+ vapauttava tunne kun uskalsi luottaa liinaan ja omaan tekemiseen
+ selkä suoristui kuin huomaamatta
- alkuun jopa pelottavaa
- tottumattomana liinan paine tuntui välillä ikävältä

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ****
Tytti: ***½

Aiemmin toteutetut lajihaasteet:
tammikuun luistelu
helmikuun salitreeni
maaliskuun SuperPark
huhtikuun pyöräily

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kisareportaasi: Ypäjän kenttäkisat 13.5.

Viime lauantaina päästiin vihdoin avaamaan kisakausi kenttäratsastuksen osalta! Ypäjällä kisailtiin ratsastusseura Skaran järjestämissä kisoissa, Riksu osallistui tuttariin ja Rölli harrasteeseen. Tai siis virallisestihan ne ovat 90 ja 80 cm luokat nykyään ;)

Tiesin alusta asti, että päivästä tulisi kiireinen, joten kävin heti kansliassa asioinnin jälkeen opettelemassa molemmat esteradat Metsäkentällä. Päivän kisasuoritukset alkoivat Riksun kouluosuudella noin 9.45.


Riksu oli verkassa alkuun taas kerran mato, ei oikein halunnut tulla apujen väliin. Kun sai etupään hallintaan, takapää seilasi jossain muualla. Lavat lähti myös helposti seikkailemaan omille teilleen... Työskentelin paljon siirtymisiä ja väistöjä, jotta saisin koko Riksun kropan samoille raiteille. Alaspäin siirtymisissä Riksu halusi vain juoksennella kättä vasten. Se oli hyvin turhauttavaa, varsinkin kun viimeistelyssä perjantaina se toimi tosi hyvin.

Juhlakentän puolella valmistautuessa tein vielä siirtymisiä, joissa Riksu toimi jo pehmeämmin ja kuuliaisemmin. Keskiravit lähti ilmavasti, kunhan muistin huolehtia taas suoruudesta. Laukassa Riksu ei ehkä ollut parhaimmillaan, vaikka olikin suht yhteistyökykyinen.


Radalla (Tutustumisluokan kouluohjelma 2016) oli edelleen samoja ongelmia lapojen hallinnan kanssa, erityisesti kulmat oli haastavia. Mun inhokkitehtävä S-kiemura heti radan alussa onnistui jopa huonommin kuin yleensä, en tajua miten se voi olla niin vaikeaa tehdä puolivoltti vasemmalle ja oikealle. Siitä kuitenkin huonoimmat numerot, 5,5 ja 5. Siirtymiset sentään onnistuivat paremmin kuin verkassa. 5 askeleen käyntisiirtymästä tuli oikein kommentiksikin pehmeät siirtymiset ja numeroksi seiska. Myöhemmissä tehtävissä toivottiin oikeutetusti pehmeämpää tuntumaa. Istunnasta kuitenkin alakertaan arvosanaksi seiska.

"Sympaattinen yritteliäs ratsu. Takaosalle lisää kantovoimaa, niin etuosa kevenee."
Tuloksena 65 % eli -52,5 ja tuloslistalla sijalla 19/36.


Suunnitelma oli mennä hyppäämään rataesteet heti perään. Olin pakannut iskälle mukaan kassiin Riksun suojat ja panssarin, jotka otettiin heti kuolaintarkistuksen jälkeen käyttöön. Metsäkentän laidalle päästyäni kuitenkin porttivahti ilmoitti tulevasta verkan lanaustauosta. Kolme minuuttia kestävä tauko pidettäisiin heti kun verkkaan ehtineet ratsukot olisivat hypänneet ratansa. Jo tässä kerroin olevani menossa vielä toisella hevosella kouluradalle ja kysyin pääsisinkö ennen taukoa hyppäämään Riksun kanssa vielä radan. Se ei sopinut...

Siinä vaiheessa mulla ei ollut vielä kauhea kiire ja jäin odottelemaan taukoa. Kun kaikki verkan ratsukot olivat ratansa hypänneet, ei kuitenkaan tapahtunut mitään. Kukaan ei tuntunut tietävän mitä tapahtuu ja millaisella aikataululla. Toimihenkilöt pönöttivät paikoillaan, kukaan ei kerännyt verkan esteitä pois lanauksen tieltä. Tosin kukaan ei tiennyt edes millä koneella/laitteella kenttä lanataan. Minuutit kuluivat ja mitään ei tapahtunut. Oli todella turhauttavaa! Mulla alkoi tulla kiire valmistelemaan Rölliä omaan vuoroonsa joten lähdin pois, erittäin ärsyyntynein fiiliksin.


Ärsyntyneisyys onneksi laantui Rölliä kuntoonlaittaessa, ja verkassa sain taas keskittyä vain omaan tekemiseen. Rölli taas oli varsin jännittynyt ja sulkeutunut kuoreensa verryttelyn alussa. Onneksi en jäänyt odottelemaan Metsäkentän puuhastelua, vaan sain tehtyä Röllin kanssa suunnittelemani pitkän verkan, sillä se tuli hyvin tarpeeseen. Ravissa taivuteltiin paljon ja yritettiin etsiä rauhallisuutta ja renotutta. Laukassa Rölli sentään toimi ihan mallikkaasti, vaikka se on kotona taas ollut hieman ravia vaikeampaa välillä.

Harrasteessa kouluohjelmana oli Harrasteluokan kouluohjelma 2016, jossa nyt ei tehtäviä ole paria ympyrää enempää. Se sopi tähän jännitystilaan kuitenkin paremmin kuin hyvin. Olin jo kotona päättänyt keventäväni kouluradan raviosuudet, se kun on sallittua ja auttaa paljon Röllin ratsastamisessa. Harjoitusravista ei olisikaan tullut mitään, kun rentoutta ei juurikaan löytynyt.


Radalla valmistautuessa Rölli pelästyi liikahtavaa tuomaria ensin, mutta toisella ohituksella meni jo ohi rohkeasti ja pysyi avuilla. Rata kokonaisuudessaan olisi saanut olla paljon rennompi, mutta ihan tasaisesti onistuttiin ja tehtävät osuivat täsmällisesti kirjaimien kohdalle. Rölli kuitenkin kulki jännittyneesti lyhyellä kaulalla ja lonksutteli kuolainta matkan varrella. Ehkäpä saatiin pari ekstrapistettä mustasta väristä ;)  Itse en olisi antanut näin hyviä pisteitä. Varsinkin istunnan arvosana 8 oli yllättävä valinta!

"Sujuva, täsmällinen suoritus. Hyvää työtä! Käynti saisi olla rennompaa, matkaavoittavampaa."
Tuloksena 70,79 % (-43,8) ja tuloslistalla toinen sija.

Sijoituksista ja tuloksista ei tosin ollut tietoakaan koko päivänä, koska en kerennyt tsekkailemaan kännykästä Equipe Onlinea ollessani joka hetki kiireinen muiden juttujen parissa.


Koulukokeiden jälkeen ei muuten olisi ollut kiire esteille, mutta harrasteen maasto-osuus alkaisi jo yhdeltä. Röllin koulustartti oli noin 11.40. Siitä nopsaan Röllille varusteiden vaihtoa ja Riksu traikusta ulos. Naapuritraikun Janita oli suorittanut omat esteet jo aiemmin, joten hänet saatiin nakitettua apulaiseksi mukaan. Apulainen oli tarpeen, jotta sain hypättyä molemmat (lämmitellyt) hevoset samalla reissulla.


Hyppäsin Röllin ekana, jotta se ehtisi huilata edes hetkisen kauemmin ennen maastoa. Just ehdittiin hyppäämään harrasteen rata ennen kuin verkkaan tuli taas lanaustauko... (Tosin tällä kertaa lanaustauko oli annetun aikataulun mukainen, siitä plussaa). Pari verkkahyppyä ja radalle.


Harrasteen 80 cm esterata oli varsin yksinkertainen 7 esteen rata, jossa ehkä vaikein kohta oli vitosen jälkeen kurvi kutoselle. Siinä täytyi huolehtia riittävästä ulkojalalla kääntämisestä ja suoristamisesta.

No, miten se rata sitten meni? Varsin vauhdikkaasti, mutta kuitenkin ihan kivasti. Sain tehtyä suunnittelemani askelmäärät kaikkiin suhteutettuihin väleihin. Paitsi se kurvi vitoselta kutoselle. Rölli lähti viilettämään sarjan jälkeen jotain epämääräistä ristilaukkaa ja kurvi valui ulos ilman suoristamisen hiventäkään. Siitä sitten ihan ratsastajan huolimattomuudesta johtuva puomi mukaan. Kuitenkin pysyttiin edelleen toisella sijalla 4 virhepisteestä huolimatta.


Vaihdettiin Janitan kanssa ratsuja ja lähdin Riksun kanssa verkkailemaan. Riksu jäi varsin etupainoiseksi esteiden jälkeen, vaikka hypyt itsessään olivat hyviä. Ei tarvinnut Riksunkaan kanssa ottaa monia verkkahyppyjä, vaan hetken jonottamisen jälkeen päästiin radalle.


Riksun rataan olin ihan tyytyväinen, vaikka siinäkin oli korjattavaa. Osasin kuitenkin reagoida ajoissa lähestymisiin ja paikat osuivat hyvin. Riksu keksi pientä lisähaastetta radalle kyttäillessään metsän puoleisella lyhyellä sivulla aidan viereisiä tukkeja ja polulla kulkevia ihmisiä. Sama juttu ollut ennenkin, joten ei tullut mitenkään yllärinä. Herra 9v kenttähevonen pelkää tukkeja, huoh. Ehkä hieman oikoreittiä tuli sen puolen kurveihin, mutta selvittiin kuitenkin ajoissa valmiiksi esteille. Ei ehkä se tyylipuhtain rata, mutta puhdas rata!

Nollarata nosti pari pykälää tuloslistalla ja maastoon lähdettiin sijalta 15./36.


Esteiden jälkeen laitettiin hepat traikkuun siksi aikaa kun kävin kiertämässä maastoradat. Harrasteen ekat lähtijät olivat jo verkkailemassa, kun iskän kanssa lähdettiin kiertämään rataa. Sen verran kiirettä piti, että pyöräiltiin radat läpi kertaalleen. Normaalisti kuvaan yleensä maastoesteet radankävelyssä, mutta nyt jätin senkin suosiolla väliin. Onneksi Ypäjän maastot on mulle sen verran tuttuja ja radat niin helppoja ja loogisia, että pystyn tällaisella reippaammallakin kierroksella oppimaan reitit kerrasta. Viikon tai parin takainen vedenpaisumus vesiesteillä oli tainnut vaikuttaa reittivalintoihin, sillä harrasteessa ei ollut vesiestettä ollenkaan ja tuttarissakin pakollisesta portista pääsi kuivan maan kautta. Muuten ihan kivat radat alkukauteen, mukana kuitenkin jokunen uusi tai ainakin maalattu estekin.


Röllin vuoro oli harrasteessa toiseksi viimeisenä, joten ehdittiin laittamaan heppa kuntoon ilman paniikkia. Verkassa oli aika tohina ja hiekka pöllysi. Rölli keräsi kierroksia ja jotain ratsastajan kuskaamistakin oli havaittavissa. Esteen jälkeen kaasu hirtti pari kertaa kiinni. Eikö se kuitenkin ole hyvä että intoa riittää? :D


Maastorata alkoi helposti parilla tukilla, sitten suoralla tiellä vauhti kiihtyi mutta kontrollissa ylitettiin kolmonen. Nelonen oli alashyppy, johon sai taas jarrutella vauhdikasta Rölliä. Vauhdin kanssa oli aika lailla tekemistä, mutta esteiden kanssa ei ollut ongelmaa. Mökkilinjalle lähestyessä Rölli oli vauhti päällä ja vahva, eikä läheskään kaikki pidätteet menneet läpi. Mielenkiintoinen loikka ekalle mökille, toiselle tultiin jo vähän paremmin kontrollissa.



Kaksi pystykuvaa © Leena Kahisaari

Maastoradalla normaalisti vesieste vähän hidastaa vauhtia, mutta vettä ei nyt ollut. Siispä jouduin paljon jarruttelemaan itse, jotta ei ihan viiletettäisi päättömästi. En ehtinyt keskittyä esteiden välillä paljoakaan kelloon. Vasta loppuradalla ehdin kelloa vilkaista ja reagoida jäljellä oleviin sekunteihin (joita oli aivan liikaa jäljellä). Rölli tuntui sen verran vahvaltaja menevältä, etten kuitenkaan uskaltanut kääntää sitä voltille kuhmuraisella pellolla. Niimpä monien monien pidätteiden saattelemana saavuttiin maaliin 26 sekuntia ennen ihanneaikaa. Kuudesta sekunnista siis sakotettiin 2,4 virhepisteellä.

Lopputuloksena yhteensä -50,2, joka riitti toiseen sijaan. Jes! Tein hyvät loppuverkat Keskikentällä, minkä jälkeen Röllin pesu. Tulokset tuli tosi nopeasti (plussaa!). En edes ehtinyt kylmäsuojia laittaa Röllille ja silti myöhästyin palkintojenjaosta hetkisen.

Rölli sai palkinnoksi ruusukkeen lisäksi 70 euron lahjakortin ja ison purkillen elektrolyyttiä. Kivat palkinnot :)


Kiiren vilkkaa ratsun vaihto ja taas verkkaan. Riksussakaan ei ollut lainkaan väsymyksen merkkejä, mutta sentään se oli alusta asti paremmin kuulolla. Paikoitellen lavat taas menivät eri reittejä kuin muu kroppa, mutta pikkuvikoja. Hypyt onnistui helposti tukeille ja kulmalle. Lähtöalue oli verkasta aika kaukana, joten sinne sai lähteä jo hyvissä ajoin.


Lähtöalueella Riksu alkoi jo herätä tulevaan koitokseen ja keräsi hieman kierroksia. Sutjakasti lähti suokkipoika laukalle lähtömerkin saatuaan. Alkuradalla oli vähän enemmän tekemistä (esim. katto, ylöshyppy, kapea -tehtävä) joten vauhti jäi siellä ehkä hieman turhan maltilliseksi. Tällä kertaa muistin tsekkailla kelloakin ja lisätä loppuradalla hitusen vauhtia, että tultiin maaliin ajassa. 13 sekuntia alle ihanneajan, että vähempikin kaasutus olisi ehkä riittänyt.

Riksun kanssa meno tuntui helpolta ja kivalta, sai nauttia menosta :) Puhdas maasto nosti meidät kahdeksannelle sijalle. Eli ruusuke napsahti Riksullekin! Lopputuloksena -52,5

Tämä ja seuraava kuva © Leena Kahisaari

Rataesteiden aikataulujen ärsytyksestä huolimatta kisapäivä oli onnistunut ja hyvillä mielin päästiin kotiin. Vaikka olikin kiireitä, tykkäsin siitä että maastot alkoivat jo yhdeltä. Yhden päivän kisareissuksi kahdella hevosella päivän kesto klo 7-18 oli oikein mukavaa vaihtelua.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Lumi haittaa harrastamista

Viimeksi mainitsinkin jo, että kenttäkauden ensimmäiset kisat vappuaatona Ypäjällä jouduttiin perumaan reilun 10 sentin lumikerroksen takia. Kuukausikin ehti jo vaihtua huhtikuusta toukokuuhun, mutta edelleen lumi haittaa harrastamista. Viime viikolla satoi taas kahtena päivänä lunta niin paljon, että kenttä muuttui valkoiseksi. Tottahan toki juuri näinä lumisina päivinä meillä oli ohjelmassa estehyppelyä. Ja kuten ajankohtaan kuuluu, ulkokausi on jo alkanut ja esteet tietenkin jo kentällä...


Tiistaina oli Riksun päivä suunnata itsenäiseen estetreeniin. Iltapäivällä alkoi hiljalleen tuprutella lunta ja myöhemmin tuli jokusen tovin reippaammin rakeita. Lykkäsin ratsastusta parilla tunnilla suunnitellusta eteenpäin, jolloin raekuuro ehti loppua ja lumikerroskin pikkuhiljaa jo sulaa pois. Vähäsen kuitenkin nauratti kun varustauduin toukokuussa estetreeniin toppatakin ja tilsakumien kera.

Lumi ei tuntunut hidastavan Riksua, vaan ehkä jopa päinvastoin. Vauhtia ja energiaa riitti taas vaikka muille jakaa! Ennen lumen tuloa ajatuksena oli ottaa muutamia vähän isompia hyppyjä, mutta koska pohja ei ollut lumisena täysin priimakunnossa, pidettiin estekorkeus maltillisena. Ehtii niitä isompia esteitä harjoittelemaan sitten taas myöhemminkin.



Keskiviikkona meillä piti olla estevalmennus kentällä Röllin kanssa. Kauniissa aurinkoisessa kelissä ehdittiin lanaa kenttä ja rakentaa esterata lähes valmiiksi. Sitten alkoi taas "raekuuro", joka tällä kertaa kestikin toista tuntia. Kentälle kertyi hetkessä muutama sentti lunta, joka plussakelissä muodosti jo parissa askeleessa tilsat hevosille. Niimpä turvallisuussyistä suuntasimme maneesiin muutama kavaletti ja puomi mukanamme. Työskentelimme ilman jalustimia ns. estekoulua, eikä ollut huono vaihtoehto sekään. Rölli tuli jumpattua kivasti läpi, ja omat reidet kiitti seuraavana päivänä treenistä.

Onneksi sää muuttui edes hieman keväisemmäksi loppuviikkoa kohti. Alunperin lauantaillekin oli luvattu lunta, ja pelkäsinkin jo että nämä toisetkin kenttäkisat peruttaisiin. Ei sentään! Lauantaina oli varsin kiva keli ja ihana fiilis startata kausi. Kenttäkisoista lisää sitten seuraavassa postauksessa!




Tiistai 9.5. klo 18.40 ja keskiviikko 10.5. klo 20.30

torstai 4. toukokuuta 2017

Vappusuunnitelmat meni vaihtoon

Innostus kauden ensimmäisistä kenttäkisoista vaihtui pettymykseen vapun aatonaattona, kun lunta tuprutteli maahan sentti toisensa jälkeen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Ypäjälle kertyi niin paljon lunta, että kisaajien turvallisuuden vuoksi kisat peruttiin. Varusteet sentään ehdittiin kiillottaa, kun oppilas oli mukana auttamassa.


Sunnuntaina herättiin lumiseen aamuun, mutta onneksi lumi lähti sulamaan siitä reippaasti. Kahdentoista aikaan kentältä olikin jo lumi sulanut ja pääsin pitämään siellä estetuntia. Lopputunnista menoa tuli häiriköimään rankka raekuuro, jota karkuun mentiin maneesin suojaan. Iltaa kohden keli parani ja vappua saatiin viettää auringonpaisteessa.


Vappupäivänä otettiin ilo irti ja puhallettiin hepoille ilmapalloja koristeeksi kuvauksiin. Riksu otti pallonauhan ihan rauhallisesti, mitä nyt hieman yritti niitä maistella. Rölli taas ei päästänyt ensin ilmapallon kanssa lähellekään vaan jännitti ja puhisi kovin. Otettiin avuksi siis herkut! Siinä leipää mutustellessa unohtui pelotkin, ja pallon kanssa sai lähestyä, koskettaa ja lopulta pallonauha kiinnitettiin kaulan ympärille.

Laitumella pojat keskittyi lähinnä tärkeimpään eli syömiseen. Välillä sain heitä hieman hätisteltyä liikkeelle, mutta se keskeytyi useampaan otteeseen rapsuttelutuokion vuoksi. Mikä onkaan parempi tapa viettää vappua kuin parhaan ystävän kanssa? <3