perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kesäkuun lajihaaste: frisbeegolf

Ennen juhannusta ja perinteisiä mölkky-pelejä käytiin testaamassa kesäkuun lajia, frisbeegolfia. 

Minun ja Tytin muodostamaan testitiimiin saatiin lisävahvistusta, kun Tytin vanhemmatkin lähtivät kokeilemaan golfaamista frisbeillä. Tytti oli käynyt pelaamassa kerran aiemmin, ja me muut olimme ensikertalaisia. Frisbeegolfradalla oli melkein jo ruuhkaa ja hetki ehdittiin odotella, että edellinen jengi sai heiteltyä omat vuoronsa. He olivat enemmänkin pelanneilta, sen verran taidokkaasti lähti frisbeet korin suuntaan. Oli ihan jännä nähdä ennen omaa vuoroa, miltä sen heittelyn kuuluisi oikeasti näyttää ;)

Mukana meillä oli kuusi erilaista frisbeetä. Frisbeet oli saatu lainaksi testailua varten, omia kun ei ihan yhtä kertaa varten raaskinut ostaa. Lyhyille puttausheitoille oli oma lötkö frisbeensä, mutta muuten sen enempää frisbeen ominaisuuksista tietämättä testailtiin kukin erilaisia välillä vaihdellen. 


Täällä Varsinais-Suomessa frisbeegolfratoja on paljon, joten valinnanvaraa ja vaihtelua on tarjolla. Liedossakin on kaksi rataa. Nyt meidän ratavalinta osui Paimioon. Paimion radalla on 9 väylää. Väylät oli sopivan lähekkäin toisiaan niin, että seuraavaan oli aina helppo löytää ilman suurempia suunnistustaitojakin. Yhdeksän tuntui hyvältä määrältä, niiden suorittamiseen meni noin tunti. 

Ekalla radalla olin niin hukassa ja frisbeillä tuntui olevan ihan oma tahto. Pelin edetessä opin vähän parempaa tekniikkaa ja kiekot lähtivät enemmän oikeaan suuntaan. Pitäydyin kuitenkin heittämään mielummin vähän lyhyempiä heittoja. Yrityksillä heittää kovaa frisbee lähti useimmiten jonnekkin muualle kuin oli tarkoitus.

Kurkkasin frisbeegolfradat.fi-sivustolta, että Joroisissa Kotkaharjun radalla väyliä on 39. En tiedä pelaako joku ne kaikki peräkkäin, mutta se varmaan alkaisi jo tuntua lihaksissa. Nytkin yhdeksän väylän jälkeen ja seuraavana päivänäkin heittokäsi tuntui aika väsyneeltä.


Suurimpana yhtäläisyytenä ratsastuksen ja frisbeegolfin välillä oli mun mielestä se, että tekniikalla on väliä. Kuka vaan voi ratsastella ja heitellä frisbeetä, mutta niin vaan ne hevoset ja frisbeetkin tuntuu tottelevan paremmin kun vähän tietää mitä tekee ;)

Kuitenkaan frisbeegolf ei ole mun mielestä kovinkaan ihmeellinen laji ratsastuksen oheisliikunnaksi. Laji on varsin toispuoleinen, koska heitot lähtee aina samalla kädellä. Toki enemmän pelanneet varmaan käyttävät keskivartalon lihaksia enemmän kuin tämmöinen ekakertalainen. Neljästään pelatessa peli eteni aika leppoisasti, ei tarvinnut kiirehtiä heittelemään heti uudestaan. Kävelyä tuli aika paljon ja sai nauttia ulkoilmasta. Olisi ollut mielenkiintoista seurata askelmittarilla tai SportTrackerillä, paljonko sitä matkaa tulikaan talsittua.


Lainafrisbeillä laji on ilmainen, sillä radoille ei ole pääsymaksua. Yhdelle frisbeellä hintaa on nopean tutkimuksen mukaan 15-35 euroa. Muilla radalla liikkuvilla pelaajilla näytti niitä olevan useampi kymmenen laukussa. Eli kyllä rahaa saa palamaan tässäkin lajissa.

Lempparilajiksi frisbeegolf ei tällä kokeilulla noussut, vaikka ihan mukavaa ajanvietettä olikin. Hieman ärsytti, kun tuuli nappasi toisinaan kiinni kiekkoon. Ja tietenkin juuri sillä heitolla kun olisi muuten ihan varmaan heittänyt täydellisesti... :D


Frisbeegolfin plussat ja miinukset:
+ edullinen
+ kivaa puuhastelua yhdessä
+ erilaisilla väylillä ja radoilla helposti vaihtelua
- vaihtelevat olosuhteet vaikeuttaa, mm. tuuli, sade
- toispuoleinen lihasten käyttö

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: *
Tytti: *


Aiemmin toteutetut lajihaasteet:
- tammikuun luistelu
- helmikuun salitreeni
- maaliskuun SuperPark
- huhtikuun pyöräily
- toukokuun ilmajooga

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Laiminlyödyt koulutunnit

Silloin kun Tumppi oli täydessä kisa- ja treenikunnossa, oli mun valmentautuminen kouluratsastuksenkin saralla varsin säännöllistä. Ja eihän siitäkään ole kuin noin neljä vuotta ;) Sen jälkeen ohjatut koulutreenit ovat olleet varsin vähäisiä ja hyvin epäsäännöllisiä.

Röllin kanssa sentään oli pientä yritystä skarppaamiseen asian suhteen, kun talvella valmentauduttiin koulutunneilla useammankin kerran. Ulkokauden alkaessa aikataulut meni sen verran ristiin, että treenit jäivät unholaan.


Viime keskiviikkona päästiin Röllin kanssa pitkästä aikaa koulutunnille, kun Annan valmennuksiin saatiin kouluryhmä pystyyn. Normaalisti treenataan Annan valvonnassa esteitä kahden viikon välein.

Kyllä tulikin hyvään saumaan koulutreeni. Isolla kentällä kun itsekseen ratsastaa, meininki on enemmän tai vähemmän haahuilua. Vaikka nyt tunnilla ei ihmeempiä tehtykään, tuli hevonen ratsastettua kuulolle ja varsin rennoksi. Myös kuskin istuntaa ja apujenkäyttöä saatiin taas (ainakin hetkellisesti) parempaan kuosiin.

Kotiläksynä ollaan harjoiteltu samoja juttuja, mm. ympyrän pienentämistä ja suurentamista, väistöjä kaikissa askellajeissa ja paljon paljon siirtymisiä keskittyen rentouteen ja pieniin apuihin. Kuulostaa helpolta, mutta kyllä niissä ihan puuhaa on riittänyt ja tulee riittämään. Jos vaikka tässä kesän mittaan ottaisi toisenkin tunnin!


Kenttähevosten monipuoliseen treeniin kuuluu paljon muutakin kuin vain koulu- ja esteratsastusta. Laukkaradalla pääsee näppärästi tekemään niin kevyet hölkkäilyt kuin kestävyystreenitkin. Riksun kanssa ollaan myös ajeltu kärryillä.

Rölli testaili viime viikolla juoksutusta kahdella ohjalla. Alkuun meinattiin mennä useammankin kerran solmuun, mutta takaa suoritetun ohjasajon kautta ympyrätkin onnistuivat kaikissa askellajeissa. Varusteina toimivat ravivaljaat rinta- ja häntäremmeineen, jotta Rölli vähän tottuisi niihinkin taas. Ehkäpä jossain vaiheessa uskaltaisi laittaa kärrytkin perään.

Vajaa pari viikkoa ehditään puuhastella ja treenailla vakavamminkin, ennen kuin on taas seuraavien kisojen aika. Niinisalon kenttäkisat kutsuvat kangasmetsiin 8.-9.7.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kisareportaasi: Ypäjän kenttäkisat 14.6.

Kauden toiset kenttäkisat kisailtiin taas Ypäjän maisemissa. Hevosopiston järjestämällä Kisaviikolla kenttäratsastusta oli tarjolla tiistaina ja keskiviikkona. Me reissaisimme kisapaikalle keskiviikkona, kun osallistuin molemmilla hevosilla 90 cm luokkaan (entiseltä nimeltään tutustumisluokka). Ekaa kertaa molemmat hepat oli samassa luokassa, ennen kun Riksu on ollut joko vaikeammassa luokassa tai saikkuilun takia poissa pelistä kokonaan.

Tuttariin oli ilmoittaunut 50 ratsukkoa, joten se jouduttiin jakamaan. Erityisplussa järjestäjille, jotka osasivat hienosti ajatella meitä kahdella hevosella kisaavia (joita oli muutama). Lähtijämäärää ei jaettu tasan puoliksi, vaan ensimmäisessä puolikkaassa oli 32 lähtijää ja toisessa 18. Tämä jako antoi hevosen vaihtoon enemmän aikaa, varsinkin maasto-osuuden lähtöajat olisi muuten olleet turhan lähekkäin.


Aamu alkoi aikaisin, lähdettiin kotitallilta klo 5.45 ajelemaan kohti Ypäjää. Perillä kävin heti kävelemässä esteradan Derbykentällä ja asioimassa kansliassa. Siitä ensimmäinen ratsu kuntoon ja verkkaa kohti. Riksun vuoro oli luokan neljäntenä, noin kello 8.15. Verkassa oltiin hyvissä ajoin ja ehdin työstää Riksun varsin kivaksi.

Ei Riksu ihan suora ollut milloinkaan ja lapojen hallinta hukkui toisinaan. Pysähdykset ravista tuntui tällä kertaa olevan erityisen hankalia. Käyntiin siirtymiset sentään onnistui ihan ok ravista sekä laukasta.


Kouluohjelmana tuttarissa oli K.N. Special, kivaa vaihtelua sille ainaiselle tuttarin omalle ohjelmalle. Rata ei lähtenyt kovinkaan mallikkaasti, sillä jo alkutervehdys meni hiippailuksi ja valui ohi pisteen. Linja sentään pysyi lähes suorana. Loivalla kiemuralla meinasi tulla kiire päästä takaisin pitkälle sivulle. Keskiravissa tuli turhaa kiirettä eikä liikkeeseen saatu ilmaa alle. Sen jälkeen meno onnistui taas hetken sujuvammin.

Toinen voltti ei osunut ihan keskelle lyhyttä sivua, ja sitä seurannut käyntiosuus jäi jännittyneeksi. Laukkaosuus onnistui varsin kivasti :) Tosin laukasta käyntiin siirtymisessä tuli jokunen turha raviaskel.


Radasta jäi ihan kiva fiilis, vaikka toki aina parannettavaa riittää. Nyt sain ratsastettua mielestäni paremmin hevosen ns. yhdellä raiteella ja kulmiinkin päästiin paremmin kuin viimeksi.

"Sujuva suoritus, tahdikas ja rento hevonen. Huolellinen ratsastus" kommentoi tuomari.

Tuloksena 67,20% ja jaettu 10. sija


Riksun kouluosuuden jälkeen olikin hyvin aikaa ruuvailla hokit ja vaihtaa varusteita, sillä estekoe alkoi vasta ysiltä. Derbykenttä oli edellisen päivän sateiden jälkeen aamulla vielä kovin märkä ja paikoitellen mutainen. Röllin vuoroon mennessä se olikin jo ehtinyt kuivahtaa jo aika hyvin. Riittävällä hokituksella Riksunkin kanssa selvittiin olosuhteisiin nähden hyvin.


Verkka oli hiekkakentällä ja nurmella sai ottaa vielä yhden hypyn yksinäiselle pystylle. Käytin hyppymahdollisuuden, jotta Riksu saisi tuntumaa nurmipohjaan. Riksu oli innokkasti menossa eikä ollut märästä pohjasta moksiskaan.

Radalla mutakohdissa otin vähän kiinni ja ponnistuspaikat mielummin lähelle kuin lentäen kaukaa. Hieman mutkittelua oli havaittavissa suhteutetuissa välissä, mutta puhtaasti selvittiin maaliin asti. Nollarata nosti tuloksissa jaetulle 8. sijalle.


Röllin kouluvuoro oli vasta noin kello 11.45 joten Riksun esteradan jälkeen oli hyvä tauko maistella eväitä ja katsella muiden suorituksia.

Sen verran olin laiskotellut aikasena aamuna, etten ollut letittänyt Rölliä kotona. Kuntoonlaiton yhteydessä sitten taiteilin harjaan ranskalaisen letin. Olin tekeleeseen hyvinkin tyytyväinen verkkaan asti. Siellä letti alkoi löystyä pomppiessaan liikkeen mukana. Radalla se sitten lähti purkaantumaan lopullisesti ja niskan jouhet heiluivatkin laukassa jo valtoimenaan. Noh, aina ei voi onnistua.


Kouluverkassa Rölli oli aika vauhdikas, mutta keskittyi yllättävän hyvin. Laukka tuntui ravia rennommalta ja kokoaminen onnistui helposti. Kuitenkin tuli työskenneltyä vähäsen liikaa sillä Röllin keskittyminen alkoi herpaantua oman vuoron lähestyessä. Verryttelyn edetessä olin jo pohtinut esittäväni kouluradan raviosuudet satulassa istuen, mutta päädyin kuitenkin keventämään. Näin Rölli pysyi edes hieman rennompana ja kuuliaisempana radalla.


Radalle olisin kaivannut vielä enemmän rentoutta ja rauhallisuutta tekemiseen. Ravi- ja laukkaosuudet meni ihan ok. Käynti jäi kiireiseksi ja lyhyeksi, mikä näkyi myös pisteissä.

Tuomarin loppukommentit Röllin radalle: "Sujuva suoritus, paljon hyviä kohtia."

Rölli sai 1,5 pistettä vähemmän kuin Riksu, prosentteina tulos 66,6 %. Tuloksissa Röllin kanssa oltiin koulun jälkeen jaetulla 13. sijalla.


Taas varusteiden vaihtoon ja hokitukseen, siitä esteverkkaan. Rölli oli esteillä kovin epätasainen. Kaarteissa jäi välillä jopa hitaaksi, mutta esteiden lähestyessä heitti taas pään ylös ja ryntäsi. Ja aina kun Rölli näitä omia ratkaisujaan yrittää tehdä, ei paikat oikein onnistu ja hypyistä tulee kummallisia. Nyttenkin paikat ajautui turhan lähelle esteitä ja Rölli hyppäsi vinoon vasemmalle hakeakseen tilaa. Sama homma tuli sitten oikeasta tai vasemmasta kierroksesta. Sain loppujen lopuksi korjattua menoa edes vähäsen maltillisemmaksi ja hyppyä suoremmaksi.


Nurmen puolella otin Röllinkin kanssa vielä verkkahypyn pystylle ennen rataa. Se onnistui hyvin ja hyvillä mielin päästiin aloittamaan rata Derbykentän toisesta päästä. Kakkos-kolmos linjalla en keskittynyt kunnolla askelmäärään, joten siinä meni rytmi rikki ja paikka kolmoselle pohjaan. Rölli skarppasi kuitenkin hyvin eikä ottanut puomeja.

Matka jatkui seiskalle puhtaasti. Sen jälkeen taas oma keskittyminen herpaantui, kun mieleen pompahti ajatus, että ohhoh Rölli hyppää nollaradan. Radan viimeisenä esteenä oli okseri-pysty-sarja, johon tultiin ihan mallikkaasti sisään. Sen verran kuitenkin ajatuskatko vaikutti johonkin, että okserin etupuomi tuli alas takajalalla. Höh!

Pudotuksen myötä tipahdettiin Röllin kanssa tuloslistalla sijalle 19.


Vuorossa oli taas lepohetki niin hevosille kuin ihmisillekin. Maastot alkoivat tuttarin osalta neljältä. Ruokailujen jälkeen käytiin iskän kanssa kävelemässä maastorata. Olin kuullut monen ratsastajan kauhistelevan rataa, vaikka omaan silmään se näytti kivalta ja ihan helpolta.

Tutustumisluokan 90 cm maastoradan maali oli samassa paikassa kuin helpon 105 cm lähtö. Lenkkeilemään kun oltiin alettu, niin kierrettiin samalla reissulla myös se helpon ratakin. Eipä näyttänyt pahalta sekään, paljon yksittäisiä esteitä ja sarjat/suhteutetutkin oli pääasiassa suoralla linjalla.

Molemmat radat tuli tällä kertaa myös kuvattua ja kuvat esteistä löytyy mun kuvasivulta.


Aamupäivällä märkää liejua ollut Keskikenttä oli hyvin ehtinyt kuivua iltapäiväksi ja pelitti hyvin maastoesteiden verkka-alueena. Hyppyihin tarjolla oli neljää erilaista tukkia ja kulmaeste. Riksu oli reippaana menossa ja hyppäsi hyvin, joten en ottanut montaa hyppyä. Matkaa Keskikentältä laitumen lähtöalueelle oli jonkin verran, joten lähdin hyvissä ajoin sinnepäin käppäilemään. Luokan alussa verkkakentän reunalla ei ollut ketään lähettäjää, joten sai itse vahtia kelloa.


Lähtöalueella oli vielä pieni harrasteen mökki verkkaesteenä, mutta en kokenut tarpeelliseksi hypätä sitä. Vähän ravia ja laukkaa nurmella alle ja sitten lähtöviivalle odottelemaan omaa vuoroa.

Rata lähti liikkeelle ripeästi. Ykkösen jälkeen maassa oli pari raitaa sahanpurua siirretyn maastoesteen jäjiltä, ja Riksu hyppeli niiden yli innarina :D Muuten meno oli suoraviivaista ja helppoa. Esteitä ennen Riksu antoi varsin kivasti takaisin ja esteiden jälkeen lähti taas hyvin etenemään. Isolle vedelle oli hivenen liikaa vauhtia joka aiheutti hippasen epätasaisaisuutta rantaviivalla. Siitä saatiin kuitenkin hyvin taas rytmistä kiinni ja matka jatkui sujuvasti.

Loppurata jatkui samalla meiningillä, helposti ja sujuvasti. Jopa niinkin sujuvasti, että ennen kahta viimeistä estettä sain taas alkaa jo jarrutella ettei tultu liikaa aliaikaa. Maalissa hyvillä mielin ilman virheitä!


Riksun ja Röllin starttien välillä oli 50 minuuttia, joten aika kiirettä piti. Riksun kanssa kävin keventelemässä muutaman kierroksen kentällä, sitten hevosen vaihto. Vähän teki pahaa iskeä heppa traikkuun noin vähällä loppuverkalla, kun yleensä keventelen maastoradan jälkeen 15-20 minuuttia kunnes maitohapot lähtevät lihaksista. Nyt ei ollut moiseen aikaa, jos meinasi ottaa Röllin kanssa alkuverkkaa alle.


Röllikin oli verkassa energinen ja reipas. Ostin pari viikkoa aiemmin Röllille meksikolaiset suitset, jotta sain gägin taas käyttöön maastoa varten. Viimeksi harrasteessa Rölli painoi menemään kimblewikickin jarruista välittämättä. Gägin kanssa jarrut toimi kevyesti ilman tappelua.

Röllikin hyppeli verkassa hyvin, vaikkakin omaan mieleenkiintoiseen tyyliinsä. Ekalla kerralla kulmalla Rölli pelästyi jotain toista hevosta tai jotain, sillä teki pienen mutkan hypyn aikana. Seuraavalla kerralla meni sujuvasti ja suoremmin.


Röllin kanssa hyppäsin pienen mökin laitumen puolella, vähän löysä hyppy mutta helposti yli. Rata alkoi reippaasti, vaikkakin ykköselle kiihdytteltiin hieman lähelle. Esteet ylittyivät matkan varrella ilman ongelmaa. Kutosena oli hauta, johon ratsastin vahvasti. Rölli eteni hyvin eikä meinannutkaan pysähtyä. Varmuuden varalta Rölli teki kyllä jättimäisen loikan haudan yli ;)

Myöskään Röllin kanssa esteissä ei ollut ongelmaa, mutta hieman menoa hankaloitti hidas kääntyminen. Molemmilla vesitehtävillä kaarre lähti valumaan ulospäin. Jälkimmäisellä vedellä (josta video on kuvattu) kurvi meni niinkin pitkälle, että ei osuttu seuraavalle esteelle keskelle. Tai hyvä että osuttiin edes lippujen väliin :D Sen verran reunasta ylitettiin mökkieste, että mun vasen jalka kaatoi lipun. Siitä ei onneksi virheitä tule!

Kapealle risulle ohjaus toimi taas jo paremmin, helposti osuttiin siinä lippujen väliin vaikka este oli kapea ja lähestyminen oli tässäkin kaarella. Röllinkin kanssa sai jo vähän himmailla viimeisellä suoralla ettei tullut aliaikaa. Röllinkin kanssa tehtiin nollarata :) Hienot hepat, hyvä mieli!


Röllin kanssa kävin rauhassa hölkkäilemässä kentällä, ja loppukävelyt suoritettiin hiekkateillä. Riksukin pääsi vielä kävelemään iskän talutuksessa. Lopuksi molemmat hepat pääsi vielä pesulle.

Olin taas juuri saanut hepat valmiiksi ja traikkuun odottelemaan, kun jo kuulutettiin palkintojenjakoon. Riksu oli puhtaalla maastolla noussut kolmanneksi! Kurkkasin Equipesta tulokset matkalla kohti Derbykenttää. Rölli oli myös nollamaastolla noussut useamman sijan, mutta ärsyttävästi jäänyt sijalle 9, kun 8 sijoittui. Ilman rataesteiden puomia Rölli olisi ollut neljäs... Hyvä suoritus kuitenkin molemmilta hepoilta! Iloisin mielin lähdettiin kotimatkalle. Ja kyllä illalla uni maistuis taas pitkän päivän jälkeen.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Ritari ja kaksi puomia

Kaksi viikkoa sitten kisattiin Turun Ratsastajien estekisoissa Artukaisissa. Kisaratsuksi valitsin Riksun ja Rölli sai jäädä odottelemaan illan itsenäisiä estetreenejä. Kisat oli sen verran pienet, että kiireen välttämiseksi otin vain yhden hevosen mukaan.

Riksu osallistui avoimeen 90 cm luokkaan ja Suomi 100 -teemalla järjestettyyn suokkiluokkaan, joka kisattiin 100 cm korkeudella.

Kaikki kuvat © Henni-Leena Helenius


Tarkoitus oli tehdä ysikympissä tasaisella tahdilla nollaa perusradalla ja uusinnassa kiristää hieman tahtia ja oikaista pari mutkaa. Rata lähti ihan kivasti käyntiin, kunnes kaarre vitoselle valui ulos enkä saanut kunnolla suoristettua. Oman hitaan reagoinnin ja Riksun vinouden takia tuli pikkuaskel ja pudotus.

Koska uusintaan pääsy meni siinä, päätin testata pienet tiet siinä loppuradalla. Sarjalle lähestyessä tuli taas suoristamisongelma. Paikka a-osalle tuli lähelle, jolloin välissä piti reagoida heti eteen. Se onnistui ja selvittiin ilman puomeja. Viimeiselle esteelle saatiin taas jo paremmin rytmistä kiinni ja se ylittyi helposti. Oma puomiin johtanut moka jäi vaan ärsyttämään, kun Riksu muuten hyppäsi hyvin.



Ysikympissä olin viimeinen lähtijä ja metrissä eka, joten ei paljon tarvinnut verkata. Hieman odottelua, jokunen hyppy ja radalle. Nyt yritys oli jättää ne tyhmät mokat tekemättä ja tehdä vaan puhdas rata.

Meni sekin suunnitelma mönkään heti kakkosella. Ykkösen jälkeen Riksu lähti hieman viilettämään oikoreittiä sen suunnitellun kaaren sijaan. Pulleampi kaarre tai edes pari pidätettä matkalla olisi tehnyt lähestymisestä kakkoselle toimivamman. Nyt itse olin työntämässä kaukaa ja Riksu teki pikkuaskeleen. Herkempi hevonen olisi varmaan kieltänyt, mutta Riksu suoritti urheasti. Paikka vaan oli niin pohjassa, ettei puomilta voinut välttyä.


Kakkosen jälkeen rata jatkui paremmin, mutta Riksu kaipasi selkeästi vahvempaa tukea jalalla kuin kysyäkseen, tietääkö se kuski siellä kyydissä nyt mitä haluaa. Maaliin päästiin kuitenkin vain yhden mokan saattelemana. Sillä tuloksella oltiin kolmen ratsukon luokassa toisia. Olisihan se voittajan saama satanen kyllä kelvannut... Lohdutuspalkinnoksi saatiin luokkasponsori Suomen Ratsutarvikkeen jakama lahjakortti ja lippis.