maanantai 30. lokakuuta 2017

Lokakuun lajihaaste: uinti

Lokakuun lajihaasteessa suunnattiin Turun Caribiaan polskimaan. Halusimme Tytin kanssa päästä kuntouinnin lisäksi myös liukumäkiin, ja niitähän Caribiasta löytyy. Tämä hauskuus maksoikin huomattavasti enemmän (18 euroa) kuin perinteisemmässä uimahallissa käynti.

Aloitettiin kevyemmällä pulahduksella ja lyhyellä liukumäellä tämänkertainen lajikokeilu. Caribiassa on kivaa, kun erilaisia altaita on paljon ja niiden kaikkien kiertämämisessä tulee uintimetrejäkin ihan huomaamattomasti. Rappustreeniltä ei vältytty tässäkään lajihaasteessa, sillä pitäähän niihin liukumäkiin kiivetä rappuset ensin ylös. Lemppariksi muodostui rengasliukumäki, jota laskettiin useaan kertaan. Siinä tuli sitä extratreeniä kun rengaskin piti kantaa ylös.

Toinen suosikki oli ulkoallas. Luolaonkalon läpi uidessa tuli vaihtelua maisemaan ja meno tuntui jotenkin kivammalta kuin perinteisessä kuntouinnissa yhtä rataa edestakaisin kulkiessa.

Caribian varsinainen uima-allas kuntouinnille on vain noin 16 metriä pitkä, kun taas perinteisissä uimahalleissa useimmiten pitkät altaat ovat joko 25 tai 50 metriä. Nyt tuntui tulevan reuna aika nopeasti vastaan. Kyllä silti saatiin lihakset töihin ja taidettiin ihan hengästyäkin reippaammalla vauhdilla uiden. Kokeiltiin pitkän sivun verran muutamia eri uintityylejä, mutta perinteinen sammakkouinti vei kyllä voiton. Kroolaus ja perhosuinti jäi tosin vain muistelun asteelle, sillä meillä kummallakaan ei ollut uimalaseja vesiroiskeilta suojaamassa. Oon aina tykännyt sukeltelusta mutta nyt sekin jäi vain pieniin silmät kiinni suoritettuihin vedenalaisiin pulahduksiin.

Ratsastaessa mulla tulee helposti jännitettyä hartioita ja valuttua kyyryyn sen hyvän ryhdin sijaan. Myöskään työskentely tietokoneella ei auta asiaa. Uinnissa hartiat pääsee liikkumaan hyvin erilaisia liikeratoja kuin muissa lajeissa. Mulla ainakin se tuntui auttavan hartiajumeihin. Sauna on myös mahtava apu lihaskireyksiin. Olenkin erittäin ahkera saunoja myös kotosalla. Nyt käytiin kaksi kertaa löylyissä lämmittelemässä uinnin lomassa.

Ekan saunan jälkeen palattiin vielä uiskentelemaan ja laskemaan liukumäkiä. Saunan jälkeen vaan aina uima-altaiden vesi tuntuu paljon kylmemmältä, mikä on suuri miinus tässä lajissa. Toki sitten vaan täytyy polskia reippaammin, että tulee lämmin taas ;) Uinti on siitä kiva laji, että se ei rasita niveliä. Tekniikan hiomisessa puuhaa riittäisi kyllä jos haluaisi saada treenistä vielä enemmän irti.

Aika hyvin saatiin vuoroteltua varsinaista uintia sekä rentoutumispätkiä, ja aikakin kului yllättävän nopeasti. Joskus uimahalleissa voi olla aikaraja kuinka kauan saa allasosastolla viettää aikaa, mutta Caribiassa sellaista ei ollut. Oltiin uimassa noin puolitoista tuntia jonka päälle vielä saunomiset ja pukeutumiset. Uinnin jälkeen tulee yleensä hirveä nälkä mutta kuitenkin mukavan raukea olo.

Jätettiin ne bikinikuvat nyt ottamatta, joten ei treenikuvia tästä lajikokeilusta. Laitetaan sen sijaan Posankan poseeraukset kuvittamaan postausta.


Uinnin plussat ja miinukset:
+ liikettä koko kropalle
+ ei kuluta niveliä
+ hauskuutta treeniin liukumäissä
+ lihakset pääsevät rentoutumaan saunassa
+ ei vaadi paljon varusteita
- kylmä vesi
- kylpyläuinnin hinta

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ****
Tytti: ****


Aikaisemmat lajihaasteet: metsäkävely, rullaluistelu, suppailu, frisbeegolf, ilmajooga, pyöräily, SuperPark, salitreeni ja luistelu

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Syksyiset kuulumiset

Useampien kisapostausten jälkeen on ehkä kertoa ihan niitä perinteisiä kuulumisia. Hevoset ovat pysyneet terveinä ja hyväntuulisina koko kauden ja nyt kauden jälkeenkin :)

Harju oli meidän kenttäkauden viimeinen kisa. Sen jälkeen pojat sai viikon huilia ihan vaan laitumella kun oli vielä sopivat kelit. Sittemmin palattiin takaisin ratsastuksen pariin ja treeniin. Muutamia kertoja hypeltiin ulkosalla ennen esteiden roudaamista maneesiin. Pääasiassa ollaan pidetty korkeudet matalina, lähinnä kavalettitasolla harrastettu jumppailua ja kontrollin metsästystä.

Kertaalleen syyskuun puolella otin molemmilla hepoilla jumppasarjaa kentällä. Riksu ei pikkuesteistä tuntunut välittävän vaan juoksi matalana väleissä. Loppujen lopuksi nostin jumppasarjan viimeisen okserin 120 cm korkeuteen, niin johan alkoi kaviot nousta eri tavalla. Viimeksi näitä korkeuksia on hypätty useita vuosia sitten Tumpin kanssa.


Riksu pääsi kenttäkauden jälkeen vielä fiilistelemään maastoesteille, kun oppilas hyppeli ihan ekaa kertaa maastareita. Riksu oli intopiukkana, ei tosiaan tarvinnut pyytää kun kaveri oli menossa jo :D Riksu on kyllä niin mainio opetusmestari! Treeni sujui hyvin ja oppilas sai onnistuneita kokemuksia tästä huippulajista.


Kotona ollaan otettu kerran itsenäisesti esteitä maneesissa. Tarkoitus oli testata, että mahdutaanko Röllin kanssa enää edes halliin ulkokauden ja ison kentän jälkeen. Rölli yllätti toimimalla yllättävän maltillisesti eikä edes tiputellut puomeja. Meidän estevalmennuskuviot hieman vaihtuu talveksi, joten ehkäpä tullaan hyppäämään vähän enemmän myös itekseen.

Tämän viikon maantaina osallistuttiin estevalmennukseen Tähkäpäällä. En saanut kyytiä, mutta into oli kova päästä ohjatusti hyppäämään. Niimpä ratsastin sinne ja takaisin! Tähkäpään maneesille on itseasiassa pidempi matka autolla kuin ratsain hevosella. 4 kilometriä suuntaansa ei ollut paha ollenkaan, vaikka takaisin tullessa olikin jo ihan pimeää. Olin varustautunut useilla heijastimilla, led-valoilla ja otsalampulla. Rölli oli rohkea poika ja tallusteli otsalampun valokeilassakin rennosti ja päästiin sujuvasti takaisin kotitallille.



Syksyn pimentyessä olen myös hankkinut molemmille hepoille vuokraajat. Tarkoituksena vapauttaa aikaa ja rahaa myös muuhun elämään (mitä se on?). Laitoin tämän alueen vuokrahevosten facebook-ryhmään ilmoitukseen ja siihen tulikin tosi paljon vastauksia. Enkä kyllä ihmettele, kukapa ei haluaisi ratsastaa näillä uljailla mustilla? ;) Kuitenkin varsin helposti valikoitui pari taitavaa vuokraajaa avuksi.

Plussaa on se että molemmat vuokraajat ovat kiinnostuneet valmentautumisesta kouluratsastuksessa. Olen itsekin taas kunnostautunut koulutuntien suhteen ja treenejä onkin ollut ainakin kerta viikkoon. Nyt vaan treeniä treeniä ja ensi kaudella nähdään mihin ollaan päästy!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Blogi 5v!

Niin se aika vierii ja blogille on kertynyt ikää jo viisi vuotta! Edelleen tarinaa riittää suokkipoikien kanssa puuhastelusta ja kisailusta :)


Kisapostauksia onkin tullut paljon, sillä molemmat hepat ovat pysyneet hyvässä kuosissa koko kauden ja tehneet ihan kivaa tulosta. Riksun kanssa käytiin parin vuoden tauon jälkeen suokkien kenttämestaruuksissa kokeilemassa onneamme, joka tosin ei vielä riittänyt mitaleille.

Vakavamielisten treenien lisäksi ohjelmaan on mahtunut paljon muutakin, mm. veljesten yhteiset paritreenit, pulkkaratsastusta ja villiintymistä ilman satulaa. Viime marraskuu osallistuttiin no stirrup november -haasteeseen ja selvittiin (lähes) koko kuukausi ilman jalustimia.

© Tanja Ukkonen
Asiapostaukset jäi varsin vähälle tällä kertaa, vuoden mittaan kirjoitin vain sääntömuutoksista ja siitä miksi olen päätynyt juuri suomenhevosilla kilpailemaan.

Pääasiassa olen keskittynyt omien hevosten kanssa treenaamiseen ja kisaamiseen. Sen lisäksi kävin jokusen kerran hyppäämässä kaverini Nooran hevosella Ekillä. Ja pääsinpä parin issikankin kyytiin! Se oli hauskaa vaihtelua suokkipojille.


Omien valmentajien tunneilla olen oppinut taas vuoden aikana paljon (vaikka ei siltä näytäkkään). Saamiani oppeja olen jakanut myös omille oppilailleni. Riksu on toiminut mainiona opetusratsuna myös pienimmille kuskeille ja aloittelijoille :)

Valmentajan taitoja olen harjoitellut pitämällä myös tunteja uusille tuttavuuksille, tottakai vanhoja oppilaita unohtamatta. On aina yhtä hienoa saada uusi ratsastaja innostumaan varsinkin kenttäratsastuksesta!

Viime joulukuussa pidin parhaalle ystävälleni parin päivän alkeisleirin, joka oli pohjustusta lajihaaste-projektille. Tänä ollaan joka kuukausi testattu eri urheilulajeja etsien ratsastuksen oheisliikunnaksi sopivaa lajia. Tälle vuodelle onkin vielä pari kokeilua jäljellä!


Aikaisempien synttäripostauksien tunnelmaan pääset linkeistä: blogin aloitus, blogi 1v, blogi 2v, blogi 3v ja blogi 4v

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Koulukisoissa 110v suomenhevosen kunniaksi

Pari viikkoa sitten käytiin Wiurilan hevosurheilijoiden koulukisoissa molempien heppojen kanssa. Kyseessä oli suomenhevosten 110v juhlavuoden kunniaksi järjestetty, vain suokeille avoin luokka. Kouluohjelmana oli helppo B:0. Luokassa oli pääpalkintona 110 euron lahjakortti Hankkijaan.

Alunperin en ollut ajatellut lähteä, mutta kouluvalmennuksen päätteeksi valmentaja sai ylipuhuttua. Lisäksi kevään kisoista palkinnoksi saamani 20 e lahjakortti lähtömaksuihin oli vielä käyttämättä, joten kahden startin hinnaksi jäi yhteensä vain 12 euroa. Ei paha! Wiurilan kisoissa viimeksi homma toimi ja oli kiva tunnelmakin :) Eipä siis syytä olla menemättä. Plussana vielä kisapäivälle osui mukavan lämmin syyskeli.


Riksun vuoro oli luokan ekana. Ei edelleenkään mun suosikkivuoro starttiin, mutta kun on kahdella hevosella samassa luokassa, niin näin se tuppaa vaan käymään. Luokan ensimmäinen määrittelee tason ja varsin kova taso määriteltiinkin. Tuomarilla tuntui olevan tiukka linja, mutta sama linja sentään säilyi koko luokan ajan. 10 lähtijän luokassa vain kolme ratsukkoa pääsi yli 60% tulokseen...


Riksu ei ollut verkassa parhaimmillaan, mutta paransi onneksi radalla. Kuitenkin se tuntui paikoitellen karkaavan ohjan ja pohkeen välistä milloin mihinkin suuntaan pullahtaen. Ei ehkä meidän pehmein rata, mutta ihan kiva tasainen puksuttelu. 

Tulokseksi saatiin 63,4 %. Itse odotin vähän parempia pisteitä. Keskikäynnistäkin saatiin vain 5,5 vaikka mielestäni Riksu käveli ihan hyvin. Tuomarilla oli kuitenkin paljon hyviä pointteja ja kommentteja, joista ottaa opiksi. 

Tuomarin loppukommentti: "Huolellisesti esitetty, raamikas sh joka saisi kuitenkin liikkua rennommalla selällä. Keskiaskellajeissa ylälinja venymään." Lisäksi jotain taivutuksista, mutta en saa siitä selvää. Parissa tehtävä kommentissa ainakin kaivattiin vielä parempaa taivutusta.


Alkuperäisen lähtölistan mukaan luokassa piti olla 15 ratsukkoa, mutta viisi olikin syystä tai toisesta jäänyt pois. Onneksi verkkaryhmien jako oli tehty järkevästi, joten minulla oli poisjäänneistä huolimatta hyvin aikaa vaihtaa hevosta ja verrytellä Rölliä riittävästi.

Rölli oli alkuun varsin kiireinen ja vahva oikealta. Jumppailin tuttuun tapaan väistöjä ja avoja joissa Rölli joutuu oikeasti keskittymään eikä vain juoksentelemaan omiaan. Verkkailun myötä pääsin vaikuttamaan paremmin takajalkoihinkin ja saatiin kivoja siirtymiä tehtyä. 


Röllin vuoro oli luonnollisesti sitten taas luokan viimeisenä. Edellinen ratsastaja ystävällisesti kysyi, haluanko että he jää maneesiin kaveriksi, mutta annoin luvan lähteä. Viime kisoissa Rölli keskittyi turhaankin muihin hevosiin niin saatiinpahan olla ihan yksin areenalla.



Ennen lähtömerkkiä Rölli tuntui paikoitellen jännittyneeltä. Radalla meno tuntui rennommalta. Tämä rata olikin ehkä kauden onnistunein rata ratsastettavuuden suhteen. Oli siellä edelleen jännittyneitä pätkiä ja liikaa kädellä ratsastusta, mutta muuten tuntui että pystyin keskittymään hyvin kaikkiin kulmiin ratsastuksiin, huolellisiin reitteihin ja riittäviin valmisteluihin.

Jälkimmäisen keskiravin tosin Rölli rikkoi laukalle. En oikein tiedä miksi, ehkä lähdin liikaa sisäpohkeella tai olin jotenkin vinossa. Kotitreenissä ajattelin että kiire tulee kun lyhyen radan diagonaalilla pitäisi ehtiä esittämään sujuvaa keskilaukkaa, koota takaisin harjoituslaukkaan ja saada vielä hallittua siirtyminen harjoitusraviin. Rölli toimi kuitenkin varsin kuuliaisesti ja saatiin tehtävät onnistumaan kohdallaan.

"Täsmällisesti esitetty. Kuitenkin lisää rentoutta, vielä pyöreämmälle selälle."

Tuloksena Röllille yksi piste enemmän kuin Riksulle ja prosentteja 63,8 %.


Lopputulemana napattiin sijat 2 ja 3. Ei siis ihan turha reissu!

Ei voi sanoa että tultiin viemään lasten tikkarit, kun luokan voitti 17-vuotias Nelli Qvintus ja hieno Notholmens Timjan. Tosin suokkitädit taisivat jäädä nuolemaan näppejään ;) Eikä toisaalta ollut edes tikkareita jaossa. Pääsiäisen kisoissa sentään oli sijoittuneille pääsiäismunia :D

Nyt saatiin palkinnoksi Vetcaren E-vitamiinia ja uudet lahjakortit lähtömaksuihin. Täytyy siis tulla Wiurilaan kisailemaan taas uudelleen!