lauantai 26. elokuuta 2017

Kisareportaasi: Keuruu 19.-20.8. suokkien kenttämestaruus

Viime viikolla meillä oli kauden tärkeimmät kisat, suomenhevosten kenttämestaruudet. Kisat järjestettiin Keuruulla ja mukaan lähti vain Riksu. Röllilläkin olisi ollut kvaalit kisaan tai sitten se olisi voinut mennä tuttaria, mutta päätin keskittyä vain Riksun kisaan.

Matkaan lähdettiin jo perjantaina aamupäivällä ja perillä Keuruulla oltiin neljän maissa. Kävelytin Riksun matkan jäljiltä ja se pääsi sitten karsinaansa lepäilemään ennen illan viimeistelyratsastusta. Kisa-apulaisena mukana tällä kertaa oli siskoni Nelli. Majoituttiin kätevästi tallin viereisessä aitassa, joten ruokinnat hoitui näppärästi aamuin illoin.

Perjantain ratsastuksella Riksu oli oikein mukavalla tuulella ja liikkui rennosti mutta kuitenkin atiivisesti. Työstin muutamia kohtia kouluradasta, mm. väistöt ja keskilaukkaa kaarella. Meno tuntui helpolta ja lopetettiin hyvillä mielin. Riksu pääsi vielä suihkuun, jotta olisi aamun koulukokeessa puhdas ja kiiltävä ;)


Meidän majoitukseen kuului sekä lauantaina että sunnuntaina herkullinen aamupala jolla jaksoi hyvin pitkälle päivään. Riksu sai myös oman aamupalansa totuttujen rutiinien mukaan kuuden maissa. Letittämässä olin kasin aikaan ja sen perään lähdettiin puunatun ratsun kanssa verkkailemaan. Meille oli arvonnassa osunut lähtövuoro luokan ensimmäisenä, mistä en erityisemmin ilahtunut...

Verryttely oli maneesissa ja rata kentällä. Aamulla ei satanut, mutta edellispäivien sateet oli tehneet kentästä paikoitellen aika märän ja niljakkaan. Ei Riksu maneesissakaan tuntunut niin hyvältä kuin perjantaina, mutta kentällä ei ainakaan loistettu. Yleensä Riksu ei juurikaan välitä erilaisista pohjista, mutta nyt siitä tuli jotenkin entistä enemmän mato. En saanut sitä pohkeen ja ohjan väliin vaan kaula, lavat, maha ja takapää seilailivat kaikki omia reittejään.


Olin tyytyväinen kun muistin radan (FEI:n CCIP* kenttäkilpailuohjelma 2014), mutta muuten jäi kyllä huono fiilis radasta. Kauden tärkein kisa ja niin vain ratsastus oli vain ajelehtimista. Pitkästä aikaa keräiltiin pari 5,5 arvosanaa.

Toisessa pohkeenväistössä heräsin siihen, että pitäisi vissiin vaatia vähän enemmän hevoselta. Ensimmäinen laukannosto onnistui kivasti, mutta sen perään meinasin unohtaa mihin oltiinkaan menossa. Riksu ei mennyt kulmiin, mikä taas hankaloitti tehtävien suorittamista. Varsinkin keskilaukkaan lähtö pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa oli tuskaa, kun hevonen oli niin vimpula ja takapää roikkui sisällä. Jäätiin siitä omasta tasosta kauas. Videolta kun katsoo, niin ei tiedä onko kyseessä tallikisojen helppo C vai kenttämestaruuksien koulukoe.

Tuomari C: "Hyvä tahti, mutta muoto/tuntuma vaihtelee. Pehmeyttä lisää siirtymisiin." 61,11%
Tuomari M: "Hevosella on kivat perusliikkeet. Saisi olla paremmin ohjan ja pohkeen välissä ja käyttää itseään paremmin. Tsemppiä :)" 62,41%

Tuomareiden kommentit allekirjoitan täysin. Tulokseksi saatiin 61,76 % (-57,4) jolla pidettiin perää sijalla 8/11.


Koulukokeen olikin useampi tunti aikaa ennen iltapäivän estekoetta. Katsottiin loput suokkien koulukokeet ja lepäiltiin. Keskipäivällä käytiin ohjatusti kävelemässä maastorata, joka oli aika mutkikas eikä oltaisi todellakaan löydetty oikeaa reittiä ilman radan suunnittelijaa Kallea. Oltiin ekaa kertaa Keuruulla joten maastot ei olleet tuttuja, lisäksi risteileviä polkuja riitti moneen suuntaan.

Iltapäivällä tuli muutamia sadekuuroja. Kuten jo aamulla oltiin arveltu, rataesteet siirrettiin maneesiin. Verkka sentään pystyttiin pitämään kentällä, ettei ihan päivä venähtänyt iltaan.


Riksu punki esteverkassakin aika vahvasti sisäpohjetta vastaan ja irvisteli pidätteille. Kierros pysyi samana koko meidän verkan ajan, joten työstin oikean laukan vastalaukkana kuntoon. Ekalla lähestymisellä pystylle Riksu ei kuunnellut ja tulikin niin pohjaan että puomi tuli ihan kunnolla mukaan. Sen jälkeen oltiinkin jo skarpimpaa poikaa!

Kuvat vesileimojen mukaan © Janne Antila / Tanja Ukkonen


Maneesissa sai ottaa yhdet hypyt pystylle ja okserille. Käytin ne saatiinkin ihan kivat hypyt. Maneesi tuntui tosi pieneltä kun sinne oli rakennettu yhdeksän esteen rata. Esteet ei olleet onneksi ihan tapissa, mutta tekemistä riitti kuitenkin. Ja se yksi okseri joka oli kai maksimimitoissa, näytti isolta.

Rata lähti isommasta paikasta liikkelle. Sen jälkeen ehkä molemmilla tuli varovaisempi vaihde silmään. Yritin olla nyppimättä, mutta mielummin ratkaisin paikan lähelle kuin kauas. Yritin myös hakea tilaa mahdollisimman paljon reunoilta, mutta parissa kohtaa Riksu pääsi hieman oikaisemaan. Muuten Riksu oli urhea ja varsin terävä sekä pelasti taitavasti ratsastajan virheitä. Sarjalle oli aika tiukka tie ja siinä lavat jäi vähän ulos roikkumaan. Vaikka paikka oli ihan hyvä, tuli puomi mukaan a-osalta. Hyvin kuitenkin skarpattiin b-osalle. Isolle okserille varmistelin vähän turhankin paljon. Riksu oli taitava ja ansaitsi paljon taputuksia radan jälkeen.



Muillakin oli vaikeuksia mahtua pieneen maneesiin. Vain kaksi ratsukkoa selvitti esteet ilman virhepisteitä. Meidän 4 virhepisteen tuloksella noustiin kolme sijaa, ja oltiin ensimmäisen päivän jälkeen 5./11. 

Riksu läpäisi eläinlääkärin tarkastuksen helposti. Vaikka taisi yrittää kertoa olevansa nälkäkuoleman partaalla kun yritti ahmia kaikki mahdolliset heinänkorret ja puun oksat varusteiden riisumisen aikana. Ei sentään tarkastuksen aikana, se vielä puuttuisikin!


Illalla käytiin Nellin kanssa vielä kiertämässä maastorata kertaalleen. Samassa tuli napattua kuvatkin maastoesteistä. Itse esteet oli helppoja ja yksinkertaisia, pääsosin yksittäisiä maastoesteitä. Muutama este myös hypättiin molemmista suunnista. Tuttari hyppäsi varmaan puolet meidän radan esteistä. Haasteita tuli kuitenkin mäkisestä maastosta ja kiemuraisen reitin muistamisesta.


Näin yöllä painajaista, että meillä menisi Riksun kanssa maastoradalla 6 minuuttia, kun suokeilla oli ihanneaikana 4 minuuttia ja 4 sekuntia. Vähän jännitti aamullakin, että kuinka paljon mahtaa kurvit, mäet ja kolme vesiestettä (lätäkköä lähinnä) hidastaa meidän matkaa.

Maastoesteverkassa Riksu oli kuitenkin reippaalla päällä, joten ei ainakaan energiasta olisi puutetta. Otin muutamia hyppyjä, jotka Riksu teki hyvin. Ekoilla raviympyröillä oli lievää kiemurtelua havaittavissa, mutta kun päästiin enemmän vauhtiin, niin ratsukin liikkui suorempana.


Lähtö oli loivaan ylämäkeen, mutta saatiin kuitenkin rata kivasti käyntiin. Pidin hyvää vauhtia alusta lähtien. Riksu vastasi hyvin niin jarruun kuin kaasuunkin, oli oikein ilo ratsastaa. Ekalla vedellä vähän himmailtiin vauhtia, mutta sitten taas menoksi. Ei minkään moisia ongelmia esteillä, Riksu suoritti oikein taitavasti. Loppuradan alashypyllä otin varuiksi raviin, Riksu tosin oli sitä mieltä että maastoradalla kuuluu laukata mutta totteli kuitenkin. Maalissa oltiin hyvissä ajoin, helpon ihanneaikakin alittui. Vähempikin kaasuttelu olisi riittänyt mutta tulipa testattua että myös näissä olosuhteissa Riksun vauhti ja kestävyyskunto riittää hyvin.


Sen verran kiltit maastoesteet oli, että 11 ratsukon luokassa vain kaksi ratsukkoa sai estevirheitä. Aikavirheitä tuli näiden lisäksi vain yhdelle ratsukolle. Oliko siis liian helppo rata vai ratsukot niin taitavia? ;)

Knuutilan Veikko ja Lotta-Katariina Lehtonen jyräsivät edelleen ja nappasivat vaatimattomasti viidennen kultamitalinsa. Meidän sijoitus ei parantunut vaan jouduttiin tyytymään viidenteen sijaan. Tyytyväinen sai olla kyllä Riksun maastokokeeseen, uljas musta oli ihan liekeissä :) Puomin päässä oltiin taas mitalista, kuten ekallakin kerralla mestaruuksissa (vuonna 2014).

perjantai 18. elokuuta 2017

Kaikki valmiina!

Keuruulla ollaan valmiina suomenhevosten kenttämestaruuden koitoksiin. Viimeistelyratsastuksessa paikan päällä Riksu tuntui aika letkeältä ja kivalta, sekä karsinassa se söi ja joi hyvin.

Arpaonni ei meitä lähtöjärjestyksessä ihan suosinut, sillä starttaamme mestaruusluokkaan ensimmäisenä kello 9.25. Mukana on yhteensä 11 ratsukkoa ja kova taso vaikuttaisi olevan. Tulokset päivittyvät reaaliajassa Equipe Onlineen. Pitäkää peukkuja :)


Nyt nukkumaan ja aamulla virkeänä kisaamaan!

torstai 17. elokuuta 2017

Kisareportaasi: Keravan kenttäkisat 13.8.

Rölli pääsi yksinään kisareissulle, kun suunnattiin viime sunnuntaina Keravalle kenttäkisoihin. Kisoissa oli jaossa myös SM-mitalit joukkueille, mutta meidän seura ei saanut joukkuetta kokoon harmillisten loukkaantumisten ja aikatauluhaasteiden vuoksi. Muuten oltaisiin menty joukkueessakin tuttaria (90 cm), mutta nyt siis kisailtiin ihan normaalisti luokkapalkinnoista. Riksu sai jäädä kotiin lataamaan akkuja suokkien kenttämestaruuksia varten.


Meidän kouluvuoro oli noin puoli 10. Nytkin saatiin lähteä kotitallilta varsin aikaisin matkaan. Oltiin hyvissä ajoin perillä ja ehdinkin kävellä esteradan ennen kouluverkkaan lähtöä.

Rölli oli alkuun verkassa varsin kiva, joskin mun täytyi keskittyä ratsastamaan sitä vähän rauhallisempaan tahtiin. Käynti- ja ravityöskentely onnistui ihan kivasti, mutta laukassa Rölli oli turhan vahva. Oikeaan kierrokseen oli myös hyvin paljon vaikeampi saada taivutusta läpi rehellisesti. Helposti kävi niin, että kun etupään sai hallintaan niin takapää valui omille teilleen.


Viikonloppuna oli ympäri Suomea karmeaa keliä ja myrskyä. Pakkasin Keravallekin mukaan kaikki omistamani sadevaatteet ja paljon vaihtovaatteita, mutta kävi kerrankin tuuri ja sää pysyi kauniina koko päivän. Tai no pari pientä sadekuuroa osui kohdalle, mutta ne eivät haitanneet.

Keravalla on kouluosuus ja maastorata nurmella, joka onneksi oli hyvässä kunnossa sateista huolimatta. Riittävällä hokituksella selvittiin hyvin epätasaisellakin verryttelyalueella ja radalla.


Omaa koulurataa ennen tein vielä ravista pysähdyksiä sekä laukka-ravi siirtymiä. Rölli ei ollut ihan parhaimmillaan vaan jäi jännittyneeksi niskastaan.

Radasta selvittiin kunnialla, vaikka kouluaitojen vierestä ura olikin jo mössööntynyt paikoitellen mutaiseksi. Kevensin raviosuudet taas kerran, kun kerran siihen on mahdollisuus. Keskiravin Rölli esitti hyvin (vaikka ei ihan ekasta askeleesta lähtenytkään) ja saatiin siitä arvosanaksi 8. Sen jälkeen siirtymässä harjoitusraviin Rölli jäi vähän roikkumaan enkä ehtinyt valmistella käyntisiirtymistä kunnolla. Siirtyminen menikin sitten selvästi ohi pisteen ja jäi muutenkin turhan kiireiseksi. Lopun käyntipätkäkin meni turhan lyhyillä askelilla ja hätäisesti.

Laukka olisi saanut olla aktiivisempaa ja ryhdikkäämpää, mutta en uskaltanut laittaa lisää painetta. Tuomarikin kaipasi ajatusta enemmän ylämäkeen. Rölli lisäsi oman mutkan ohjelmaan, kun pitkällä sivulla kouluradan aita tuli yhtäkkiä eteen. Ei suokkipoika selvästikään mahdu lyhyelle radalle! Pieni törmäys aidan kanssa, josta seurauksena laukanvaihto. Sen jouduin korjaamaan lyhyellä sivulla ravin kautta, ei se sen enempää onneksi aiheuttanut häiriötä.


Olin aika yllättynyt kun saatiin tulokseksi 68,33 %. Sillä tuloksella oltiin koulun jälkeen jaetulla 9. sijalla 40 lähtijän luokassa.

Tuomarin loppukommentit radasta: "Hyvä, että käytit kevennysmahdollisuuden ravissa. Hyvät siirtymiset. Varo ettei hevonen pääse kuolaimen taakse. Valitettava laukanvaihto lyhyellä sivulle."


Oli hyvin leppoisa kisapäivä, kun oli vain yksi hevonen. Koulun jälkeen vaihdettiin rauhassa varusteita ja suunnattiin esteverkkaan. Ei ollut ruuhkaakaan, vain yksi tai kaksi ratsukkoa meidän kanssa samaan aikaan. Rölli hyppäsi hyvin kunhan muistin olla itse pystyssä esteen päällä.


Radalla tuli sekä hyviä että huonoja hyppyjä. Kolmoselta tuli eka puomi, kun ratkaisu ponnistuspaikasta jäi liian myöhäiselle. Sen jälkeen meno jäi matkusteluksi, reitti valui vain oikeaan suuntaan päin ja laukkakin hyytyi. Se kostautui sarjalla johon tuli hyvin löysä hyppy sisään, väliin yhden laukan sijaan kaksi askelta ja b-osalta puomi mukaan. Vitoselle otin paikan lähelle, koska Rölli ei ollut jalan edessä. Isolla kaarteella ehdin ottaa laukkaa taas aktiivisesti ja kutoselle tulikin parempi hyppy vähän kauempaa. Kutosen jälkeen meinasin pienen hetken jo unohtaa radan, mutta onneksi seiskan numerokyltti pisti silmään ajoissa. Reitti kuitenkin kärsi tästä ja hypystä tuli kummallinen. Kasi viimeisenä taas sentään hieman sujuvammin. Ei mikään hyvä rata, eikä kyllä tuloskaan. 8 virhepistettä rataesteiltä tiputti meidät 10 sijaa, listan sijalle 18.


Loppuverkkailun ja eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen Rölli pääsi huilaamaan traikkuun useammaksi tunniksi. Iskän kanssa käytiin lenkkeilemässä tuttarin sekä helpon maastot. Maastoesteiden kuvat tulossa mun kuvasivulle. Mukana radalla oli paljon viime viikon treenissä harjoiteltuja esteitä, pari tarkkuutta vaativaa linjaa mutta ei mitään pahoja tehtäviä.

Kävellessä verkkaan Rölli oli aika laiska jopa, mutta sitten joku kilahti päässä. Käynnissä Rölli tarjosi ravia ja ravissa laukkaa. Ohi laukkaavat hevoset eivät auttaneet rentouden etsinnässä. Rölli yleensäkin kerää vähän kierroksia maastoverkassa, mutta nyt se stressasi tosi paljon. Ihan stressivaahto nousi kaulaan. Meno oli sen verran epätasaista että hypyissä oli vähän vaikeaa nähdä paikkaa. Verkkaesteet oli kuitenkin sen verran pieniä että selvittiin niistä kunnialla.


Lähtökarsinan läheisyydessä Röllin kierrokset oli jo hiukan laskeneet eikä se enää steppaillut käynnissä. Rata lähti ihan hyvin käyntiin. Kuitenkin laukka jäi turhan lyhyeksi, vaikka tuntui että edettiin ihan hyvin . Otin myös esteille tavallista enemmän vauhtia pois. Rölli ei katsonut esteitä, mutta ei tuntunut niin rohkealta ja reippaalta kuin esimerkiksi viime viikon treeneissä. Turha lähteä työntämään kaukaa, kun ei lähde ja tulee pikkuaskelia ja rikoja rytmiin. Paikat vähän lähempänä esteitä ja pystyttiin jatkamaan sujuvammin.


Katsoin alkuradalla kelloa ja seuraavaksi vasta loppuradan vesitehtävällä. Sitten tulikin kiire. Siinä Rölli vastasi hyvin jalkaan ja lähti etenemään. Sen verran oli esteillä himmailtua, ettei ihan saatu aikaa kiinni. Tuloksena maastosta kolme sekuntia yliaikaa eli -1,2 virhepistettä. 

Tuloksella -56,7 oltiin kolmen osakokeen jälkeen tilalla 13, kun 10 sijoittui. Arvokkaita oli taas rataesteiden puomit... 

Maastoradan video on aika mössöä, iskä ei ollut huomannut, että tarkennus oli jäänyt puolitiehen tällä kertaa.

Nämä kolme kuvaa © Heidi Lammi

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Heinäkuun lajihaaste: suppailu

Viime kuussa oltiin Tytin kanssa kesälomalla Prahassa. Samaan reissuun mahdutettiin myös kuukauden lajikokeilu, joka heinäkuussa oli suppailu. Suppailussa yhdistyi urheilu ja kulttuuri, sillä seikkailimme suppailulautojen kanssa pitkin Prahan keskellä kulkevaa Vltava-jokea, jolta näki hienosti molempien rantojen nähtävyyksiä. Käytiin loman aikana toki turisteina kiertelemässä paikkoja myös kävellen, mutta joelta sai kivan erilaista näkökulmaa.

Meille osui kohdalle ihan mahtava keli, oli aivan tyyntä ja aurinko paistoi. Sateella ja tuulella ei varmaan olisikaan niin kiva laji. Suppailuretki aloitettiin kalkkilaivan kapteenina, mutta takaisin tullessa oli rusketustakin tarttunut pintaan ihan huomaamatta.


Meidän suppailuun kuului alkulämmittelynä täytettävien lautojen pumppaus sekä kuivaharjoittelu laiturilla. Meillä oli tosi kiva ohjaaja, joka osasi neuvoa hyvin. Hän myös toimi kuvaajana, jotta saatiin myös kuvamuistoja mukaan :)

En ole mikään suuri veneilyn ystävä ja pelkään kulkea keikkuvilla laitureilla, joten alkuasetelma suppailuun ei välttämättä ollut se paras mahdollinen. Olen aina luullut, että mulla on ratsastuksen myötä kehittynyt hyvä tasapaino, mutta kuinka väärässä olinkaan. Tosin asiaan vaikutti myös asento, joka ei todellakaan ollut rentoutunut.

Ennen pystyyn nousemista harjoiteltiin melontaotteita polvillaan istuen. Siinä oli ihan mukava istuskella aina omaa vuoroa maihinnousuun odotellessakin. Kuten ohjaajamme sanoi, vaikeaa oli seistä sup-laudalla kun oltiin paikallaan. Kun pääsi vauhtiin, pysyi tasapainossakin helpommin.

Jännitin tosi paljon seisomaan nousemista ja se näkyi toteutuksessakin. Polvet ei meinannut kantaa ensimmäisellä yrityksellä, mutta sitten toisella kertaa kovempi tsemppi päälle ja onnistuin. Seisomaan nousuja tulikin matkalla useampi, kun reilun kahden tunnin reissun aikana käytiin pari kertaa evästauolla maankamaralla. Lisäksi ylitettiin Vltava-joen pieni pato/vesiputous turvallisesti ylityskohdan kulkureittiä pitkin kävellen.


Mentiin leppoisaa vauhtia maisemista ja rauhallisesta tunnelmasta nauttien. Kyllä siltikin koko kroppa sai treeniä. Pari kolmen vedon jälkeen melaa vauhdettiin puolelta toiselle, joten työskentely oli aika symmetristä molemmille puolille. Huomasin jännittäväni välillä varpaita kippuraan, mikä teki jaloista varsin tönköt. Yritin rentoutua ja joustaa polvilla, jolloin kropasta sai enemmän voimaa melomiseen. Puupökkelöinä seistessä kädet sai tehdä paljon enemmän hommia, että pääsin edes eteenpäin. Lämpimässä kelissä ihan hiki virtasi siinä suppaillessa.

Vltava-joessa seilasi meidän lisäksi muutama jokiristeilyalus sekä lähempänä turistikeskittymää paljon polkuveneitä. Risteilyalukset ja muut moottoriveneet nostattivat aaltoja, jotka vaikeuttivat hieman tasapainoilua laudalla. Varsinkin loppumatkasta kun jo alkoi väsy tuntumaan lihaksissa, pienetkin aallot tuntuivat häiritsevän menoa.

Hintaa meidän suppailuretkelle tuli noin 45 euroa per henkilö. Se ei ollut mielestäni paha hinta hienosta kokemuksesta. Sup-laudan vuokraushinnat Suomessa taitaa liikkua 20-50 e/tunti. Meidän testilajeista suppailu on tähän mennessä kallein. Halvimmillaan omaksi laudan taitaa saada 400 eurolla. Siihen päälle vielä mela, karkuremmi ja mitä sitten tarvitseekaan. Onneksi suppailuasuun ei tarvitse tuhlata rahojaan, vaan tähän lajiin sopii perus mukavat vaatteet kelin mukaan.

Tytti siellä jo viilettää
Lajiin saa helposti lisää tehoa kiristämällä vauhtia tai suppailemalla vastatuuleen. Ohjaajamme kertoi myös, että suppailussakin järjestetään nopeuskilpailuja. Laji kehittyy ja yhdistyy myös muiden lajien kanssa. Vai miltä kuulostaa suppailujooga? Tokihan taukoa suppailun kesken voi viettää vaikka onkimalla :D


Suppailun plussat ja miinukset:
+ tasapaino kehittyy
+ koko kropan lihaksille treeniä
+ kiva kesälaji
+ monipuolisia mahdollisuuksia keksiä lisähaasteita
- aallot
- keliolosuhteiden armoilla
- hinta

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***
Tytti: ****

Aiemmin toteutetut lajihaasteet:
- tammikuun luistelu
- helmikuun salitreeni
- maaliskuun SuperPark
- huhtikuun pyöräily
- toukokuun ilmajooga
- kesäkuun frisbeegolf

torstai 10. elokuuta 2017

Keravalla treenissä

Viime lauantaina käytiin Keravalla maastoestetreenissä. Tarkoituksena oli osallistua Röllin kanssa meidän seuran SM-joukkueeseen, joten halusin treenata hautoja ja trakehnereita kisapaikalla. Ja ajoissa tietenkin, viimeisenä ilmoittautumispäivänä ;)


Pari vuotta sitten Keravan kenttäkisoissa meidän tuttarin maastorata stoppasi Levonmäentien viereiselle trakehnerille. Se on hyvin leveä risupysty, jossa edessä on pieni hauta. Kolme kieltoa siihen silloin, ja siitä lähtien Röllillä ollut jonkinmoinen hautakammo. Hattulan maastoestekisoissakin (elokuussa 2015) matka tyssäsi trakehnerille eikä vaihtoehtoinen hautakaan enää ylittynyt.

Viime vuonna osallistuttiin Keravan kisoissa harrasteluokkaan varmuuden varalta, että päästään maaliin asti. Silloin Rölli ylitti harrasteen pikkuhaudan mallikkaasti ja nappasi ruusukkeenkin 7. sijan johdosta.


Nyt tosiaan skarpattiin maastoestetreenienkin osalta, kun ilmoittauduttiin Simon valmennukseen. Hypättiin alkuun pari harrasteen tukkikasaa ja pientä pöytää. Neljäntenä verkkaesteenä käsky kävi hypätä leveä trakehneri. En maininnut mitään aiemmista ongelmista, vaan ajatus oli ratsastaa päättäväisesti perille asti ja yli esteen. Kuinka sitten menikään?


Oikein hyvin! Paikka valui hippasen turhan lähelle, mutta Rölli ei epäröinyt yhtään. Tultiin se vielä uudelleen heti perään ja reippaasti yli tälläkin kertaa :)

Jatkettiin harjoituksia nuolenkärjellä. Sille tuli ekalla yrittämällä ohimeno, kun en saanut Rölliä kaarteen jälkeen suoraksi. Rölli ei sitä mitenkään katsonut, mutta oma ratsastus oli turhan huolimatonta. Toisella kertaa onnistui, tosin hyppy oli vähän hidas ja myötäys jokseenkin liioiteltu...


Koska tuttarin trakehner oli sujunut hyvin, saatiin tehdä helpon tehtävä isommalla trakilla, josta viisi laukkaa nuolenkärjelle. Rölli oli rohkea ja teki tehtävän kiltisti, vaikka väli jäi meille hieman pitkäksi. Aiempien hautaongelmien jälkeen oli hieno fiilis tehdä tällaista isomman luokan tehtävää.

Tultiin vielä yhtä "kunnon" trakehneria, jossa siis oli paksu tukki isomman haudan yllä. Siinä Röllin hyppy jäi vähän littanaksi, mutta edelleen eteneminen oli reipasta ja rohkeaa. Edettiin pellolta toiselle ja matkalla hypättiin helpon kapea tukkikasa ja tuttarin vino tukkilinja. 

Metsän reunassa tultiin ensin vain yksittäin hautaa pari kertaa molempiin suuntiin. Rölli otti ekat hypyt vähän varman päälle, mutta aika ideaalisti kuitenkin laskeutui lähelle haudan takareunaa eikä leiskauttanut mihinkään kauas. Yksittäisten hyppyjen perään jatkettiin puolicoffinina haudan perään tukki. Rölli teki tässäkin helpon tehtävässä taitavaa työtä :) Hypättiin vielä tuttarinkin valkoinen aita ojan yli, ei ongelmaa. Tultiin radanpätkää yli puolicoffinin, metsäkujalla olevan penkin ja toisen puolicoffinin (tukki ja hauta). Rölli viiletti vähän, mutta suoritti tehtävät pyydetysti.

Tarkoitus oli jatkaa pidempi radanpätkä aloittaen kukkulan päältä muutaman esteen yli, kiertäen vesiesteeltä ja takaisin kukkulalle ylöshypyn kautta. Yhdeltä treeniryhmän hevoselta vääntyi kuitenkin kenkä niin pahasti että hevosesta tuli ihan kolmijalkainen. Siitä tuli hetken paussi treeniin kun kenkä piti irroittaa.

Odottelutuokion jälkeen otettiin pari pikkuestettä ja sitten jatkettiin varsinaisella tehtävällä. Röllillä edelleen virtaa riitti ja vauhtia sai jarrutella. Esteet ylittyivät kuitenkin edelleen helposti.


Vedellä tehtiin muutamia erilaisia reittejä ja tehtäviä. Tehtiin tuttarin tukkeja molempiin suuntiin. Keltainen talo veden jälkeen taisi olla taas ylikorkea tuttariin. Siihen reitti valui vähän vasemmalle, mutta aina päästiin yli kuitenkin. Viimeisenä tehtävänä tultiin alashyppyä ja mökki perään. Niiden hyppely olisi voinut olla vielä sujuvampaa, mutta ihan jees onnistui nytkin. Rölli yllätti rohkeudellaan ja oikein hyvä fiilis jäi treenistä :)

Viimeisten tehtävien aikana tuuli yltyi ja tummat pilvet peitti taivaan. Kauniissa aurinkoisessa kelissä pidetty treeni sai ikävämmän lopun, kun yhtäkkiä loppuverkan aikana vettä tuli taivaan täydeltä. Vaikka kova sadekuuro ei kestänytkään muutamaa minuuttia kauempaa, kastui kaikki vaatteet ihan läpimäräksi. Kunnon kenttäratsastajana olin varautunut varavaatteilla vesiesteessä polskimiseen niin sain kuivaa vaatetta päälle ja kotimatka meni taas iloisemmissa tunnelmissa. 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Hankala hallita lapoja

Keskiviikkona treenailtiin estetunnilla molempien heppojen kanssa. Ohjelmassa oli jumppaa niin sileällä kuin esteilläkin. Kuten yleensä Annan estetunneilla, alkuverkassa työskenneltiin sileällä hevoset läpi. Tykkään siitä tosi paljon, varsinkin kun tuo oma kouluvalmentautuminen (kuten ennenkin mainittu) on jäänyt vähän vähemmälle.

Ravissa tehtiin toiselle pitkälle sivulle nelikaarinen kiemuraura esteitä pujotellen ja toisella sivulla pohkeenväistöä uralta keskelle ja takaisin. Mulla oli samoja ongelmia sekä Röllin että Riksun kanssa: liikaa veivailua kädellä ja liian vähän ohjausta jaloilla. Kun vetelee vaan vuorotellen ohjista, kaulaa saa väänneltyä mutta muu hevosen kroppa unohtuu omille teilleen. Siihen saatiin hieman korjausta aikaiseksi, mutta hyvin usein lavat valuivat ulos reitiltä.


Suoruuden ja tasapainon kanssa jatkettiin työskentelyä myös pikkuesteillä. Hypättiin erilaisia vinoja linjoja ja tehtäviä. Röllin kanssa haasteena oli uralta kääntäminen, kun mieluusti lavat olisi jatkaneet matkaa uraa pitkin. Saatiin onnistuneitakin pätkiä, kun muistin itse ratsastaa huolellisemmin.

Toinen haaste oli lyhyet välit sarjoilla. Molemmilla pitkillä sivuilla oli jumppalinjat. Metsän puoleisella sivulla oli neljä pystyä 9,5 metrin väleillä ja tien puolella okseri-pysty-okseri linja 13 metrin väleillä. Nykyisin Rölliä ehtii lyhentää väleissäkin, mutta helposti jään hypyssäkin vielä liikaa kiinni ohjaan. Silloin helposti hypyistä tulee selättömiä ja takajalat napsivat puomeja. Omalla asennolla on myös suuri merkitys. Anna sanoo mulle joka välissä että ylävartalo pystyssä, ja musta tuntuu että onkin. Sitten katson kuvia tai videota, niin vielä saisi olla pystymmässä.

Pystylinjalla ykköselle pääsin hyvin, sitten kaksi keskimmäistä liikaa kädellä ja vasta viimeisellä ehdin ajoissa valmiiksi ja myötäämään riittävästi. Rölli kuitenkin oli kuskista huolimatta yllättävän skarppi ja suoritti parhaansa mukaan.


Jumppailujen lisäksi tultiin rataa johon kuului suorien linjojen lisäksi molemmissa päissä kaaritehtävät. Kun Rölli liikkui tasapainossa ja koko kroppa samalla raiteella, hypytkin oli pyöreitä ja kivoja. Kun taas meno oli enemmän vimpulaa kaahailua, tuli epämääräisiä paikkoja ja kaarteet valui pitkiksi. Loppurataan oli kuitenkin tyytyväinen :)


Riksun kanssa ravikiemurat onnistuivat Rölliä tasaisemmin. Raviväistöissä Riksu tosin olisi saanut olla ripeämpi, nyt oli vähän joko aktiivinen tahti tai ristiaskeleet. Laukassa Riksu suoritti ihan kivasti. Vastalaukassa oli helppo tehdä jyrkempiäkin kiemuroita, mutta suoruuden kanssa sai olla tarkkana tässäkin. Riksu pysyi varsin rentona, vielä takapäähän lisää voimaa niin olisi näyttävämpi laukka.



Riksun kanssa irrottautuminen uralta esteille oli helpompaa, mutta välillä se heittäytyi viimeisissä askelissa vimpulaksi. Muutamia kertoja Riksu pääsi valumaan esteen jälkeen pitkäksi, jolloin välit jäi lyhyeksi. Kun kontrolli toi, löytyi Riksusta kivaa vieteriä :) Lyhyet välit okseri-pysty-okseri linjalla onnistuivat hyvin, Riksu pompahteli linjan kuin pingispallo. Pari kertaa sisäänhyppy jäi kauas, mutta niin vain rehti suomalainen mies korjasi asian taitavasti.

Kenttämestaruutta (kisat 19.-20.8.) silmällä pitäen tehty pieni skarppaus ja koulutunti sovittu huomiselle! Yksi estetunti myös luvassa ennen pääkilpailua.